Tätäkö on nykyajan kolmekymppisen elämä? Olen ollut yksissä häissä ja kymmenissä

Olen lähempänä 50 vuotta ja olen vasta viime vuosina ollut monissa hautajaisissa ja toki myös  rippi-, ylioppilas ja valmistujaisjuhlissa. Sinun iässäsi kävin häissä, nimiäisissä ja kastajaisissa.

Lapset on taakka. Vain ura on tärkeää. Sekä purjehdus <3

Olen ollut useammin hautajaisissa kuin ristiäisissä/nimiäisissä. Ristiäisissä/nimiäisissä useammin k ui n häissä.

Hassua. En ole koskaan ajatellutkaan. Suurin osa hautajaisista on kuitenkin ollut sukulaisten. Nuorin haudattava oli vauva ja vanhin 99-vuotias.

t: kolmekymppinen duunari

Vierailija kirjoitti:

Olen lähempänä 50 vuotta ja olen vasta viime vuosina ollut monissa hautajaisissa ja toki myös  rippi-, ylioppilas ja valmistujaisjuhlissa. Sinun iässäsi kävin häissä, nimiäisissä ja kastajaisissa.

Nimenomaan. Asiat ovat muuttuneet. Tuntuu, että elämää ja onnea ei enää juhlita. On vain niitä hautajaisia. Todella surullista.

Ap

Ristiäisiin kutsutaan yleensä vain lähisuku eli lapsuudenperhe. Lisäksi kummit. En ole ollut serkkujeni lasten ristiäisissä, serkkujeni hautajaisissa kyllä. Eli johtuisikohan tuo hautajaisten/ristiäisten suhde ihan siitä, että hautajaiset on näihin päiviin asti ollut isompi tilaisuus kuin ristiäiset. Vasta viime vuosina on yleistynyt se tapa, että hävetään kuolemaa eikä haluta kenenkään tietävän,että puoliso tai vanhemmat on kuolleet.

Mitä onnen juhlia sinä olet ap järjestänyt?

Oletko itse järjestänyt viime aikoina paljon häitä ja ristiäisiä muiden iloksi?

Vierailija kirjoitti:

Ristiäisiin kutsutaan yleensä vain lähisuku eli lapsuudenperhe. Lisäksi kummit. En ole ollut serkkujeni lasten ristiäisissä, serkkujeni hautajaisissa kyllä. Eli johtuisikohan tuo hautajaisten/ristiäisten suhde ihan siitä, että hautajaiset on näihin päiviin asti ollut isompi tilaisuus kuin ristiäiset. Vasta viime vuosina on yleistynyt se tapa, että hävetään kuolemaa eikä haluta kenenkään tietävän,että puoliso tai vanhemmat on kuolleet.

Niin, tätähän en tiedä, sillä kukaan tuttuni ei ole saanut lasta. Käytännössä yhdellä lapsuudenkaverillani on lapsi, ja hänetkin tunnen enää facebookin kautta. Oma laaja kaveripiirini elää sinkkuelää-tyylistä elämää, joka ei etene lainkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen lähempänä 50 vuotta ja olen vasta viime vuosina ollut monissa hautajaisissa ja toki myös  rippi-, ylioppilas ja valmistujaisjuhlissa. Sinun iässäsi kävin häissä, nimiäisissä ja kastajaisissa.

Minä alle 50. Olen ollut niin monissa hautajaisissa etten muistakaan, vain kolmissa häissä elämäni aikana. Ristiäisissä olisko pari kertaa. Iäkäs suku, ei itsemurhia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä onnen juhlia sinä olet ap järjestänyt?

En mitään, olen tismalleen samanlainen kuin kaverini. Sehän tässä surettaa! Ajattelen, että häät ja ristiäiset ovat jossain tuolla hamassa tulevaisuudessa. Jos ovat.

Ap

Hautajaisissa itsekin olen enemmän ollut. Häitä lähipiirissä järjestetään vähemmän. Osa menee jo kolmatta kertaa naimisiin, mutta kerta kerralta pienimuotoisemmin. Ennen järjestettiin isompia häitä. Nykyään häät joissa olen ollut, on maks. 60 henkilöä.

Osa jää avoliittoon. Tupareitakaan ei enää järjestetä. Vielä 90-luvulla ne olivat suosittuja. Kihlajaisiakaan ei taida enää juuri olla, se on vain ilmoitusasia ja pyydetään jäämään odottamaan hääkutsua tekemättä siitä numeroa.

Lapsena olin parinsadan hengen häissä ja totta kai silloin todennäköisyys tulla kutsutuksi on suurempi. Kihlajaisetkin olivat vähintään kahvitustilaisuus joihin kutsuttiin kaikki naapurit ja tädit ja isoserkut, osa pikkuserkuistakin.

Ristiäisissä olen ikänäni ollut vain sellaisissa, joissa on maks. 20 henkilöä. Ne ovat usein pieniä, vain isovanhemmat sisarukset ja kummit. Itsekään en ole kutsunut ystäviä kuin juuri kummipariskunnan.

Miksi ap elämän pitäisi "edetä" perinteisesti? Eikö pääasia ole että on tyytyväinen siihen omaan arkeensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiäisiin kutsutaan yleensä vain lähisuku eli lapsuudenperhe. Lisäksi kummit. En ole ollut serkkujeni lasten ristiäisissä, serkkujeni hautajaisissa kyllä. Eli johtuisikohan tuo hautajaisten/ristiäisten suhde ihan siitä, että hautajaiset on näihin päiviin asti ollut isompi tilaisuus kuin ristiäiset. Vasta viime vuosina on yleistynyt se tapa, että hävetään kuolemaa eikä haluta kenenkään tietävän,että puoliso tai vanhemmat on kuolleet.

Niin, tätähän en tiedä, sillä kukaan tuttuni ei ole saanut lasta. Käytännössä yhdellä lapsuudenkaverillani on lapsi, ja hänetkin tunnen enää facebookin kautta. Oma laaja kaveripiirini elää sinkkuelää-tyylistä elämää, joka ei etene lainkaan. Ap

Elämä ei etene lainkaan? Mihin sen pitäisi edetä?

Aika erikoista. Ikävuosien 25-35 välillä olin varmaan 20 kertaa häissä, mutta vain pari kertaa hautajaisissa (kaksi isovanhempaani) ja kerran ristiäisissä, kun olin sisareni lapsen sylikummi.

Miten ihmeessä joku on ollut noin monissa hautajaisissa? Eikä minua sitä paitsi edes olisi kiinnostanut mennä kavereideni lasten ristiäisiin. Enkä ymmärrä, mitä tekemistä tällä on muun elämänmenon kanssa.

En nyt taas ymmärrä mikä tässä on se ongelma. Jos ei halua naimisiin ja lapsia, niin onko niitä pakko hankkia? Aikaisemmin moni teki niin, koska se nyt vain ole se mitä "piti" tehdä. Näin ei enää ole ja se on ihan hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähempänä 50 vuotta ja olen vasta viime vuosina ollut monissa hautajaisissa ja toki myös  rippi-, ylioppilas ja valmistujaisjuhlissa. Sinun iässäsi kävin häissä, nimiäisissä ja kastajaisissa.

Minä alle 50. Olen ollut niin monissa hautajaisissa etten muistakaan, vain kolmissa häissä elämäni aikana. Ristiäisissä olisko pari kertaa. Iäkäs suku, ei itsemurhia.

Minä olen lähempänä 60v ja ollut myös enimmäkseen hautajaisissa.  Ristiäisiä on takana tasan yhdet(jos ei omien lasten kastejuhlia lasketa). Häitä mahtuu näinkin pitkään elämään vain kolmet! Ylioppilasjuhlia ja valmistujaisia sitten enemmän ja rippijuhlia.  

Mjaa. Olen 28-vuotias ja kaveripiirissä on juhlittu ties kuinka monet häät viimeisen parin vuoden aikana. Lapsiakin pukkaa. Itseäni ei tuommoiset puuhat ainakaan vielä kiinnosta ja harmittaakin, kun kaveri toisensa jälkeen katoaa jonnekin perhe-elämän syöverehin. Sinkkuja on pari hassua.

Itsekin kyllä seurustelen, mutta yhteenmuutto saati sitten avioliitto tai lisääntyminen eivät kyllä kiinnosta yhtään. Olen aiemmin ollut kahdeksan vuoden vakavassa suhteessa/avoliitossa, joten kotia on leikitty tarpeeksi. Nyt kiinnostaa mennä, seikkailla ja pitää hauskaa.

Hyvä vaan ettei lapsia hankita muodon vuoksi, tai mennä naimisiin kenenkään painostuksesta.

Otanta juhlista, joissa olen ollut viimeisen 5 vuoden aikana (en laske syntymäpäiviä mukaan):

3 ristiäiset (kaikki lapset kavereiden lapsia)

4 rippijuhlat (2 sukulaista, 2 kaverin lasta)

3 ylioppilasjuhlat (1 kaverin lapsi, 2 sukulaista) 

5 häät (kaikki kaverien)

1 hautajaiset (sukulainen yli 80v)

Eli kyllä me kolmekymppisetkin voimme olla tuttavapiirissä, jossa ihmiset tekevät lapsia.

Ehkä sinun kaveripiirissä sitten on tällaista ” moniongelmaista” porukkaa?



Itse sinun iässäsi kävin todella monissa häissä ja ristiäisissä, enkä muista olleeni yksissäkään nuoren ihmisen hautajaisissa. Eikä olisi tullut mieleenkään olla tekemisissä päihteiden käyttäjien kanssa!



Sellaisissa piireissä jos pyörii, niin varmasti on hautajaisia usein.