Miten ihmeessä pienituloinen tulee toimeen eron jälkeen?

Hyvin. Kun osaa valita hyvätuloisen sekä varakkaan miehen ja avioituu ilman avioehtoa, ei ole eronkaan jälkeen huolta huomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Kun osaa valita hyvätuloisen sekä varakkaan miehen ja avioituu ilman avioehtoa, ei ole eronkaan jälkeen huolta huomisesta.

No, tämä ei minua nyt auta. Ihan keskituloisen kanssa avoliitosta erotaan.

Eli sinullekin miehesi tärkein ominaisuus on sen lompakko? 

Mikä on palkkasi ap?

Ei, lompakko ei ole tärkein ominaisuus. Olisin muuten aikoinani valinnut toisin.

Näin jätettynä kaikki asiat vaan ahdistaa. Ja nyt tällä hetkellä ahdistaa kaiken muun päälle raha.

Jotenkin en usko, että ap edes on pienituloinen. Tällä palstalla kun on täysin vääristynyt käsitys ja kuva palkkatuloista ja siitä millä tuloilla on pienituloinen. Jos ansaitsee sen keskiverron eli n.3000€/kk brutto niin ei ole todellakaan pienituloinen.

Niin no, tapana on pyrkiä siihen, että lasten elintaso pysyy samana. Kun tulot laskee, saa vähän enemmän lapsilisää, ehkä asumistukesa, pk-maksut pienevät ja etävanhempi maksaa tietysti osansa lasten menoista.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin en usko, että ap edes on pienituloinen. Tällä palstalla kun on täysin vääristynyt käsitys ja kuva palkkatuloista ja siitä millä tuloilla on pienituloinen. Jos ansaitsee sen keskiverron eli n.3000€/kk brutto niin ei ole todellakaan pienituloinen.

Ap:n palkka 1600€ joten kyllä se on ihan oikeasti pieni.

Naisten kannattaisi miettiä sitä uraa ja pärjäämistään ennen niiden lasten tekemistä. 

Kyllähän miehesi todennäköisesti ja toivottavasti osallistuu lasten elämän kustannuksiin eron jälkeenkin, ainakin elatusmaksut saat jos lapset jäävät sinulle. Varmasti joudut joka tapauksessa uudella tavalla tarkkailemaan tulojasi ja menojasi.

Tulojen mukaan on meidän kaikkien elettävä, säästökonsteja löytyy monia, ne vain on yritettävä opetella jos talous menee tiukalle.

Kyllä Suomessa yh selviää, mutta elintaso voi tietysti erossa muuttua ja tsemppaamaan joutuu.

Ajan myötä erokaaoksen tasaannuttua löydät varmasti tasapainon talousasioissakin.

Niinpä niin.

Minulla on pitkä työkokemus ja vakituinen työpaikka.

Olen vaan nuorena valinnut, sydämelläni, väärin. Väärän alan. Päätynyt hoitajaksi. Ihmisroskaksi jota kukaan ei arvosta mutta joita ilman yhdenkään teidän uraa luoneen äidin tai isän arki ei pyörisi. Ette pääsisi töihin tekemään rahaa. Hyvän ettekä pahan päivän varalle.

Enkä perustanut perhettä erotakseni. Olen tehnyt kaikkeni pitääkseni perheeni yhdessä. Miehelleni, tai ex-miehelleni, minä en riitä. Hän ei rakasta minua eikä halua olla kanssani. Haluaa eron.

Siinä ei mikään auta. Erottava on.

Ja pudottava köyhyysloukkuun.

Menetettävä ehjä perhe.

Menetettävä osa lasteni elämästä, osa heidän arjestaan.

Ja sinä tulet sanomaan että pitäisi vähän miettiä sitä uraa ennen perheen tekoa. Tekisi mieli sanoa muutama todella ruma sana tähän. Mutta ehkä minä vain :)

Hyvin pärjää.

Tai minä ainakin pärjään, käteen kuussa (kaikki tulot, siis palkka, lapsilisä yh-korotuksella ym) 1800 €.

Tästä maksan asumiskulut, lainaa, ruoat, vakuutukset, auton kulut, kaikki.

Ja mulle jää vielä säästöönkin rahaa, 200 €/kk.

Mutta joo, toki täytyy olla paljon itsekuria rahankäytössä mielihalujen suhteen.

Kaupassa käydään vain ostoslistan kanssa ja tehdään perusruokaa, perunaa ja kastiketta tarjousjauhelihasta. Porkkanasta raastetta oheen. Hernekeittoa ja pannaria. Perunaa ja kanamunakastiketta. Yms. Ei osteta mehuja eikä limsoja, kerran viikossa lapsi saa karkkipäivän nameja ostaa 5 eurolla.

Ei juuri käydä IKEAssa päivittämässä sisustusta (puhumattakaan muista huonekaluliikkeistä). Uudet verhot olen ostanut viimeksi 3 vuotta sitten, ja nekin kirppikseltä.

Omat vaatteeni ostan kirpputorilta, enkä todellakaan näytä kovin trendikkäältä. Perussiistiltä kyllä.

Itse värjään tukkani ja leikkuutan kerran vuodessa, lapsen hiukset leikkaan itse.

Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta mitään ei osteta huvin vuoksi tai mielihalusta tai heräteostoksena. Mietitään tarkkaan mitä oikeasti tarvitaan, ja se yritetään ensin löytää käytettynä. Jos ei löydy, sitten vasta uutena.

Hyvää elämää silti vietetään. Harrastuksiakin on. Itse käyn syrjäisemmällä "äijäsalilla" jossa ei trendikkäitä selfien ottajia näy, mutta kuntosalijäsenyys on vain satasen vuodessa. Lapsi käy seurakunnan kerhossa, maksaa 10 € vuosi.

Uimahallissa käydään toisinaan, työnantajalta saaduilla liikuntaseteleillä. Ja ilmaistapahtumat, kirjasto, ulkoilu, ovat mukavaa tekemistä.

Pitää olla kekseliäs, keksiä elämään muuta sisältöä kuin kuluttaminen. Onneksi sitä löytyy!

Vierailija kirjoitti:

Naisten kannattaisi miettiä sitä uraa ja pärjäämistään ennen niiden lasten tekemistä. 

Alatumputtajien mielestä on siis ihan ok laskea sen varaan, että mies elättää?

Nyt on vuosi 2018, ja edelleenkin loisiminen on ok? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kannattaisi miettiä sitä uraa ja pärjäämistään ennen niiden lasten tekemistä. 

Alatumputtajien mielestä on siis ihan ok laskea sen varaan, että mies elättää?

Nyt on vuosi 2018, ja edelleenkin loisiminen on ok? 

Heh, olen konservatiivinen joten mielestäni on. Valitse puolisosi oikein ja tarkista arvot sekä tilinauha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kannattaisi miettiä sitä uraa ja pärjäämistään ennen niiden lasten tekemistä. 

Alatumputtajien mielestä on siis ihan ok laskea sen varaan, että mies elättää?

Nyt on vuosi 2018, ja edelleenkin loisiminen on ok? 

Kuka puhuu loisimisesta?

On aivan eri asia maksaa kulut yhdessä, tasaisesti jaettuna. Kuin se että joutuukin maksamaan kaiken yksin. On eri asia pyörittää taloutta kahden, entä yhden tuloilla.

En minä yksin olisi kolmea lasta tehnyt elätettäväkseni.

Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin haet ruokakassin 3 kertaa viikossa eri paikoista. Hursti, diakonissa, seurakunta ja muut. Lisäksi uusi iltaduuni vaikka itsenäisenä siivoojayrittäjänä. Vuokrakämppä halvempaan ja jos lapset riittävän vanhoja, niin heille vastuuta kotihommista, kaupassa käynnistä, siivouksesta ja ruuanlaitosta. Pärjäät ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vuokrakulut haukkaa palkasta valtavan osan. Pakko muuttaa maksimissaan kaksioon. Kolme lasta ja koira...

Jos nytkin joutuu roposiaan laskemaan niin mitä se onkaan eron jälkeen.

Voi paska sanon minä.

Minä en edes halua erota, a van on miehen toive.

Mitenköhän käy lasten harrastusten? 🤔 Pakko miettiä tarkkaan paljonko ajaa autolla että rahat riittää bensaan. Jos riittää. Pahimmillaan pitää myydä koko auto. Siitäkin on vielä maksettavaa.

Voi ahdistus.

Silleen että ottaa excelin auki ja sopeuttaa menot tuloihin. Jätä lapset miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Niin no, tapana on pyrkiä siihen, että lasten elintaso pysyy samana. Kun tulot laskee, saa vähän enemmän lapsilisää, ehkä asumistukesa, pk-maksut pienevät ja etävanhempi maksaa tietysti osansa lasten menoista.

Mistä sä sait päähäs että LAPSILISÄ ois jotenkin tulosidonnainen? EI OLE.

Kuinka pihalla sä olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kannattaisi miettiä sitä uraa ja pärjäämistään ennen niiden lasten tekemistä. 

Alatumputtajien mielestä on siis ihan ok laskea sen varaan, että mies elättää?

Nyt on vuosi 2018, ja edelleenkin loisiminen on ok? 

Kuka puhuu loisimisesta?

On aivan eri asia maksaa kulut yhdessä, tasaisesti jaettuna. Kuin se että joutuukin maksamaan kaiken yksin. On eri asia pyörittää taloutta kahden, entä yhden tuloilla.

En minä yksin olisi kolmea lasta tehnyt elätettäväkseni.

Miksi sitten teit kolme lasta? Ei ole mitään takuita ettei avioeroa tai leskeytymistä tapahdu. Itse tein vain yhden lapsen, koska tiesin että hänet pystyn elättämään yksin.

Saathan sinä elatusmaksut, korotuksen lapsilisiin ja asumistukeakin varmaan. Mulla jää enemmän rahaa säästöön nyt kun olen eronnut ja lasten kanssa kolmestaan, vaikka palkkani on pieni (Mies söi tosi paljon ja kallista ruokaa sekä muutenkin tuhlaili)