Tarkistaako teilläkin puolisosi ettei kaapinovissa ole sormenjälkiä?
Meidänsuvussa ei ole opetettu tarttumaan ovenkahvoihin ovia avattaessa vaan usein tulee painettua kaapinovi (myöskin jääkaappi) kiinni muualta kuin rivasta. Sitten jää sormenjälkiä kiiltäviin pintoihin.
Välillä sitten kun pakotan itseni tarttumaan kahvoista, ettei tule sormenjålkiå niin sitten mies kumartelee ja etsii sormenjälkiä pöytien pinnoilta.
Ei jaksaisi kuunnella jokapäiväistä valitusta "tahmatassun" jäljistä. Onko mahdollista oppia tarttumaan kahvoista 30 vuoden toisenlaisten tapojen jälkeen?
Kommentit (16)
En elä kyttääjän kanssa. Jokainen siivoaa omat sotkunsa.
En usko että puolisoani vousi mikään asia maailmassa kiinnostaa vähemmän kuin sormenjäljet kaappien ovissa. No ehkä tupperwarwkutsut, jos pitäisi valita. 🙄
Eiköhän tuo ole enemmän miehesi ongelma. Herra on hyvä ja pyyhkii jäljet, jos häiritsee. Suhteellisen mitätön "pahe" kuitenkin tuollainen ripojen käyttämättömyys. Kyllä sen kanssa voi elää jos tahtoo.
Kyllä ripojen käyttämiseen vielä myöhemminkin oppii. Minä olin pitkälti yli 50-vuotias opetellessani ja oppiessani tuon "taidon".
Miehesi on ilmiselvästi rikollinen, koska välttelee sormenjälkien jättämistä.
Onko nirmaalia et toinen kyttää sormenjälkiä jopa kyykistymällä josko sattuisi calia vasten näkymään sornenjälkiäni?
Meillähän ei ole keittiön kaapeissa vetmiä, joten hommaa piisaisi jos olisi tullainen nipokyttä.
JOS mieheni tuollaisesta huomauttaisi (loton pääpotin voittaminen joka viikko on todennäköisempää kuin tuo), ojentaisin miehelle tyynesti rätin käteen. Siitä sitten osaisi varmaan päätellä, mitä tehdä.
Joka päivä minua humauttaa useita kertoja: "tartutko rivasta etkä ovesta"
Vierailija kirjoitti:
JOS mieheni tuollaisesta huomauttaisi (loton pääpotin voittaminen joka viikko on todennäköisempää kuin tuo), ojentaisin miehelle tyynesti rätin käteen. Siitä sitten osaisi varmaan päätellä, mitä tehdä.
Ei tarvi ojentaa kun mies pyyhkii rätin kanssa jatkuvasti jälkiä ja napisee että sotken
Mites siivoushullu tähän? Eikös olekin helpompi käyttää vetimiä ja unohtaa ovien pyyhkimiset ainakin puoleksi vuodeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS mieheni tuollaisesta huomauttaisi (loton pääpotin voittaminen joka viikko on todennäköisempää kuin tuo), ojentaisin miehelle tyynesti rätin käteen. Siitä sitten osaisi varmaan päätellä, mitä tehdä.
Ei tarvi ojentaa kun mies pyyhkii rätin kanssa jatkuvasti jälkiä ja napisee että sotken
Mitä jos alkaisit itse pyyhkimään ne ovet? Saattaisit ihan huomaamatta parissa viikossa oppia käyttämään sitä ripaa, kun kyllästyisit päivittäiseen sotkujesi siivoamiseen. Minä opin pyyhkimään voiveitsen margariinirasian reunaan kun kyllästyin pyyhkimään päivittäin voitahroja pöytätasolta.
Voi luoja auta jos teillä on jonain päivänä lapsia!
Jotenkin tulivsurullinen olo, kun olimme kylässä ja kaapinovet olivat ripojen vierestä pinttyneessä liassa. Ihan mustana.
Sitten meillä kotona naputetaan "liasta" jota ei edes näy kuin peilailemalla pintoja.
Ap
Tuo kaapinovien ripojen käyttämättömys on minun mielestä jo lapsena opittu tapa ja minun on hyvin vaikea oppia tavasta pois vaikka kuinka yritän.