Raivotuttaa kun sukuloidessa äitini alkaa muistelemaan lapsuustarinoita!!
Äitini on hieman alle 50v, itse olen parikymppinen. Lähdin kotoa kolme vuotta sitten, jos sillä on merkitystä. En kovin mielelläni vieraile lapsuudenkodissani(henkisesti poissaoleva alkoholisti-isä) mutta menen suvun tapaamisiin ja toki silloin yövyn vanhemmillani. Sukujuhlat ja lähisuvun tapaaminen on kuitenkin vaivannuttavaa. Jokaisella kerralla äitini alkaa muistelemaan vanhoja ja juttelee niistä ajoista kun sisarukseni kanssa olimme pieniä (toinen meistä asuu edelleen kotona). Tällöin kaikki hiljenevät eikä kenelläkään ole oikein mitään sanottavaa. Itseänikään ei kiinnosta, kuinka muita voisi??? Paikallaollessa pyrin hienovaraisesti vaihtamaan puheenaihetta. Itseäni ihmetyttää se, mistä tämä johtuu? Luulin vain isoisäni ikäisten dementoituneiden palaavan ajassa taaksepäin... Voisiko nämä olla ensioireita? Samalla mietin, onko asiasta sopivaa huomauttaa äidilleni? Hänen itsevarmuutensa ei ole paras mahdollinen enkä haluaisi satuttaa! Miten lähestyä aihetta niin, että ymmärtää minun olevan tosissaan?
Kommentit (41)
Äidillesi ne teidän lapsuusvuodet taitavat olla elämän parhaita vuosia. Äitisi kertoo omasta elämästään, mutta hän ei tajua, että te olette niissä mukana. Äitisi ei taida osata puhua yleisluontoisista aiheista, vai osaako? Sano äidillesi ihan suoraan, että et halua hänen puhuvan sinun lapsuudestasi ulkopuolisten kanssa. Äitisi on aikuinen ja hänen pitää se ymmärtää ja kunnioittaa sinun tahtoasi.
Itsekin joskus syyllistyn samaan ja lapset siitä sitten huomauttavat. Oma äitini taas on aina jauhanut omista lapsuusvuosistaan ihan kyllästymiseen asti. Lapsena nolotti, kun kavereiden kanssa ollessani äiti tuppautui mukaan ja taas me saatiin kuunnella, miten äiti laski mäkeä.
Minun äidilläni on kerrottavaa asioista yli 60 vuoden takaa kun haluaa neuvoa oman lapseni terveysasioissa. Ei ymmärrä että ne asiat mistä puhuu, ovat vanhentuneita ja terveydenhoidossa on menty eteenpäin. Ja tämä tapahtuu joka ikinen kerta kun puhuin asioista, enää en tietenkään viitsi. Miksi ei vaan voisi keskittyä lapsenlapsen ongelmaan sen sijaan että miettii vuosikymmenien takaisia asioita, joista ei ole minkäänlaista hyötyä.
Tulet kiittämään tulevaisuudessa itseäsi, jos kirjoittaisit ylös tai nauhottaisit äitisi muisteloja. Ja pyydä vielä muistelemaan omaa lapsuuttaan.
Aikamoisia moukkia, sinä ja sukusi.
No, ehkä alat arvostamaan äitisi tarinoita kun hän on kuollut.
Meillä on aina ollut tapana muistella, muistan lapsena kun parhaita iltasatuja oli kun vanhemmat kertoivat omasta lapsuudestaan tai millaista oli kun olin pieni, miten minua hoidettiin tai jne.
Mitä ihmettä ap? Sä olet outo. Miksi ihmeessä sua häiritsee se että äitisi muistelee jotain mitä tapahtui 10-15 vuotta sitten jos se on kerran kiva muisto? Minulla on 24-vuotias tytär, ja aina joskus muistellaan hänen lapsuuttaan, ja kyllä häntä kiinnostaa, varsinkin sellaiset asiat joita itse ei muista, joskus tytär kertoo lapsuudestaa juttuja jotka minä olen unohtanut, se on vaan hauskaa ja mielenkiintoista.
Minä nimenomaan toivon että reilu kuusikymppinen äitini kertoisi enemmänkin lapsuudestaan, mua suorastaan harmittaa se että kun lapsena kysyin äitini äidiltä hänen lapsuudestaan, hän ei oikein osannut mitään kertoa, sen kertoi että oli ollut 15v. kun näki ensimmäisen kerran auton kyläkaupan pihassa. Sekin on mulle arvokas muisto koska rakas isoäitini kuoli kun olin 12v. ja vieläkin on häntä ikävä vaikka siitä on jo yli 30 vuotta.
Äitisi on normaali ihminen, ja sinä kummallinen friikki.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia moukkia, sinä ja sukusi.
No, ehkä alat arvostamaan äitisi tarinoita kun hän on kuollut.
Meillä on aina ollut tapana muistella, muistan lapsena kun parhaita iltasatuja oli kun vanhemmat kertoivat omasta lapsuudestaan tai millaista oli kun olin pieni, miten minua hoidettiin tai jne.
Anteeksi kuinka?? Et nyt aivan taida ymmärtää, minkälaisista tarinoista tässä on kyse. Tätini vertaillessa vaippamerkkejä serkkunsa hanssa (heillä pieniä lapsia) alkaa äitini kertomaan itseeni liittyvää vaippatarinaa! Tämäkö on sinusta sosisaalisesti älykästä käytöstä?? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia moukkia, sinä ja sukusi.
No, ehkä alat arvostamaan äitisi tarinoita kun hän on kuollut.
Meillä on aina ollut tapana muistella, muistan lapsena kun parhaita iltasatuja oli kun vanhemmat kertoivat omasta lapsuudestaan tai millaista oli kun olin pieni, miten minua hoidettiin tai jne.Anteeksi kuinka?? Et nyt aivan taida ymmärtää, minkälaisista tarinoista tässä on kyse. Tätini vertaillessa vaippamerkkejä serkkunsa hanssa (heillä pieniä lapsia) alkaa äitini kertomaan itseeni liittyvää vaippatarinaa! Tämäkö on sinusta sosisaalisesti älykästä käytöstä?? Ap
Mitä pahaa siinä nyt sitten on että äitisi kertoo vaippatarinaa? Ja mitä merkitystä sillä on onko se sinuun liittyvä vai ei, hän kertoo omasta kokemuksestaan kun hänellä oli vaippaikäisiä, se on ihan normaalia. Jos ne muut keskustelisi koirista niin varmaan loukkaantuisit siitäkin että äitisi kertoisi jostain koirasta joka teillä oli perheessä 10 vuotta sitten. Sinä olet ap oikeati outo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia moukkia, sinä ja sukusi.
No, ehkä alat arvostamaan äitisi tarinoita kun hän on kuollut.
Meillä on aina ollut tapana muistella, muistan lapsena kun parhaita iltasatuja oli kun vanhemmat kertoivat omasta lapsuudestaan tai millaista oli kun olin pieni, miten minua hoidettiin tai jne.Anteeksi kuinka?? Et nyt aivan taida ymmärtää, minkälaisista tarinoista tässä on kyse. Tätini vertaillessa vaippamerkkejä serkkunsa hanssa (heillä pieniä lapsia) alkaa äitini kertomaan itseeni liittyvää vaippatarinaa! Tämäkö on sinusta sosisaalisesti älykästä käytöstä?? Ap
Mitä pahaa siinä nyt sitten on että äitisi kertoo vaippatarinaa? Ja mitä merkitystä sillä on onko se sinuun liittyvä vai ei, hän kertoo omasta kokemuksestaan kun hänellä oli vaippaikäisiä, se on ihan normaalia. Jos ne muut keskustelisi koirista niin varmaan loukkaantuisit siitäkin että äitisi kertoisi jostain koirasta joka teillä oli perheessä 10 vuotta sitten. Sinä olet ap oikeati outo!
Vaipat on ihan erilaisia nyt mitä 20 vuotta sitten. En minäkään kerro sukujuhlissa millaisia niskakakkoja lapset vauvana teki. En tykkäisi siitäkään, jos lapset vastaavasti kertoisivat kaikille, millaista on, kun äidillä on yliaktiivinen rakko. Muutamasta pissahädästä saisi hyvät naurut, mutta ei ne minua huvita.
-eri
Höh. Minusta on ihan parasta kun äitini kertoo juttuja lapsuudestani. Mielelläni kuuntelin myös kun isoäitini keroi omasta ja omien lastensa lapsuudesta. Sehän on ihan mahtavaa!
Vaipatkin on loppujen lopuksi mielenkiintoista historiaa, ei toki niiden sisältö, mutta muuttuminen.
Useinkinpyydän vanhempiani kertomaan vanhoja asioita. Alkavat selvästi jo unohtamaan, joten pyrin kyselemään nyt paljon.
Ehkä aplla on teini-ikä vielä niin lähellä, että kaikki nolottaa. Kyllä se siitä.
Meidän äiti kertoilee vain nolona ja typeriä juttuja, ja sellaisia mitä ei välttämättä ole edes tapahtunut tarinan aiheena olevalle vaan tämän sisarelle tms. "Meidän Irmelikin teki sillä tavalla" sitten saa korjata että no enpäs tehnyt/sanonut ja alkaa väittely äidin kanssa kun tällä ei mene jakeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia moukkia, sinä ja sukusi.
No, ehkä alat arvostamaan äitisi tarinoita kun hän on kuollut.
Meillä on aina ollut tapana muistella, muistan lapsena kun parhaita iltasatuja oli kun vanhemmat kertoivat omasta lapsuudestaan tai millaista oli kun olin pieni, miten minua hoidettiin tai jne.Anteeksi kuinka?? Et nyt aivan taida ymmärtää, minkälaisista tarinoista tässä on kyse. Tätini vertaillessa vaippamerkkejä serkkunsa hanssa (heillä pieniä lapsia) alkaa äitini kertomaan itseeni liittyvää vaippatarinaa! Tämäkö on sinusta sosisaalisesti älykästä käytöstä?? Ap
Mitä pahaa siinä nyt sitten on että äitisi kertoo vaippatarinaa? Ja mitä merkitystä sillä on onko se sinuun liittyvä vai ei, hän kertoo omasta kokemuksestaan kun hänellä oli vaippaikäisiä, se on ihan normaalia. Jos ne muut keskustelisi koirista niin varmaan loukkaantuisit siitäkin että äitisi kertoisi jostain koirasta joka teillä oli perheessä 10 vuotta sitten. Sinä olet ap oikeati outo!
Vaipat on ihan erilaisia nyt mitä 20 vuotta sitten. En minäkään kerro sukujuhlissa millaisia niskakakkoja lapset vauvana teki. En tykkäisi siitäkään, jos lapset vastaavasti kertoisivat kaikille, millaista on, kun äidillä on yliaktiivinen rakko. Muutamasta pissahädästä saisi hyvät naurut, mutta ei ne minua huvita.
-eri
Niskakakka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia moukkia, sinä ja sukusi.
No, ehkä alat arvostamaan äitisi tarinoita kun hän on kuollut.
Meillä on aina ollut tapana muistella, muistan lapsena kun parhaita iltasatuja oli kun vanhemmat kertoivat omasta lapsuudestaan tai millaista oli kun olin pieni, miten minua hoidettiin tai jne.Anteeksi kuinka?? Et nyt aivan taida ymmärtää, minkälaisista tarinoista tässä on kyse. Tätini vertaillessa vaippamerkkejä serkkunsa hanssa (heillä pieniä lapsia) alkaa äitini kertomaan itseeni liittyvää vaippatarinaa! Tämäkö on sinusta sosisaalisesti älykästä käytöstä?? Ap
Mitä pahaa siinä nyt sitten on että äitisi kertoo vaippatarinaa? Ja mitä merkitystä sillä on onko se sinuun liittyvä vai ei, hän kertoo omasta kokemuksestaan kun hänellä oli vaippaikäisiä, se on ihan normaalia. Jos ne muut keskustelisi koirista niin varmaan loukkaantuisit siitäkin että äitisi kertoisi jostain koirasta joka teillä oli perheessä 10 vuotta sitten. Sinä olet ap oikeati outo!
Vaipat on ihan erilaisia nyt mitä 20 vuotta sitten. En minäkään kerro sukujuhlissa millaisia niskakakkoja lapset vauvana teki. En tykkäisi siitäkään, jos lapset vastaavasti kertoisivat kaikille, millaista on, kun äidillä on yliaktiivinen rakko. Muutamasta pissahädästä saisi hyvät naurut, mutta ei ne minua huvita.
-eri
Ei, ei ne vaipat paljon kummempia olleet, ihan hyviä oli silloinkin. Eikö yleensäkin ole ihan normaalia jutustelua kertoa lapsistaan, oli lapset minkä ikäisiä hyvänsä jos kerran siitä tulee jonkun kanssa juttua? Onhan se nyt outoa jos ei omista lapsistaan saa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia moukkia, sinä ja sukusi.
No, ehkä alat arvostamaan äitisi tarinoita kun hän on kuollut.
Meillä on aina ollut tapana muistella, muistan lapsena kun parhaita iltasatuja oli kun vanhemmat kertoivat omasta lapsuudestaan tai millaista oli kun olin pieni, miten minua hoidettiin tai jne.Anteeksi kuinka?? Et nyt aivan taida ymmärtää, minkälaisista tarinoista tässä on kyse. Tätini vertaillessa vaippamerkkejä serkkunsa hanssa (heillä pieniä lapsia) alkaa äitini kertomaan itseeni liittyvää vaippatarinaa! Tämäkö on sinusta sosisaalisesti älykästä käytöstä?? Ap
Mitä pahaa siinä nyt sitten on että äitisi kertoo vaippatarinaa? Ja mitä merkitystä sillä on onko se sinuun liittyvä vai ei, hän kertoo omasta kokemuksestaan kun hänellä oli vaippaikäisiä, se on ihan normaalia. Jos ne muut keskustelisi koirista niin varmaan loukkaantuisit siitäkin että äitisi kertoisi jostain koirasta joka teillä oli perheessä 10 vuotta sitten. Sinä olet ap oikeati outo!
Vaipat on ihan erilaisia nyt mitä 20 vuotta sitten. En minäkään kerro sukujuhlissa millaisia niskakakkoja lapset vauvana teki. En tykkäisi siitäkään, jos lapset vastaavasti kertoisivat kaikille, millaista on, kun äidillä on yliaktiivinen rakko. Muutamasta pissahädästä saisi hyvät naurut, mutta ei ne minua huvita.
-eri
Niskakakka?
Onko sulle termi outo? Se kun vauva (jonka kakka on aina löysää koska ei syö vielä kiinteää ruokaa) kakkaa niin isot kakat että ne tursuaa vaipan yläosasta ylös pitkin selkää, jopa niskaan asti, varsinkin jos lapsi on ollut nukkumassa eli vaakatasossa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän äiti kertoilee vain nolona ja typeriä juttuja, ja sellaisia mitä ei välttämättä ole edes tapahtunut tarinan aiheena olevalle vaan tämän sisarelle tms. "Meidän Irmelikin teki sillä tavalla" sitten saa korjata että no enpäs tehnyt/sanonut ja alkaa väittely äidin kanssa kun tällä ei mene jakeluun.
Äitini työpaikka oli lähellä omaani ja usein lounastimme yhdessä työkavereitteni sekä äitini kanssa. Äitini kertoi noloja juttuja lapsuudestani suureen ääneen ihan kuin jonain komediaesityksenä. Jouduin monta kertaa poistumaan kun alkoi nolottamaan hänen puolestaan. Olin nuori ja siellä töissä eikä ollut mukavaa että työkaverini joutuivat kuuntelemaan tätä.
Aloituksesta saa kyllä sen kuvan, että kaikki sukulaiset kuuntelee sitä lapsuustarinaa vaivaantuneina.
Se on siis kiusallista, höperöä, hassua tai muuhun keskusteluun kuulumatonta?
Ainoa, joka on tarinasta kiinnostunut on AP:n äiti myöskään alc.iskää ei kiinnosta.
Eri asia olis jos äiti ja sisarukset juttelis teekupposen ääressä lapsuusjuttuja yms.
Mulle on itelleni käyny näin:
Menin uuden jätkän kotiin, ekaa taikka tokaa kertaa. hän 19 minä 18.
Pojan äiti, maatalouslomittaja, eikä kovin välkky sellainen, alkaa kertoa tarinaa.
-Kerran oli"Pekka" tuossa kun meillä vielä oli navetta, niin jotta minun perässä tuli navettaan ja ja minä sanoon sille, että pois sieltä lehemien takaa, mutta het sitte paskanti lehmä sen päälle. Ja se oli het sitte yltäpäältä lehmänpaskassa koko poika. Taisi olla 5v..
Sitä myötähäpeän määrää!! ns.Pekka ei tykänny yhtään, ja yritti vielä vaientaa äitinsä. Silti tämä vaan pajatti juttunsa julki. En todellakaan ymmärrä ihmisiä, joiden on pakko päästä kuulemaan oman äänensä sulokas sointi, sisällöstä viis! No, ehkä anoppikokelas yritti kertoa jo tuolloin, että poikansa on paskapää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän äiti kertoilee vain nolona ja typeriä juttuja, ja sellaisia mitä ei välttämättä ole edes tapahtunut tarinan aiheena olevalle vaan tämän sisarelle tms. "Meidän Irmelikin teki sillä tavalla" sitten saa korjata että no enpäs tehnyt/sanonut ja alkaa väittely äidin kanssa kun tällä ei mene jakeluun.
Äitini työpaikka oli lähellä omaani ja usein lounastimme yhdessä työkavereitteni sekä äitini kanssa. Äitini kertoi noloja juttuja lapsuudestani suureen ääneen ihan kuin jonain komediaesityksenä. Jouduin monta kertaa poistumaan kun alkoi nolottamaan hänen puolestaan. Olin nuori ja siellä töissä eikä ollut mukavaa että työkaverini joutuivat kuuntelemaan tätä.
No pitää määrittää mikä on nolo juttu, onko se oikeasti vai tuntuuko susta vaan siltä. Monet hauskat jutut ei oikeasti ole yhtään noloja vaikka nuoresta siltä tuntuukin koska hänelle kaikki asiat jotka on tapahtuneet lapsena on noloja. Mutta jos äitisi kertomat jutut oli oikeasti noloja, niin miksi et sanonut siitä äidillesi?
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta saa kyllä sen kuvan, että kaikki sukulaiset kuuntelee sitä lapsuustarinaa vaivaantuneina.
Se on siis kiusallista, höperöä, hassua tai muuhun keskusteluun kuulumatonta?
Ainoa, joka on tarinasta kiinnostunut on AP:n äiti myöskään alc.iskää ei kiinnosta.
Eri asia olis jos äiti ja sisarukset juttelis teekupposen ääressä lapsuusjuttuja yms.
Mulle on itelleni käyny näin:
Menin uuden jätkän kotiin, ekaa taikka tokaa kertaa. hän 19 minä 18.
Pojan äiti, maatalouslomittaja, eikä kovin välkky sellainen, alkaa kertoa tarinaa.
-Kerran oli"Pekka" tuossa kun meillä vielä oli navetta, niin jotta minun perässä tuli navettaan ja ja minä sanoon sille, että pois sieltä lehemien takaa, mutta het sitte paskanti lehmä sen päälle. Ja se oli het sitte yltäpäältä lehmänpaskassa koko poika. Taisi olla 5v..
Sitä myötähäpeän määrää!! ns.Pekka ei tykänny yhtään, ja yritti vielä vaientaa äitinsä. Silti tämä vaan pajatti juttunsa julki. En todellakaan ymmärrä ihmisiä, joiden on pakko päästä kuulemaan oman äänensä sulokas sointi, sisällöstä viis! No, ehkä anoppikokelas yritti kertoa jo tuolloin, että poikansa on paskapää.
Sinä olet vieläkin erittäin nuori jos sanot että "jätkä" miehestä.
Toiseksi, tuo oli erittäin hauska juttu, pieni kommellus, ei mitenkään nolo eikä mitenkään tarkoita että poikansa on paskapää. Olet itse nolo teini kun et osaa suhtautua aikuismaisesti tuollaiseen hauskaan kommellukseen.
Sano suoraan