Elämänohjeita

Pitkän aikaa on ahdistanut aivan uskomattoman paljon. Olen syönyt huonosti, nukkunut huonosti eikä ole ollut mitään motivaatiota liikkua. Suoran sanottuna en ole käynyt kodin ulkopuolella yli viikkoon.
Opiskelen (pääosin etänä), mutta en ole tehnyt opintojenkaan eteen mitään viikkokausiin.
En ole tavannut ystäviä ja perheenjäsenten kanssa olen kommunikoinut ainoastaan tekstarein. Joinain päivinä en ole jaksanut vastata edes viesteihin. Olen ollut aivan poikki ja voimaton ,vaikka en ole tehnyt yhtään mitään. Kuin kuivaksi rutistettu rätti.

Tänään ystäväni soitti ja ensireaktioni on että en vastaa, en uskalla. Joudun selittelemään. Hän ei ymmärrä. Jostain syystä päätin kuitenkin vastata tällä kertaa, vaikka sitten vain itkisin ja huutaisin puhelimeen. Päätin että sillä, niinkuin ei millään muullakaan, ole mitään merkitystä.
Ystäväni oli kuitenkin ainoastaan hieman huolissaan ja todella kiltti ja myötätuntoinen. Purin hänelle pahan oloni kyyneleiden vieriessä pitkin poskiani. Juttelimme puolitoista tuntia ja ystäväni kertoi että hänelläkin on vähän samalainen olo kuin minulla. Hän harmitteli sitä ettei ole jaksanut pitää yhteyttä keneenkään viime aikoina. Voi Luoja miten helpottunut olo minulle tuli. Miten paljon voi merkitä se että on joku joka kuuntelee ja ymmärtää. Jotenkin olin ihan tyystin unohtanut omassa pahassa olossani että minä olen ihmisolento ja kaipaan kontaktia muihin ihmisiin.
En ole vieläkään täysin "parantunut" mutta ainakin oloni on todella paljon parempi.
En voi uskoa että (ainakin tilapäinen) ihmelääke ahdistukseen on näin yksinkertainen, puhuminen.
Miten paljon paremmin me voisimmekaan jos kuuntelisimme toisiamme ja välittäisimme toisistamme ilkkumisen ja ilkeilyn sijaan?

Neuvoni sinulle joka luet tätä masentuneena ja ahdistuneena, ajattelen että vihaat kaikkia ja kaikki muut ihmiset voivat painua v**tuun.. puhu jollekin. Ihan sama kenelle. Pakota se ahdistus ulos. Vaikka olisit perusluonteeltasi luolassasi viihtyvä introvertti kuten minä. Jos henkisesti paha olo on ottanut sinusta vallan, puhelin käteen. Ideaalitilanne on tapaaminen kasvokkain ymmärtäväisimmän tietämäsi ihmisen kanssa, puhelinkeskustelu on toiseksi paras vaihtoehto. Luulen että olosi helpottuu suunnattomasti.