Miten ihmeessä pienituloinen tulee toimeen eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kannattaisi miettiä sitä uraa ja pärjäämistään ennen niiden lasten tekemistä. 

Alatumputtajien mielestä on siis ihan ok laskea sen varaan, että mies elättää?

Nyt on vuosi 2018, ja edelleenkin loisiminen on ok? 

Kuka puhuu loisimisesta?

On aivan eri asia maksaa kulut yhdessä, tasaisesti jaettuna. Kuin se että joutuukin maksamaan kaiken yksin. On eri asia pyörittää taloutta kahden, entä yhden tuloilla.

En minä yksin olisi kolmea lasta tehnyt elätettäväkseni.

Miksi sitten teit kolme lasta? Ei ole mitään takuita ettei avioeroa tai leskeytymistä tapahdu. Itse tein vain yhden lapsen, koska tiesin että hänet pystyn elättämään yksin.

Oletus joka tapauksessa on, että lasta ei yksin tarvitse elättää. Minä en olisi tehnyt yhtään oletuksella, että yksin lapsi pitää elättää.

Tiedänhän minä että kaikesta luopumalla pärjää tosi pienellä rahalla. Ennenkin, kotiäiti aikoina on ollut tilanne että rahaa käytössä vähän.

Mutta en minä haluaisi kulkea peikkona vaan käydä kampaajalla ja pukeutua siististi. Lapsille haluaisin nykyaikaiset kivat vaatteet. Nytkään en osta adidasta, vaikka ovat oppineet sitä haluamaan koulukavereiden esimerkin mukaan.

En minä tajunnut olla niin kaukaa viisas että olisin tehnyt vain yhden lapsen. Tai parempi kun olisi jättänyt tekemättä kokonaan.

Ehkä teen nii kuin joku ehdotti. Jätän lapset miehelle. Sehän se haluaa erota. Näen niitä sitten joka toinen viikonloppu. Riittää rahatkin paremmin.

Mä inhoan tätä nykyistä minä minä minä yhteiskuntaa.

Jätä lapset isälleen.

Itse olen etävanhempi, enkä ole katunut. Miehen palkka on niin paljon omaani suurempi, että lasten oli jo siksikin parasta jäädä hänen luokseen, ja muutenkin tulevat isänsä kanssa hyvin toimeen.

Myönnän, että päätös ei ollut helppo, mutta kaikkeen tottuu.

Olen koko aikuisikäni elänyt omilla rahoilla, en miehen. Siksi ero ei merkinnyt taloudellisesti mitään, henkisesti kyllä. On todella eri asia elää leveästi olettaen, että hyvätuloinen mies maksaa enemmän kuin elää omien tulojensa rajoissa.

Omilla rahoillani minäkin elän. Tälläkin hetkellä. En todellakaan pyydä mieheltä rahaa. Mutta maksaa hän silti osansa asumisesta ja nämä kulut väkisin kasvaa kun on kaikki yhdellä eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

...Lisäksi uusi iltaduuni vaikka itsenäisenä siivoojayrittäjänä...

Lyhensin lainausta.

Tätä tarjotaan täällä usein ratkaisuksi jos jonkinlaiseen rahapulmaan. Kertokaa nyt tyhmälle, että jos vanhempi on ensin päivätöissä ja sitten illat vielä kakkosduunissa, niin missä ne lapset on? Ei kaikilla ole isovanhempia lähellä auttamassa lastenhoidossa. Ja jos rahat ovat muutenkin tiukilla, niin ei siinä enää lastenhoitajia palkkailla.

No tuuppaa ne lapset sille, kerta se eroa haluaa. Jää sulle enemmän rahaa omaan elämääsi. Minimitulot, minimielarit.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin.

Minulla on pitkä työkokemus ja vakituinen työpaikka.

Olen vaan nuorena valinnut, sydämelläni, väärin. Väärän alan. Päätynyt hoitajaksi. Ihmisroskaksi jota kukaan ei arvosta mutta joita ilman yhdenkään teidän uraa luoneen äidin tai isän arki ei pyörisi. Ette pääsisi töihin tekemään rahaa. Hyvän ettekä pahan päivän varalle.

Enkä perustanut perhettä erotakseni. Olen tehnyt kaikkeni pitääkseni perheeni yhdessä. Miehelleni, tai ex-miehelleni, minä en riitä. Hän ei rakasta minua eikä halua olla kanssani. Haluaa eron.

Siinä ei mikään auta. Erottava on.

Ja pudottava köyhyysloukkuun.

Menetettävä ehjä perhe.

Menetettävä osa lasteni elämästä, osa heidän arjestaan.

Ja sinä tulet sanomaan että pitäisi vähän miettiä sitä uraa ennen perheen tekoa. Tekisi mieli sanoa muutama todella ruma sana tähän. Mutta ehkä minä vain :)

Juuri näin kävi itsellenikin. Olisi kiva tietää mitä ja miten meidän päättäjät tekisivät vastaavassa tilanteessa. Suomessa asuminen esimerkiksi on ylettömän kallista. Niin ja mielestäni olen tehnyt erittäin arvokasta työtä hoitajana jo 35v mutta toimeentulossa arvostus ei näy.

Aika paljon tehty lapsia pienillä tuloilla, kun ei edes omistusasuntoon ole ollut varaa. Mutta etteköhän asumistuen turvin voi asua pienessä kerrostalokolmiossa. Pitää vaan hyväksyä se, että elämästä tulee entistä niukempaa ja todella tiukkaa tulee siinä kohtaa, kun lapset ovat kalliissa teini-iässä. 

Kyllä lapset oppivat hyväksymään sen, että kaikkeen ei rahat riitä. Ei se kivalta tunnu, mutta sen kanssa pystyy elämään. Kun pääsevät kesätöihin, niin osaavat todella arvostaa sitä itse tienattua rahaa ja sitä, että voivat ostaa itselleen jotain mihin äidillä ei ole varaa. 

Ammatinvalintaasi älä hyvä ihminen kadu! Hoitoalalla tarvitaan juurikin niitä ihmisiä, jotka tekevät sitä työtä sydämestään. Mutta pidä itsestäsi huolta ettei raskas työ riko sinua ennen aikojaan. Pärjäät kyllä hoitajan tuloilla loistavasti sitten kun lapset ovat lähteneet maailmalle. Elämä tuntuu hyvältä kun saa tehdä itselleen mieluisaa ja merkityksellistä työtä, vaikka varmasti raskasta onkin.