Miten te selviätte / olette selvinneet kun perheessä on useampi murrosikäinen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kolme murkkuikäistä parhaimmillaan. Eipä siinä mitään ihmeempiä ollut. Fiksuja lapsia, jotka eivät paljon hölmöilleet eivätkä raivonneet. Vaikeinta oli varmaan silloin kun piti äkkiseltään muuttaa pariksi vuodeksi ulkomaille. Esikoinen totesi silloin, että hänen elämänsä on loppu. Mutta siitäkin selvittiin.  

Paras konsti valmistautua murrosikään on hoitaa kasvatuskuviot vauvavaiheesta alkaen johdonmukaisesti kuntoon, koska murkkuiässä juna meni jo.

Onko oikeasti noin vaikeaa ymmärtää että se kasvatus ei välttämättä merkitse yhtään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kolme murkkuikäistä parhaimmillaan. Eipä siinä mitään ihmeempiä ollut. Fiksuja lapsia, jotka eivät paljon hölmöilleet eivätkä raivonneet. Vaikeinta oli varmaan silloin kun piti äkkiseltään muuttaa pariksi vuodeksi ulkomaille. Esikoinen totesi silloin, että hänen elämänsä on loppu. Mutta siitäkin selvittiin.  

Paras konsti valmistautua murrosikään on hoitaa kasvatuskuviot vauvavaiheesta alkaen johdonmukaisesti kuntoon, koska murkkuiässä juna meni jo.

Noin minäkin ajattelin ja ajattelisin vieläkin jos toinen teini ei olisi seonnut murrosiässä täysin. Sitä ennen taputtelin minäkin selkääni siitä, miten hyvin olen lapseni kasvattanut.

Pojat 17v, 15 v ja 13v. Ihan mukavasti on mennyt. Koulumotivaatio on kaikilla vähän huono. Olen aika lepsu vanhempi.