Miten mä jaksan mun merkityksetöntä työtä?

Onko tää joku vaihe vaan? Luin burn outista. Oireet täsmää, oon kyyninen sika. Mutta en oo koskaan palanut. Siinä sanotaan, että pitää palaa jotta voi loppuunpalaa. Oon ollut peruspirkko, alussa innokas jopa idealisti, mutten mikään tahkoja aka ylisuorittaja.

Nyt ei kiinnosta työ. Mikään työ. Vapaa-aika on mielekästä, ja elän iloisena, mutta ajatus työstä on taustalla ja ahdistaa. Nolointa on että työ on oikeasti ihan ok, moni haluais tätä tehdä.

Koen etten sovellu mihinkään työhön.

Ap

Yhteiskunta ei enää pidä huolta omistaan. Pidä työstä kiinni.

Romanien luku vois työllistää, kysy kulttuuriyhdistyksistä ja vartiointiliikkeistä.

Tiedän tunteen. Työ on ihan paskaa. Elä siinä sitten oikeaa elämää, kun kotiin pääsee puoli kuusi ja ruoan jälkeen kello on jo seitsemän. Yhdeksän aikaan pitää alkaa valmistautumaan nukkumaan menoon, että jaksaa herätä aamulla. Siinä seitsemän ja yhdeksän välillä pitäisi siivota, harrastaa ja hoitaa parisuhdetta.

Elämä on huijausta

Minullakin on tunne etten sovellu mihinkään työhön. Se kumpuaa masennuksesta. Työuupumus jättää jälkensä.

Heitänpä veikkauksen, että 98 % töissäkävijöistä olisi nyt mieluummin kotona kirjan parissa kuin töissä. Kaikille ei riitä mielenkiintoista työtä, joten kannattaa keskittyä siihen, mitä kaikkea sillä palkallaan saa. Tarvittaessahan työmäärää voi myös laskea jos ei omaisuuden kartuttaminen kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että elämä tapahtuu kun tekee. Pitäis hakea uusiin paikkoihin, lukea lisää ja menestyä. Mutta onko pakko jos ei jaksa?

Miten saisin motin tähän tylsään työhön. Tavallaan työ on ok, mutta en vaan jaksais tehdä mitään. Voisin lukea vaan romaneja ja nukkua.

Itse koin työni suorastaan haitalliseksi. Olisin mielelläni vaihtanut sen johonkin merkityksettömään hommaan.

Tuntuu ihan kusetukselta, että ihminen käy ensin pitkät koulutukset ja sitten työelämä onkin täyttä kuraa.