Lue keskustelun säännöt.
Hupsis! Ihastuin työkaveriin, jossa ei alussa ollut juuri mitään viehättävää!
16.09.2018 |
Miten voikin käydä näin? Olen jo pitkään tuntenut hänet, eikä mitään ihastumiseen päinkään ole ollut ilmassa. Mukava työkaverina, kiva jutella välillä, mutta ei olla edes mitenkään paremmin kavereita. Mutta niin vaan olen löytänyt itseni fantasioimasta suutelusta hänen kanssaan. Yllätyin todella, mistä tällainen kumpuaa? Onhan hän ihan hyvännäköinen mutta ollaan vaan luonteeltamme niin erilaisia. Huomasin heti alussa, että on ihan eri vuorovaikutusenergiat, enkä sen takia odottanut syntyvän edes ystävyyttä. Joidenkin ihmisten kanssa sen vain huomaa, mutta huom. siis tulemme hyvin toimeen erilaisuudesta huolimatta. Mutta miksi, miksi olen nyt ihastunut? :)
Kommentit (10)
Tarvitset jotakin, ja kuvittelet saavasi sen ihastukseltasi. Koeta miettiä, mitä elämästäsi puuttuu. Mikä on muuttunut aikaisempaan verrattuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset jotakin, ja kuvittelet saavasi sen ihastukseltasi. Koeta miettiä, mitä elämästäsi puuttuu. Mikä on muuttunut aikaisempaan verrattuna?
Jaa, mikään ei kyllä ole pitkään aikaan erityisemmin muuttunut :/ Sinkku olen ollut aina, mutta ei ole ollut tapana ihastua keneenkään ihan randomina, niin kuin joskus teininä.
En tiedä, mikä se tarve sitten olisi, jonka tämä mies pysyisi antamaan :o
Aika usein huomaakin olevansa tyypin kanssa joka on kaikkea muuta kuin mitä on ajatellut hakevansa :)
If it's meant to be, it's meant to be...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin et tuntenut tyyppiä, nyt tunnet. Voihan myös vastakohdat viehättää toisiaan :)
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin et tuntenut tyyppiä, nyt tunnet. Voihan myös vastakohdat viehättää toisiaan :)
Vastakohtien vetovoima on useimmiten pelkkää himoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
If it's meant to be, it's meant to be...
Kohtalo
Se tapahtuu kun vähiten odottaa