Jarmon uusi kirje

Ahdistaa, kun murhaaja sekopää yrittää " pestä" mainettaan kirjoittelemalla nettiin kuinka hän on " pelimiehenä" hoitanut lopulta vaimonsa monttuun. Hän yrittää tekstillään tehdä itsestää uhrin ja tappamastaan vaimostaan syyllisen. Hän ei näe mitään kummaa omassa kirjoituksessaan. Vain sairas mieli voi moista tuottaa.

Onko vangeilla muka oikeus käyttää nettiä ilman valvontaa? Luulisi, että joku taho puuttuisi tällaiseen...

lisäksi vangeilla on kavereita, jotka voi niiden puolesta laittaa nettiin ihan mitä vaan.

Ehkä joku on toimittanut jutun sen puolesta nettiin...

mulla siinä omakohtaista kokemusta, verta oli pitkin seiniä ja sohvia :(

NÄIN KÄY OIKEUS, PAKKO VALITTAA? Kuopio 27. 10. 2007







Nyt kummastuttaa kansalaisen oikeustajua Vaasan hovioikeuden perustelut tässä tapauksessa. Voisi ajatella, että tuomio murhasta voidaan antaa jo tähän asiaan liittyvien faktojen perusteella - vaan ei. Hovioikeuden jostain syystä on täytynyt arvioida asioita todella oudosti. Ymmärrän, että tiettyjä syitä ei voida tähän päätökseen kirjoittaa. Esimerkiksi asian saama julkisuus, Paulan yhteiskunnallinen asema, oikeudellisen ennakkotapauksen rooli, asiaa hoitavien henkilökohtaiset suhteet, sekä mikäli tapaukselle halutaan määritellä opetuksellinen tarkoitus. Nämä asiat voitaneen ymmärtää vaikka niitä ei kirjattaisi, mutta sitä en ymmärrä, että huolimatta tässä jutussa käytettävissä olevasta perusteellisesta teknisestä tutkinnasta, harvinaisen yksityiskohtaisista kuvauksista tapahtumista ja siihen liittyvistä tunteista ja motiiveista, tuomiota ei ole voitu määritellä näillä perusteilla.







Illallisen jälkeen juttelimme tulevan viikon ohjelmasta ja kummit kertoivat suunnitelmastaan lähteä käymään Ähtärin eläinpuistossa. Innostuin asiasta, koska meilläkin oli suunnitelmissa lähteä joko Ähtäriin tai Korkeasaareen. Kummeista toinen halusi mieluummin Itä-Suomen suuntaan. Kartoitin keskustelusta, josko olisimme lähteneet samaan reissuun yhdessä. Paula ei osallistunut millään tapaa tähän keskusteluun. Ymmärsin siitä, että Paula ei halunnut kummien kanssa yhteistä reissua. Loppujen lopuksi vain kummit tuumailivat mihinkä menisivät.







Kummien lähdettyä siivosimme terassin ja joimme vielä konjakin terassilla Paulan kanssa sekä juttelimme niitä näitä. Menimme nukkumaan ja annoimme iltapusut. Kysyin Paulalta, että mitä hän oli suunnitellut eläintarhareissun suhteen. Hän vastasi, ettei mitään. Kysyin kummien suunnitelmasta, että eikö olisi ollut hyvä tilaisuus lähteä reissaamaan heidän kanssaan. Paula ei olisi halunnut keskustella koko asiasta. Jatkoin puhumista. Paula vastaili tylysti. Hän antoi ymmärtää, että koko reissu ei kiinnostanut häntä. Aloin hermostua, mikä tässä oikein taas mättää (edellisestä jupotuksesta oli puolitoista viikkoa). Paula sanoi, että " tämä on nähty" ja lähti sängystä pois peitto ja tyyny mukanaan.







Mietin, että voiko tämä olla totta, että jälleen ei ollut minkäänlaista rakentamista olemassa. Lähdin Paulan työhuoneeseen. Paula istui sängynlaidalla ja sanoi, että mene pois. Koskaan aikaisemmin hän ei ollut sanonut näin.







Paulalla oli puhelin kädessään. Mitä ihmettä? Minne hän on soittamassa? Onko hän soittamassa taksia?







Aloin mesota poliiseista. Pakeneminen paikalta ei tuo mitään lisäarvoa tilanteeseen. Perheenisälle ja miehelle on hyvin vaikea kokea tällaista. Paula oli lähtenyt omille teilleen puolitoistaviikkoa aikaisemmin, se oli ollut hyvin irrationaalista toimintaa ja satutti. Emme valitettavasti koskaan ehtineet käsittelemään tätä asiaa. Paulalta en odottanut tällaista käytöstä. Mitä hän oli tekemässä? Ala lähde olisi pitänyt sanoa, mutta tuollaisessa tilanteessa ei pystynyt sanomaan niin. Pelko valtasi ajatukset. Aavistelin, että Paula olisi ratkaisemassa avioliittomme kohtaloa. Pelimiehenä keksin harhauttaa poliisiasialla ja muistuttamalla tilanteen vakavuudella avioliiton suhteen. Pelkäsin, että hän oli unohtanut sen mahdottomuudessaan. Tilanne piti saada hallintaan.







Tyttö heräsi. Paula laittoi puhelimen pois. Paula ei ollut soittamassa mitään autoa eikä lähtemästäkään vaan oli nauhoittamassa riitaa, tätä en kuitenkaan siinä tajunnut. Tilanne oli ratkaistu ja jälleen hallinnassa ja lähtemisen pelko haihtui. Paula meni tytön huoneeseen ja nosti hänet syliinsä. Raivosin oven suussa, että mikä saatana sua vaivaa. Paula oli rauhallinen, tietenkin kun tyttö itki ja jatkoi mene pois linjallaan. Jankkasin vaivaamisesta.







Olin päättänyt, että Paulan pitää kertoa syy jupotukseensa. Täytyy myöntää, että käytin tyttöä hyväkseni tässä tilanteessa, jotta pystyin painostamaan vaimoani vastaamaan. Paula oli puolestaan päättänyt, ettei tulisi puhumaan mistään. Paula vastasi mene pois Tätä kesti viisitoista minuuttia. Kumpikaan ei antanut periksi. Puupäät!







Paula sanoi, että he lähtisivät. Jälleen oli palattu lähtemiseen. Huusin, että te ette lähde minnekään ja paiskasin huoneen oven kiinni. Kävelin käytävässä edestakaisin ja aikomukseni oli lähteä terassille tupakoimaan. Taas oli palattu lähtemiseen.







Paula huusi apua. Paula oli avannut tyttö sylissään tuuletus ikkunan ja huusi apua ja tulkaa auttamaan. Ryntäsin tytön huoneeseen ja huusin " Jumalauta, mitä helvettiä" ja laitoin ikkunan kiinni. Ikkunan verho jäi raolleen nopean otteeni johdosta. Tilanne ei ollut enää hallinnassani.







Tunnekaappaus pelkona oli syrjäyttänyt järjen. Hain keittiöstä veitsen. Veitsen hakemisessa oli kyseessä tilanteen hallinnasta, joka nyt totta kai on väärin, mutta tilanteitten hallinta on valitettavasti aina varjostanut elämääni. Totta kai olin myös suuttunut Paulan käyttäytymisestä. Tilanne oli saatava hallintaan. George tuli rinnalleni eteisessä. George ei ollut koskaan aikaisemmin avannut kodinhoitohuoneen ovea itse tässä asunnossa. Aikaisemmassa Säterintien asunnossa George osasi avata oven sisäpuolelta. George oli innoissaan meiningistä yöllä. En huomannut, että veitsen kärki osui Georgeen. Komensin Georgen nukkumaan ja suljin kodinhoitohuoneen oven.







Kun tulin tytön huoneeseen Paula sanoi: et sää noin hullu ole. Komensin kolmesti Paulaa antamaan tytön. Toisella kädellä otin tytön kädessä kiinni. Laskimme tytön lattialle, mistä hän sai sitten nähtävästi kuhmun takaraivoonsa. Tyttö konttasi hoitopöydän taakse.







Tilanne oli taas hallinnassani siihen saakka, kunnes huomasimme veitsessä veren. Yhtä aikaa katsoimme veistä, jossa oli verta terän päässä. Olinko vahingoittanut tytärtäni? Paula liikahti ja alkoi kirkumaan, siitä aiheutui paniikki ja tilanne riistäytyi. Alkoi vaistomainen käsirysy, missä veitsi osui Paulaan. Nyt tämä oli jo liikaa minulle: olin vahingoittanut tyttöä (niin luulin, ja luulen että Paulakin luuli) ja olen vahingoittanut Paulaa.



Keväällä ruokalappu tilanne oli laittanut minut päättämään, että sellaista ei tulisi kohdalleni enää koskaan, että vahingoittaisin lastani vahingossa, miten oli käynyt keväällä. Kunnia asia. Oho - siinä se tuli. Kunnia asia.







Ei ollut enää mitään. Elämän tarkoitus oli mennyt, itsekunnioitus oli mennyt, arvojen vastaisen toiminnan mukana. Elämän tarkoitus oli olla hyvä aviomies ja isä, sekä hyvä töissä. Kunnia oli mennyt, ei tällaista voinut enää selittää varsinkaan itselleen, kunnon miehelle. Ironista kyllä tapahtumien jälkeen mitään muuta en ole oikein tehnytkään kuin selitellyt. Tätä ei voinut antaa anteeksi itselle eikä Paulallekaan. Nukutaan pois, nopeasti. Ajatustyö on hyvin suppeaa tällaisessa tilanteessa ja fokusoitui vain päänsisäiseen lauseeseen: Nukutaan pois, nopeasti. Käännän veitsen kädessäni ja lyön äärimmäisen kovaa ja nopeassa tahdissa selkään sitten kylkeen (käsivarteen), sen jälkeen rintaan.







Paula lopettaa kirkumisen haavoituttuaan vakavasti. Tyttö lopettaa myös huutamisen. Hän oli keskittynyt omaan tilaansa. Kun lopetan, on tarkoituksena lyödä itseäni, mutta veitsi oli vääntynyt.







Haen keittiöstä toisen veitsen. Tullessani valaistuun huoneeseen, missä tyttö on hoitopöydän alla käpertyneenä ja Paula seisoo lastensängyn vieressä. Äkillisesti alkanut järjellisesti mahdoton tilanne oli laantumassa. Ajatuksiin kuvastui tilanteen mahdottomuus - Voi paska.







Ihminen on pelkotilanteessa äärimmäisen valveutunut. Aistit toimivat sataprosenttisesti, sydän lyö hitaasti ja tehokkaasti (tai sen luulee lyövän, adrenaliini virtaa, kaikki hidastuu), voimaa on resursoitavissa enemmän kuin normaalisti.







Menin Paulan viereen ja yritin lyödä sydämeeni, mutta veitsi luistaa kädessäni. Samalla mutisen Paulalle, katso nyt mitä teit. Ihan niin kuin tämä olisi ollut Paulan syytä kokonaan. Aloin nirhata kaulaani. Mieleeni tuli, että Paula ei saa invalidisoitua. Vaihdan veitsen vasempaan käteeni. Samassa Paula alkaa kaatumaan ja lyön äärimmäisen tehokkaasti Paulaa yrittäen osua sydämeen, mutta vasemmalla kädellä toimiminen ja tietoisuus sydämen sijainnista sekoittivat osumaan rintaan oikealle. Kuulin koputuksen, joka aiheutti pelon ja toiminnan tehostumisen. Paula kaatuu, jalkojensa livetessä. Ikkunaan koputettiin.







Menen katsomaan häiriötä. Näen keittiön ikkunan takana ihmisen. Tiedostan, että apua tulossa, joten tytöllä ei ole hätää. Katson ihmistä vähän aikaa ja palaan lasten huoneeseen. Tyttö alkaa itkemään kun tulen huoneeseen. Alan viiltää ranteitani ja kirjoitan tekstin " Rakasta perhettäsi" seinälle, lähinnä ohjeeksi muille perheille. Menen Paulan päälle odottamaan kuolemaa.







Poliiseille ja lääkintä henkilökunnalle sanomani Sydäntä tavoittelin, oli metafora, lopun ajan ajatuksista, lyödä itseäni sydämeen, lyödä Paulaa sydämeen, sekä retoriikkaa siitä, että Paula olisi antanut sydämensä romanttisessa mielessä.







Eihän tämän näin pitänyt mennä, mutta niin vain se menee kun kaikki menee pieleen ja periksi ei anneta. Loppupeleissä ei ollut enää vaihtoehtoja.







Tapahtumissa ajauduin tunnekaappauksen uhriksi ja sitten äärimäiseen ristiriitaan arvojeni kanssa. En pystynyt puolustamaan perhettäni sisältäpäin tulevaa hyökkäystä vastaan. Ajauduin inhimilliseen pelkotilaan. Tilanne eteni äärimmäisellä nopeudella ja yllätyksellisesti. Primitiivireaktion jälkeen ei ollut enää paluuta eikä vaihtoehtoja.















Tarkastellaanpa Vaasan hovioikeuden päätöstä. Lihavoituteksti on kommentointini asiaan. Jämsän käräjäoikeudella ei ollut kaikkia faktoja vielä käytettävissään. Tämä johtui pääosin suruprosessista ja muista asioihin liittyvistä seikoista. Aluksi oli kiellettävä kaikki itseltä, veikkaisin, että ilman tätä en olisi tässä nyt kertomasta asioista. Pikkuhiljaa alkoi tietooni tulla asioita, jotka auttoivat suhtautumaan tapahtuneeseen paremmin (Georgen naarmu). Toinen asia oli Paulan pelaaminen, joka muutti homman jännäriksi. Olen penkonut asioita riittävään tasoon. Käräjäoikeudessa kun kieltäminen oli päällä ensimmäisessä istunnossa. Tarkastelin tilannetta tunnekaappauksen näkökohdista. Määrättyyn mielentilatutkimukseen mennessä olisin ollut henkisesti valmis paljastamaan tapahtumat, mikäli en olisi saanut asiantuntija neuvoa pitämään valitusta linjasta kiinni. Mielentila tutkimuksessa kirjoittivat niin hurjan lausunnon, että jos olisin siviilissä, nostaisin kunnianloukkauskanteen. Toisaalta vika lausuntoon oli myös itsessäni, sillä pyrin olemaan yhteistyökykyinen samalla kun kielsin muistavani tapahtuman. Viikkoa ennen mielentilasta vapautumista, näin tositapaukseen perustuvan TV -näytelmän Kaarinalaisperheen surunkäsittelyprosessista. Silloin tein päätöksen, että tapahtumat pitää aukaista. Toiseen käräjäoikeuden käsittelyyn sain kuitenkin ohjeen olla kertomatta toisen veitsen käytöstä. Yksikin tietoinen valhe tietenkin heikensi todistustani. Käsittely oli muutenkin tiukka paikka, sillä ei ole helppoa kertoa yksityiskohtaisesti perheen läsnä ollessa tällaisesta asiasta. Elämämme romahdettua pystyin tällaisiin arvojani vastaisiin kikkailuihin. Nyt olen taas ymmärtänyt mistä on kysymys. Rehellisyys - nukut yösi paremmin. Hoviin lähdettiin mielellä, että nyt selostetaan kaikki seikkaperäisesti, ettei jää minkäänlaista epäselvyyttä kenellekään.







Hovioikeudella mielestäni on tästä tapauksesta hyvin paljon tietoa käytössään. On mielenkiintoista ja samalla pöyristyttävää, että tuomio on perusteltu musta tuntuu pohjalta, vaikka asioissa ei ole mitään epäselvää tai arvailujen varaan jäävää.











VAASAN HOVIOIKEUDEN RATKAISU 26.10.2007







Syyksilukeminen







Jarmon valituksen johdosta hovioikeudessa on syyksilukemisen osalta ratkaistavana yksinomaan kysymys siitä, onko Jarmon tekoa pidettävä tappona vai murhana. Tätä arvioitaessa merkitystä on osittain silla näyttökysymyksellä, ovatko tapahtumat voineet tilanteessa edetä Jarmon kertomin tavoin koskien ennen Kaikkea Paulan avunhuutoja.



Todistajina kuulusteltujen kertomusten perusteella on arvioitavissa, että heidän kuulemistaan ensimmäisistä avunhuudoista ei ollut kulunut monta minuuttia siihen, kun hän oli havainnut verisenä lattialla maanneen Paulan Jarmon suorittamien veitseniskujen lukumäärä, uuden veitsen hakeminen eri huoneesta ja iskujen jatkaminen osoittavat, että surmaamisteko ei ole voinut olla aivan lyhytkestoinen. Paula kuoli hyvin lyhyessä ajassa.







Todistajan kertomuksesta ilmenee, että avunhuutaja oli ollut todellisessa hätätilanteessa. Paula huusi tuuletusikkunasta apua ja tulkaa auttamaan. Hän ei ollut todellisessa hätätilanteessa, mutta olin ajanut hänet ahtaalle. Hän oli patissa nukkumaan pääsyn kanssa. Hän tiesi, etten antaisi periksi asiassa. Paula ei koskaan antanut missään riidoissa periksi. Heikkouteni on jäädä asiatasolle jankkaamaan, Paula halusi useimmiten vastata kovemmilla otteilla (tunne taso). Olin todella peloissani pois lähtemisen suhteen ja se varmasti näkyi kun paiskasin oven kiinni. En ollut aikaisemmin käyttäytynyt tällä tavoin. Hänen oli varmasti aika helppo tehdä tällainen ratkaisu. Kun ryntäsin huoneeseen ja huusin, että jumalauta, mitä helvettiä, Paula lopetti välittömästi avun huutamisen. Sen jälkeen ohjasin Paulan ja tytön vasemmalla kädellä ikkunan vierestä pois ja Paula siitä siirtyi takaisin lastensängyn viereen. Paula oli rauhallinen. Tyttö itki tietenkin. Laitoin ikkunan kiinni, en ollut rauhallinen, tilanne ei ollut hallinnassa.







Todistajien havainto Paulan äänen käheydestä viittaa siihen, että äänen käheys on todistajan kertoman mukaan mahdollisesti johtunut hengitysteihin jo joutuneesta verestä. Paula ei huutanut täysiä, koska hän ei ollut todellisessa vaarassa. Käheys kyllä sittemmin lähti pois, myöhemmin kirkuminen (todellinen vaara). Paula oli tupakoinut koko illan alkoholia nauttiessaan, joka aiheutti äänen käheyden.







Mainittuja seikkoja yhdessä arvioiden hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin tulleen vastoin Jarmon tapahtumien kulusta antamaa kertomusta selvitetyksi, että Paulan avunhuudot ovat liittyneet tilanteeseen, jossa Jarmo oli jo alkanut lyödä tätä veitsellä. En lyö ensimmäisenä koskaan. En ole lyönyt enkä tule lyömään. En ole väkivaltainen. Vaikka suuttuisin, en koskaan lyö. Periaate on periaate. On todella ihmeellistä, kuinka hovioikeus ei laita mitään painoarvoa todistajien kertomukselle siitä, että he heräsivät avun huutoihin, jotka sitten loppuivat. Tauon jälkeen he kuulivat naisen ja lapsen kirkumista. Kun he olivat nähneet Jarmon ikkunassa, sen jälkeen he kuulivat lapsen huutoa.







Jarmo ei ole silmitöntä väkivaltaa Paulaan kohdistaessaan voinut pitää silmällä, millaisia havaintoja tytär on tapahtumista tehnyt. Pidimme kummatkin vanhemmat huolta, että tyttö pääsee piiloon, kun tilanne piti ottaa hallintaan ja jatkaa neuvotteluita. Sitä kutsutaan äidin ja isän vaistoksi. Samoin näiden järkyttävien tapahtumien aikana olin tietoinen tytön tilasta. Tytöllä ei ollut mitään hätää. Tilanne oli ajautunut äkillisesti niin dramaattiseksi, että tytön läsnäoloon ei ollut vaihtoehtoja. Ei tätä kukaan halunnut.







Sen sijaan sekä Jarmo että Paula ovat varmuudella tienneet, että tytär ollut koko ajan samassa pienessä lastenhuoneessa, missä teko on tapahtunut. Tämän asian käsittely olisikin paikallaan, mikäli kyse olisi suunnitelmallisesta teosta, mutta kun ei ole. Tapahtuma eteni ketjureaktion tavoin ja valitettavasti ei ollut estettävissä. Mikäli asioita voitaisiin järjellä järjestellä, ei tällaista tapahtuisi eikä muutakaan pahaa maailmassa. Mielestäni on tietyllä tapaa hassua tulkita järjellä tunnetiloja. Niitä sen sijaan pitäisi oppia hallitsemaan ja lukemaan, että voimme ehkäistä tilanteitten karkaamisen käsistä.







Tyttären vaatteista havaitut veriroiskeet osoittavat, että hänen on täytynyt tapahtuman aikana olla ainakin jonkin aikaa hyvin lähellä vanhempiaan. Tyttö oli lähellä tapahtumia hoitopöydän takana ikkunan alla. Tyttö oli mahallaan, kädet päänsä alla. Tytöllä on tullut veri tahroja, jotka ovat syntyneet tapahtuman jälkeen kun lääkintämies veti hänet hoitopöydän alta pois. Veri ei roisku veitsellä lyötäessä. Odottaisin arvoisan oikeuden tietävän tällaiset asiat. Tapahtuma oli hyvin lyhyt kestoinen.







Tyttärelle esitetyistä, lastenpsykiatrin antamista lääkärinlausunnoista ilmenee sellaisia yksityiskohtia että tytär on myös joutunut näkemään ainakin osan tapahtumista. Tyttö ei ole nähnyt mitään, kuullut hän kyllä on. Riitelyn alussa hän oli äitinsä rintaa vasten ja sen jälkeen hän ryömi piiloon. Tyttö keskittyi omaan tilaansa, joka on luonnollista. Missään tapauksessa ei ole mitään syytä vähätellä tilannetta ja tytön aistimuksia. Voin ja voidaan vain toivoa, ettei mitään traumaa olisi tilanteesta jäänyt.











Teon erityinen raakuus







Jarmo on iskenyt lukuisia voimakkaita iskuja Paulan käsivarsiin ja rintakehän alueelle Paulan käsivarsin kohdistuneet iskut osoittavat, että tämä on teon alkuvaiheessa pyrkinyt puolustautumaan iskuja vastaan. Alkuvaiheessa ei tarvinnut puolustautua iskuja vastaan kun käsirysyssä ei ollut iskuja. veitsen kääntämisen jälkeen tilanne oli kyllä aivan toinen.







Jarmo on kuitenkin tästä ja Paulan avunhuudoista huolimatta jatkanut määrätietoisesti tekoaan. Kukaan, ei kukaan huuda semmoisessa tilanteessa apua vaan karjuu tai kirkuu kaikin voimin.







Paulan rinnassa oleva suuri kokoinen, syvä haava ei ole voinut aiheutua pelkästään veitsen iskuista, vaan kuvastaa menettelyä jonka osalta Jarmo on ensin paikalle tulleille henkilöille kertonut tavoitelleensa Paulan sydäntä. Haava aiheutuu veitsen iskuista kun on tilanne päällä. Toiminta tehostui ikkunaan koputuksen aiheuttamasta pelko tilasta. Osaltaan nopeaan toimintaan vaikutti, halu päästä pois tästä kaameudesta. Älkää katsoko kauhuelokuvia, jos se saa mielikuvituksenne aiheettomasti liikkeelle.







Kaikki nämä seikat osoittavat, että Jarmon rikoksen tekotapa on ollut erityisen raaka, kuten hän on myöntänytkin. Näen, että erityinen raakuus tulee siitä, että halutaan olla raakoja. Tähän sitä ei liittynyt. Näen, että erityinen raakuus tarvinnee erityisen mielen laadun. Yleensä pahoihin tilanteisiin on useimmiten syynä pelko, mikä aiheuttaa ihmisen ylilyönnit.











Teon erityinen julmuus







Jarmo on tehnyt rikoksen tietoisena siitä, että heidän kaksivuotias lapsensa on joutunut pienessä lastenhuoneessa kokemaan koko tilanteen hyvin läheltä ja että Paula on teon aikana sitä vastustaessaan ja apua huutaessaan myös ollut tästä tietoinen Naiden seikkojen perusteella Jarmon teko on ollut erityisen raakuuden lisäksi myös erityisen julma. Tällaisessa tilanteessa ei ole mahdollisuutta katsoa tilannetta järkevästi, vaan tunne tila hallitsee kaikkea. Tila oli johtanut toiseen tilaan. Paniikki oli aiheutunut primitiivireaktiosta, mistä ei voida puhua tietoisuuden tilana. Sen jälkeinen päätös tilanteesta pois pääsemisestä perustui kokonaan sen hetkiseen kaaosmaiseen tunnetilaan. Päinvastoin siinä tilanteessa pyrittiin toimimaan niin, että aiheutetaan mahdollisimman vähän kipua ja kärsimystä.











Kokonaisarvostelu







Jarmo on tehnyt teon sanallista riitelystä alkaneen suuttumistilan vallitessa, joka tilanne oli kestänyt jo melko pitkään. Suuttuminen ei ollut merkittävää. Eikä se ollut vielä fataalia sekään, että Paula alkoi huutamaan ikkunasta apua. Tilanne oli hallinnassa käsirysyyn asti.







Jarmo on oman kertomansakin mukaan päätynyt riidan aikana siihen, että hän tappaa Paulan ja sen jälkeen itsensä. Aivan, tilanteessa missä oltiin jo pitkällä eli käsirysyssä. Siinä ei valitettavasti voinut ottaa aika lisää ja miettiä rauhassa.











Jarmo on tekoa tehdessään toiminut erittäin määrätietoisesti, mitä osoittaa osaltaan myös se, että käyttämänsä ensimmäisen veitsen väännyttyä hakenut keittiöstä uuden veitsen ja vielä sen jälkeen jatkanut tekoaan. Määrätietoisuutta en voi kiistää. Määrätietoisesti on toimittu, mutta vasta tilanteen riistäytymisen jälkeen. Keittiöstä piti hakea veitsi oman henkensä riistämiseksi. Paulan lyöminen hänen kaatuessaan oli hätävarjelua. Paula olisi varmuudella kuollut muutenkin.







Paula ei edellä todetusti ole tilanteessa provosoinut Jarmoa tämän väittämällä tavalla aiheettomasti apua huutamalla. Paula provosoi sen verran aiheettomasti, että tein sen jälkeen ratkaisevan typerän liikkeen hakemalla veitsen tilanteen hallitsemiseksi.







Rikokseen ei muutoinkaan liity sellaisia seikkoja, joiden voitaisiin katsoa vaikuttavan sitä millään tavoin lieventäväksi. Jarmon pienessä tilassa määrätietoisesti, lukuisin voimakkain veitsen iskuin ja lapsensa läsnä ollessa suorittamaa tekoa on päinvastoin pidettävä tappoa selvästi törkeämpänä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Jarmo on siten syyllistynyt murhaan, kuten käräjäoikeus on katsonut.











Ismini on ollut: Maltti on valttia, mutta vauhdilla. Täytynee muuttua. Georgen kanssa käytimme sanontaa: Kaikki meni siihen saakka hyvin kunnes tuli loppu huipennus.







Rakastakaa itseänne, että pystytte rakastamaan toisianne.















Jarmo Björkqvist PL 7 70101 Kuopio

Onkohan kukaan kirjoittanut sille suoria sanoja. Näkyy pistäneen osoitteen perään. Tekis mieli kirjoittaa sille että toivottavasti älyät edes jatkossa pysyä erossa tyttärestäsi, senkin iso p****.

Vierailija:

Onkohan kukaan kirjoittanut sille suoria sanoja. Näkyy pistäneen osoitteen perään. Tekis mieli kirjoittaa sille että toivottavasti älyät edes jatkossa pysyä erossa tyttärestäsi, senkin iso p****.

on niin sinut tapahtuman kanssa ja antanut näköjään itselleen täysin anteeksi tämän teon.

Ja nyt sitten osaa kyllä aivan yksityiskohtaisesti kertoa. Ällöttävä paskiainen



Mua jäi mietityttämään se kohta, jossa " neuvottiin, ettei saa kertoa toisesta veitsestä." Siis kuka neuvoi, asianajajako? Eikö tuo ole valehtelua josta pitäis jo rangaista? Asianajaja tietenkin tiesi, että on tosi huono juttu, jos selviää, et Jarmo haki vielä toisen veitsen keittiöstä. Tämähän viittaa niin selvästi suunnitelmallisuuteen saattaa tappaminen päätökseen.

olla muistamatta tällaista juttua jonkun aikaa. Pää ei kestä. Se että onko asia tämän narsistin kohdalla niin, on eri asia.

Minut tunnekaapattiin, olen uhri, ettekö tajuuu!!

Se lienee jokaiselle selvää, ettei voi odottaakaan kovin tervepäistä kirjoitusta ihmiseltä, joka tuollaisen teon tekee.

Siis murha mikä murha, vaikka minä kirkuisin apua kun mieheni keittää kahvia, niin se ei oikeuta minua tappamaan..



Minusta on myös ihan järkyttävää, että jätkä tosissaan sanoo, että EI OLE VÄKIVALTAINEN, eikä koskaan lyö! Nähtävästi veitsellä toisen hakkaaminen ei ole väkivaltaa saatika lyömistä.



Ja jätkä taitaa muutenkin vain selitellä omiaan, tyypillisesti narsistin tapaan kuvittelee omien ' tunnetilojensa' oikeuttavan teon. Ensin sanoo, että tilanne EI ollut hallinnassa sen jälkeen kun Paula huusi apua, ja myöhemmin sanoo, että oli hallinnassa, kunnes alkoi käsirysy. En kyllä voi uskoa yhtään, että mitä jätkä selittää.



Ja sen ' rakasta perhettäsi' kirjoitti verellä, koska halusi antaa sen OHJEEKSI muille perheille? JUST! Hyi saatana.

niitä oli 69 jos en väärin muista!!!!!!

hyi helvetti

Kauhistuttavampaa on se, että joku ihminen on pitänyt avioliittoa jostain syystä niin tärkeänä, että on noin sairaan ihmisen kanssa sitä vaan jatkanut ja lapsensa uskonut noin sairaan ihmisen hoitoon.

Suuri osa noista lauseista on sellaisia, joista ei saa mitään tolkkua:



" Tunnekaappaus pelkona oli syrjäyttänyt järjen" ...siis WHAT?



Ja välillä sanoo olleensa täysin jossain " tiedottomassa" tilassa, välillä taas väittää kiven kovaa, että tiedosti koko ajan lapsen aseman. Ja miten ihmeessä ihminen voi edes sanoa, että " lapsella ei ollut mitään hätää" tai " Toivon ja toivotaan, ettei jää traumoja" . Ööh, ihan varmasti on lapsella aika iso hätä, kun isä puukottaa äitiä vieressä, ja aivan varmasti jää traumoja. " Siinä tilanteessa pyrittiin toimimaan niin, että aiheutetaan mahdollisimman vähän kärsimystä" . Ai ihan passiivissa? Vai kaikki osallistujat pyrkivät toimimaan?

Mä en edes jaksa kommentoina kaikkia ristiriitaisuuksia, sekasotkuisia lauserakenteita, ja täysin paradoksaalisia tai muuten vaan uskomattomia väitteitä, joita kirje loputtomine kirjoitusvirheineen, vilisi. Mutta yhtä on pakko vielä kommentoida, sillä se iski pahemmin kuin minkään muu:



Ismini on ollut: Maltti on valttia, mutta vauhdilla. Täytynee muuttua. Georgen kanssa käytimme sanontaa: Kaikki meni siihen saakka hyvin kunnes tuli loppu huipennus.



MITÄ V****A TÄMÄ ON? HUUMORIA? Siis mies laittaa " loppukevennyksen" tällaiseen kontekstiin?!?! Ja ihanko se koirakin muuten käytti tuota sanontaa? Onko tuolle ihmiselle tehty mielentilatutkimukset, ja mitä ne sanoivat?

Jos se ei vedä itseään hirteen, niin ainoa lohtu on että se ei koskaan saa elämäänsä enää järjestykseen, se ei voi koskaan saada töitä eikä kukaan halua sitä vuokralaiseksi. Asukoot sitten vapauduttuaan roskapöntössä ja syökööt jätteitä roskapöntöistä.

Up

Mikä tuo Elisanet.fi on?