Äiti, miksi et tee poliisiasiaa alaikäisen lapsesi ahdistelusta?
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/740e26ee-561c-4395-a54d-e1a546ed06e3_u…
Voitteko kertoa mikä on syy tähän?
Kommentit (19)
15-vuotiaan äiti näki heti, että jotakin on tapahtunut. Naisen onnistui lypsää totuus irti lapseltaan vasta kun hän lupasi, ettei tapahtuneesta tehtäisi ilmoitusta.
Voi olla osin sitäkin, että tuollainen känniääliöiden ahdistelu on ollut niin surullisen yleistä jo menneinäkin vuosikymmeninä ja turhan tuttua näille äideille. On tapahtunut minullekin kun olin teini.
Ja tuossa tosiaan pelkona oli myös seuruakset miehen tyttärelle =(lasu).
Vierailija kirjoitti:
Hyi v*ttu mikä sika!
Mutku panetti. Se on nykyään ihan hyvä syy.
Vierailija kirjoitti:
Syynähän on yleensä häpeä. Syyttävä sormi kääntyy yleensä jossain vaiheessa seksuaalisen ahdistelun/väkivallan uhriin, tai jos ei suoraan syytellä, vähintään uhri nähdään jotenkin tahriintuneena.
Kenen syyttävä sormi?
Vierailija kirjoitti:
Hyi v*ttu mikä sika!
Sit kehtaa sanoo omalle lapselle et panetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi v*ttu mikä sika!
Mutku panetti. Se on nykyään ihan hyvä syy.
Jep, eikös se yks rehtorikin lausunut jotain sen suuntaista?
Ja sitten ihmetellään miksi moni nainen on nykyään mieluummin yksin kuin parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynähän on yleensä häpeä. Syyttävä sormi kääntyy yleensä jossain vaiheessa seksuaalisen ahdistelun/väkivallan uhriin, tai jos ei suoraan syytellä, vähintään uhri nähdään jotenkin tahriintuneena.
Kenen syyttävä sormi?
Muiden ihmisten, niiden, joiden tietoon asia tulee. Onko se sattumaa, että seksuaalisen väkivallan kokeminen on asia, joka yleensä pidetään salaisuutena? Ei taida olla. Helpompaa on kertoa tulleensa pahoinpidellyksi kuin raiskatuksi. Väitätkö, ettet ole koskaan törmännyt asiaan?
Olin n. 12-13-vuotias kun joku täysin tuntematon mies ahdisteli minua Turun kauppatorin laidalla. Ohikulkevat ihmiset (lähinnä miehiä) vain naureskelivat. En uskaltanut kertoa tapahtuneesta kenellekään, ajattelin että minussa on joku vika, tein jotain värin.
Vierailija kirjoitti:
Olin n. 12-13-vuotias kun joku täysin tuntematon mies ahdisteli minua Turun kauppatorin laidalla. Ohikulkevat ihmiset (lähinnä miehiä) vain naureskelivat. En uskaltanut kertoa tapahtuneesta kenellekään, ajattelin että minussa on joku vika, tein jotain värin.
Tässä oiva esimerkki siitä häpeästä.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla osin sitäkin, että tuollainen känniääliöiden ahdistelu on ollut niin surullisen yleistä jo menneinäkin vuosikymmeninä ja turhan tuttua näille äideille. On tapahtunut minullekin kun olin teini.
Ja tuossa tosiaan pelkona oli myös seuruakset miehen tyttärelle =(lasu).
Eikös lasu ole ihan oikea seuraus? Vai onko oikein antaa lapsen asua raiskari-isän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla osin sitäkin, että tuollainen känniääliöiden ahdistelu on ollut niin surullisen yleistä jo menneinäkin vuosikymmeninä ja turhan tuttua näille äideille. On tapahtunut minullekin kun olin teini.
Ja tuossa tosiaan pelkona oli myös seuruakset miehen tyttärelle =(lasu).
Eikös lasu ole ihan oikea seuraus? Vai onko oikein antaa lapsen asua raiskari-isän kanssa?
Se lasu tuo vaan ikävä kyllä aika paljon negatiivisia seurauksia sille syyttömälle lapselle. Helpointa on jos äiti itse heittää isän pihalle tai isä tajuaa itse häipyä ilman lapseen kohdistuvia lastensuojelun kuulusteluja ja koukeroita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla osin sitäkin, että tuollainen känniääliöiden ahdistelu on ollut niin surullisen yleistä jo menneinäkin vuosikymmeninä ja turhan tuttua näille äideille. On tapahtunut minullekin kun olin teini.
Ja tuossa tosiaan pelkona oli myös seuruakset miehen tyttärelle =(lasu).
Eikös lasu ole ihan oikea seuraus? Vai onko oikein antaa lapsen asua raiskari-isän kanssa?
Se lasu tuo vaan ikävä kyllä aika paljon negatiivisia seurauksia sille syyttömälle lapselle. Helpointa on jos äiti itse heittää isän pihalle tai isä tajuaa itse häipyä ilman lapseen kohdistuvia lastensuojelun kuulusteluja ja koukeroita.
Kun näitä asioita tupataan salailemaan, niin on parempi, että lastensuojelu hoitaa hommat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla osin sitäkin, että tuollainen känniääliöiden ahdistelu on ollut niin surullisen yleistä jo menneinäkin vuosikymmeninä ja turhan tuttua näille äideille. On tapahtunut minullekin kun olin teini.
Ja tuossa tosiaan pelkona oli myös seuruakset miehen tyttärelle =(lasu).
Eikös lasu ole ihan oikea seuraus? Vai onko oikein antaa lapsen asua raiskari-isän kanssa?
Koeta edes yrittää asettua ko tilanteeseen mukaan. Teini ei halua kaverilleen mitään kuormittavaa, negaa, pahaa. Vannottaa siksi äitinsäkin hiljenemään.
ps. isähän ei ole raiskarii, ainakaan tässä tapauksessa
Koska sillä ajatellaan suojeltavan lasta suuremmalta pahalta. Tavallaan ajatellaan, että pääsi säikähdyksellä ja sen pystyy käymään läpi. Mutta poliisikuulustelut ja oikeudenkäynti ja lehtikirjoittelut, some-juoruilu ja muu julkisuus tuntuu liian pahalta.
Harva jättää raiskaukset ilmoittamatta..
Vierailija kirjoitti:
15-vuotiaan äiti näki heti, että jotakin on tapahtunut. Naisen onnistui lypsää totuus irti lapseltaan vasta kun hän lupasi, ettei tapahtuneesta tehtäisi ilmoitusta.
Tässä on paha dilemma. En itse haluaisi pettää lapselleni antaamaani lupausta, vaikka se lain mukaan olisi oikein. Miksi uhraisin luottamuksen ja oman lapseni toisten puolesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15-vuotiaan äiti näki heti, että jotakin on tapahtunut. Naisen onnistui lypsää totuus irti lapseltaan vasta kun hän lupasi, ettei tapahtuneesta tehtäisi ilmoitusta.
Tässä on paha dilemma. En itse haluaisi pettää lapselleni antaamaani lupausta, vaikka se lain mukaan olisi oikein. Miksi uhraisin luottamuksen ja oman lapseni toisten puolesta?
En minäkään tuossa tilanteessa tekisi ilmoitusta poliisille, minä en lapseni luottamusta voisi pettää. Ja näin olen toiminutkin erinäisissä asioissa, asiat voi onneksi hoitaa niin monella tapaa.
Tämän miehen tytär toimi vaikeassa tilanteessa urheasti 👍
Syynähän on yleensä häpeä. Syyttävä sormi kääntyy yleensä jossain vaiheessa seksuaalisen ahdistelun/väkivallan uhriin, tai jos ei suoraan syytellä, vähintään uhri nähdään jotenkin tahriintuneena.