Lue keskustelun säännöt.
Apua! Olenko sairastunut paniikkihäriöön?
17.09.2018 |
Olen opiskelija, enkä vaan pääse ulos kämpästäni. Se on ihan hemmetin vaikeaa. Saan koulussa (ehkä) paniikkikohtauksia ja mua ahdistaa jatkuvasti. Viime viikolla meinasin oikeasti kaatua koulun portaissa kun polvet meinasi pettää. Mun puhe myös katkeilee, enkä meinaa saada sanottua mitään, vaikka yleensä olen verbaalisesti ihan kyvykäs. Hikoilen myös jatkuvasti, ja olen jossain oudossa tilassa muutenkin. Mulle ei tule nälkä koulupäivinä.
Jokaisena koulupäivänä tuntuu tulevan uusia oireita.
Olen jättänyt päiviä väliin, koska mua pelottaa lähteä mihinkään. Osaan kurssiasiat todella hyvin ja kokeissa ei yleensä edes voisi mennä paremmin. Se vain, että monilla kursseilla olisi pakko olla läsnä, tehdä ryhmätöitä jne. Olen ehkä jo reputtanut nuo kurssit poissaolojen takia, vaikka teen kaikki tehtävät ja olen asiasta perillä. Olen alalla, jossa matematiikan, kemian ja fysiikan osaaminen on tärkeää. Se on mulle tosi helppoa ja kurssit on äärimmäisen mielenkiintoisia, mutta mua pelottaa liikaa mennä paikan päälle.
Mulla on pian aika psykologille. Voiko tähän saada apua? Toimiiko se nopeasti?
Kommentit (8)
Lääkkeet on nopea apu joka toimii heti. Itse en olisi pystynyt opiskelujani ilman rauhoittavaa lääkitystä. Psykologit ja terapia ei koskaan mulla auttaneet mitään. Ja ajallaan ongelma meni itsestään ohi ja pystyin lopettamaan lääkkeiden käytön. Opiskelujen loppuvaiheessa ne oli enää hätävara käsilaukussa, enkä juuri koskaan käytännössä tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöminen tärkeää, samoin nukkuminen, nämä jo itsessään rauhoittaa jo paljon. Rento uiminen, vesi on lempeä elementti. Sulla on matemaattiset aineet vallannut liian ison osan aivoista, ei ihmekään että pyörryttää.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet on nopea apu joka toimii heti. Itse en olisi pystynyt opiskelujani ilman rauhoittavaa lääkitystä. Psykologit ja terapia ei koskaan mulla auttaneet mitään. Ja ajallaan ongelma meni itsestään ohi ja pystyin lopettamaan lääkkeiden käytön. Opiskelujen loppuvaiheessa ne oli enää hätävara käsilaukussa, enkä juuri koskaan käytännössä tarvinnut.
Kiva kuulla. :)
Mä käytin itse asiassa joskus rauhoittavaa lääkitystä, mutta jäin niihin jotenkin koukkuun. Ne toi niin hyvän olon, etten halunnut enää palata tavanomaiseen ahdistavaan olotilaani. Ne myös teki musta jotenkin ylivilkkaan tai jotain sinnepäin. Mieli sinkoili tuhatta ja sataa sinne tänne. Tuntuu hurjalta, että jotkut käyttää samaa lääkettä mm. nukahtamisen apuna, kun mä valvoin öitä hullujen ideoideni kanssa.
Ehkä tähän löytyisi joku muu lääke..
ap
Vierailija kirjoitti:
Syöminen tärkeää, samoin nukkuminen, nämä jo itsessään rauhoittaa jo paljon. Rento uiminen, vesi on lempeä elementti. Sulla on matemaattiset aineet vallannut liian ison osan aivoista, ei ihmekään että pyörryttää.
Mun pitäisi oikeasti syödä paremmin. Ja juoda vettä. Unohdan senkin helposti ja ihokin kuivuu helposti.
Jännää kun tosiaan puhut vedestä. Olen tosi kiinnostunut vesieläimistä ja -kasveista, ja haluaisin oman akvaarion. Tunnen paikalliset järvet ja lammet aika hyvin.
Laskeminen rauhassa kummasti auttaa mua. Ja matemaattisten aineiden opiskelu. Tykkään siitä tunteesta kun palapelin palaset ikäänkuin loksahtelee kohdilleen pääni sisällä.
Koulussa se auttaa, kun saan itseni innostumaan uusista asioista ja pääsen ajattelemaan. Siellä vaan usein en saa olla yksin, vaan tulee ryhmätöitä tai istun jonkun vieressä ja joudun jatkuvasti neuvomaan muita, enkä voi keskittyä mihinkään. Tietysti tykkään muiden auttamisesta, mutta samalla oletetaan, että saan omat hommani tehtyä ja mun ajatusprosessi jotenkin hajoaa ihan täysin, jos mua häiritään sen aikana. En voi tehdä kahta hommaa samaan aikaan. Yksinkertaisetkaan laskutoimitukset ei onnistu silloin.
Joskus tuntuu siltä, että mun aivot toimii jotenkin liian kovalla teholla. Se on hyvä juttu, jos saan rauhassa keskittyä johonkin, mutta jos niitä asioita on useita, niin pää jotenkin ylikuumenee.
Pelkään myös epäonnistumisia jotenkin todella paljon. Välillä turhauttaa, kun en vaan suoriudu kunnolla ns. helpoista jutuista, koska pääni ei vaan suostu toimimaan niin. Sitten pelkään jatkuvasti sitä, etten pysty siihen, mitä pitäisi tehdä kun koska tahansa eteen saattaa tulla joku tehtävä, jota ei kuitenkaan saa tehdä rauhassa eikä ole yhtään aikaa oikeasti keskittyä. En edes muista oikein mitään kunnolla, jos en saa keskityttyä. Joskus mietin, onko mulla muös joku ADHD tai ADD.
Tulipa avauduttua taas...
ap
Oireesi todella kuulostavat joltain neurologiselta ongelmakimpulta. Niihin kuuluu usein paniikkihäiriö. Tunnut olevan monella tavalla stressaantunut.
Kerro ihmeessä epäilyistäsi psykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oireesi todella kuulostavat joltain neurologiselta ongelmakimpulta. Niihin kuuluu usein paniikkihäiriö. Tunnut olevan monella tavalla stressaantunut.
Kerro ihmeessä epäilyistäsi psykologille.
Tähän tosiaan liittyy monta asiaa. Liiankin monta. Mulla on myös luultavasti diagnosoimaton migreeni (särytön, joten lääkäri ei ottanut mua oikein tosissaan), joka aiheuttaa aika hurjiakin oireita ja pelkään kai sitäkin jatkuvasti. Tiedän, että se sotkee ilmaantuessaan ihan kaiken. Mut on viety päivystykseenkin sen takia puoliväkisin joskus pari vuotta sitten.
Näiden juttujen takia elämästä ei tunnu välillä tulevan yhtään mitään.
Ehkä tämä stressin määrä tosiaan on turhan suuri. Mun elämässä on muutenkin meneillään tosi isoja juttuja. Ehkä ihminen ei vaan kestä loputtomiin.
Onneksi on se aika psykologille.
Tein tuossa jonkun netin masennustestinkin ja sain siitä niin paljon pisteitä, että pitäisi oikeasti olla huolissaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet on nopea apu joka toimii heti. Itse en olisi pystynyt opiskelujani ilman rauhoittavaa lääkitystä. Psykologit ja terapia ei koskaan mulla auttaneet mitään. Ja ajallaan ongelma meni itsestään ohi ja pystyin lopettamaan lääkkeiden käytön. Opiskelujen loppuvaiheessa ne oli enää hätävara käsilaukussa, enkä juuri koskaan käytännössä tarvinnut.
Kiva kuulla. :)
Mä käytin itse asiassa joskus rauhoittavaa lääkitystä, mutta jäin niihin jotenkin koukkuun. Ne toi niin hyvän olon, etten halunnut enää palata tavanomaiseen ahdistavaan olotilaani. Ne myös teki musta jotenkin ylivilkkaan tai jotain sinnepäin. Mieli sinkoili tuhatta ja sataa sinne tänne. Tuntuu hurjalta, että jotkut käyttää samaa lääkettä mm. nukahtamisen apuna, kun mä valvoin öitä hullujen ideoideni kanssa.
Ehkä tähän löytyisi joku muu lääke..
ap
Masennuslääkkeitähän käytetään aika yleisesti myös. Niitä yleensä tarjotaan ennen kuin rauhoittavia, koska niissä ei ole samanlaista riippuvuusriskiä. Itselläni masennuslääkkeistä ei ollut apua paniikkihäiriöön, mutta monella muulla on, kokeilu siis varmasti kannattaa. Mulle ne rauhoittavat taas vaikutti juuri sopivasti, olo oli aivan normaali muuten mutta tosiaan hermoston ylikierrokset rauhoittui ja sitä myötä paniikki myös. (Ja jos otin lääkkeen kun pää ei ollut ylikierroksilla, alkoi nukuttaa).
J oo mene psykiatrille antaa lääkettä muista liikkua ja syödä hyvin esim, raaka suklaa auttaa,serotoniinin takaisin estäjää ja non adrealiini lääke auttaa. J a tietysti Rakkaus.