Lue keskustelun säännöt.
Raivotuttaa kun sukuloidessa äitini alkaa muistelemaan lapsuustarinoita!!
15.09.2018 |
Äitini on hieman alle 50v, itse olen parikymppinen. Lähdin kotoa kolme vuotta sitten, jos sillä on merkitystä. En kovin mielelläni vieraile lapsuudenkodissani(henkisesti poissaoleva alkoholisti-isä) mutta menen suvun tapaamisiin ja toki silloin yövyn vanhemmillani. Sukujuhlat ja lähisuvun tapaaminen on kuitenkin vaivannuttavaa. Jokaisella kerralla äitini alkaa muistelemaan vanhoja ja juttelee niistä ajoista kun sisarukseni kanssa olimme pieniä (toinen meistä asuu edelleen kotona). Tällöin kaikki hiljenevät eikä kenelläkään ole oikein mitään sanottavaa. Itseänikään ei kiinnosta, kuinka muita voisi??? Paikallaollessa pyrin hienovaraisesti vaihtamaan puheenaihetta. Itseäni ihmetyttää se, mistä tämä johtuu? Luulin vain isoisäni ikäisten dementoituneiden palaavan ajassa taaksepäin... Voisiko nämä olla ensioireita? Samalla mietin, onko asiasta sopivaa huomauttaa äidilleni? Hänen itsevarmuutensa ei ole paras mahdollinen enkä haluaisi satuttaa! Miten lähestyä aihetta niin, että ymmärtää minun olevan tosissaan?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua sukujuhlissa kuunnella vuosikymmeniä sitten tapahtuneita "Anna oppi potalle ja Pekka pissasi vaippaa vaihtaessa silmään" -juttuja, kun aikuiset Anna ja Pekka seisovat vieressä. En halua myöskään kuunnella Annan ja Pekan lapsuusmuistoja, joissa he muistelevat, miten kerran yllättivät vanhemmat päällekkäin ja arvelivat iskän tekevän äiskälle pahaa, joten he hakkasivat iskää leluautolla selkään. Mitä tuossa tilanteessa voi sanoa lasten äidille, että olipa hassu juttu? Vanhoja voi muistella muutenkin, kertoo vaikka omista asioistaan.
N54, omat lapset 27 ja 25 v.