Lue keskustelun säännöt.
Oletko ikinä kokenut, että ehkä vaadit sittenkin liikaa?
16.09.2018 |
...erityisesti suhteessa siihen, mitä sinulla on tarjota?
Johtiko tämä mihinkään muutokseen kumppaninetsinnässä?
Kommentit (10)
En ole kokenut. Hassua, meinasin tehdä tästä juuri päinvastaisen aloituksen.
Olen itseasiassa ymmärtänyt että vaadin liian vähän kumppaneiltani ja siksi suhteet ovat kariutuneet. Nyt vasta kun laitoin kriteerit kohdalleen ja riman korkeammalle, olen tutustunut naiseen joka täyttää kriteerini ja on vakavasti otettava kumppaniehdokas.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut. Hassua, meinasin tehdä tästä juuri päinvastaisen aloituksen.
Olen itseasiassa ymmärtänyt että vaadin liian vähän kumppaneiltani ja siksi suhteet ovat kariutuneet. Nyt vasta kun laitoin kriteerit kohdalleen ja riman korkeammalle, olen tutustunut naiseen joka täyttää kriteerini ja on vakavasti otettava kumppaniehdokas.
N26
Niinhän se on, vai tarkoitatko että olet vaatinut paljon, mutta pelkästään ulkonäköön ja seksuaalikemioihin liittyviä asioita, ja unohtanut miettiä aitoa yhteensopivuutta ollenkaan?
Ekan kommentoijan kanssa samoilla linjoilla, nuorena kaksikymppisenä tuli päädyttyä parisuhteeseen vääristä syistä, ts. turvallisuudentunne, talous ja että joku edes huolii. Se on masentavaa tajuta kolmekymppiseksi tullessa tällainen tilanne, kun juuri on tavannut sattumalta ihmisen joka todella vei jalat alta. Nyt onkin punnittava miten jatkaa elämää. Kestääkö tyytymistä vaan johonkuhun jonka kanssa on intohimotonta arkea elänyt tottumuksesta vai kuunnellako sydäntään? Elämä on hankalia valintoja. Ainakin nyt tiedän paremmin mitä ehdottomasti toivon parisuhteelta, mutta miten sen saisin onkin hankalampaa.
En ole miettinyt, tosin en liioin etsikään kumppania tai ole halunnut seurustella.
Toki se on elämän upein asia, jos joskus kohtaan minulle elämänkumppaniksi sopivan miehen, mutta niin kauan kun en häntä ole kohdannut, nautin elämästäni tällaisenaan eikä mua ahdista yhtään, jos en koskaan kohtaakaan häntä.
Sopivalta ”vaadin” tiettyä samankaltaisuutta, kemiaa ja sielujen toveruutta, yhteistä huumorintajua, kaunista ulkonäköä, sivistyneisyyttä ja rakkaudellisuutta.
Joku pituus, koulutus ja varallisuus ei kiinnosta yhtään.
Kumppanin etsinnässä ei tuollaista ajatusta ole ollut, mutta itse suhteessa konflikteissa olen kyllä mennyt itseeni ja miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, olenko kohtuuton ja vaadinko liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut. Hassua, meinasin tehdä tästä juuri päinvastaisen aloituksen.
Olen itseasiassa ymmärtänyt että vaadin liian vähän kumppaneiltani ja siksi suhteet ovat kariutuneet. Nyt vasta kun laitoin kriteerit kohdalleen ja riman korkeammalle, olen tutustunut naiseen joka täyttää kriteerini ja on vakavasti otettava kumppaniehdokas.
N26Niinhän se on, vai tarkoitatko että olet vaatinut paljon, mutta pelkästään ulkonäköön ja seksuaalikemioihin liittyviä asioita, ja unohtanut miettiä aitoa yhteensopivuutta ollenkaan?
Ulkonäkö on aina ollut minulle aika yhdentekevä. Se on vain kuori joka rapistuu kaikilta ajan mittaan. Olen deittaillut miehiä jotka eivät vastaa länsimaista miesihannetta, on ollut lyhyttä ja ylipainoista, kaljua ja laihaa jne. Naisissa samoin. Se on tosiaan vaan kuori vaikka itse taidankin länsimaisen kauneusihanteen täyttää muilta osin paitsi että olen keskimääräistä lyhyempi (155cm).
Se mitä en ole laittanut tarpeeksi korkealle on yhtäläiset arvot ja edes saman suuntainen koulutustausta. Niistä en pysty enää joustamaan. Ne luovat arvopohjan elämälle. N26
En ole. Parisuhteeni ovat alkaneet siitä, että olen kohdannut ihmisen, johon olen ihastunut ja sitten rakastunut. Ei siitä, että olisin listannut joitakin vaatimuksia ja etsinyt ihmistä, joka täyttää ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt, tosin en liioin etsikään kumppania tai ole halunnut seurustella.
Toki se on elämän upein asia, jos joskus kohtaan minulle elämänkumppaniksi sopivan miehen, mutta niin kauan kun en häntä ole kohdannut, nautin elämästäni tällaisenaan eikä mua ahdista yhtään, jos en koskaan kohtaakaan häntä.Sopivalta ”vaadin” tiettyä samankaltaisuutta, kemiaa ja sielujen toveruutta, yhteistä huumorintajua, kaunista ulkonäköä, sivistyneisyyttä ja rakkaudellisuutta.
Joku pituus, koulutus ja varallisuus ei kiinnosta yhtään.
Minkä takia sitten olet täällä keskustelemassa aiheesta, ja miksi keskustelet aiheesta myös tyttöjen illoissa, jos aiheella ei kerta ole mitään väliä eikä se haittaa yhtään vaikket ikinä tapaisi sopivaa miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt, tosin en liioin etsikään kumppania tai ole halunnut seurustella.
Toki se on elämän upein asia, jos joskus kohtaan minulle elämänkumppaniksi sopivan miehen, mutta niin kauan kun en häntä ole kohdannut, nautin elämästäni tällaisenaan eikä mua ahdista yhtään, jos en koskaan kohtaakaan häntä.Sopivalta ”vaadin” tiettyä samankaltaisuutta, kemiaa ja sielujen toveruutta, yhteistä huumorintajua, kaunista ulkonäköä, sivistyneisyyttä ja rakkaudellisuutta.
Joku pituus, koulutus ja varallisuus ei kiinnosta yhtään.Minkä takia sitten olet täällä keskustelemassa aiheesta, ja miksi keskustelet aiheesta myös tyttöjen illoissa, jos aiheella ei kerta ole mitään väliä eikä se haittaa yhtään vaikket ikinä tapaisi sopivaa miestä?
Huvikseen, makaan sängyssä ja aihe on kuitenkin ihan mielenkiintoinen (luen usein muiden ihmisten tekstejä ja kokemuksia aiheesta).
Tyttöjen illoissa ei kyllä puhuta näistä asioista juuri koskaan, etenkään minun asioistani.
Ja se, että jotain asiaa miettii ja pitää elämän hienoimpana (kuten tuossa kirjoitinkin, huom) ei tarkoita sitä, että sen puuttuminen olisi kovinkaan suuri tragedia tai tuntuisi edes oikein missään.
Romantiikka ja pariutuminen on mulle jotain ajateltavaa, en koe sitä kovin käytännöllisesti.
Päinvastoin, ymmärsin että vaadin liian vähän. Olin nuorena suhteissa ihmisten kanssa, joiden kanssa ei syvällisemmin synkannut, mutta "ainakin joku huolii minut". Onneksi nykyään vaadin oikeaa yhteyttä ja olen ihmisen kanssa, jota todella rakastan sydämestäni.