Lue keskustelun säännöt.
Raivotuttaa kun sukuloidessa äitini alkaa muistelemaan lapsuustarinoita!!
15.09.2018 |
Äitini on hieman alle 50v, itse olen parikymppinen. Lähdin kotoa kolme vuotta sitten, jos sillä on merkitystä. En kovin mielelläni vieraile lapsuudenkodissani(henkisesti poissaoleva alkoholisti-isä) mutta menen suvun tapaamisiin ja toki silloin yövyn vanhemmillani. Sukujuhlat ja lähisuvun tapaaminen on kuitenkin vaivannuttavaa. Jokaisella kerralla äitini alkaa muistelemaan vanhoja ja juttelee niistä ajoista kun sisarukseni kanssa olimme pieniä (toinen meistä asuu edelleen kotona). Tällöin kaikki hiljenevät eikä kenelläkään ole oikein mitään sanottavaa. Itseänikään ei kiinnosta, kuinka muita voisi??? Paikallaollessa pyrin hienovaraisesti vaihtamaan puheenaihetta. Itseäni ihmetyttää se, mistä tämä johtuu? Luulin vain isoisäni ikäisten dementoituneiden palaavan ajassa taaksepäin... Voisiko nämä olla ensioireita? Samalla mietin, onko asiasta sopivaa huomauttaa äidilleni? Hänen itsevarmuutensa ei ole paras mahdollinen enkä haluaisi satuttaa! Miten lähestyä aihetta niin, että ymmärtää minun olevan tosissaan?
Kommentit (41)
Sano suoraan. Mun 70v. äiti ei tee tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulet kiittämään tulevaisuudessa itseäsi, jos kirjoittaisit ylös tai nauhottaisit äitisi muisteloja. Ja pyydä vielä muistelemaan omaa lapsuuttaan.
Meillä on samanlaista kuin AP:n tapauksessa. Muistelu, ja voivottelu alkaa joka ikinen kerta kun lapsuudenkodissa käyn (vähintään kerran kuussa). Voi olla, että joskus tulen olemaan kiittollinen siitä, että tiedän kuinka surkeasti asiat olivat. En kuitenkaan jaksaisi velloa niissä masentuneissa tunnelmissa ihan näin paljon. Niistä ei nimittäin kertoilla neutraalin toteavaan sävyyn, vaan suorastaan "kiihkon" vallassa, sävyllä, johon pitäisi vastata "oHOO!" Yleensä koitan olla menemättä mukaan ja vain kuuntelen nyökkäillen. Joskus tuijotan lattiaan vaikka 10min, mutta puhe jatkuu. Jos vaihdan puheenaihetta, tulee loukkaantunutta reagointia, esim. huoneesta poistunista.
Joudun tavallaan toimimaan terapeuttina, kuten lapsenakin, kun en saanut olla lapsen roolissa.
Minun äiti tekee tuota ja hänellä on huonot sosiaaliset taidot. Lisäksi kaikki ovat kuulleet samat jutut jo sata kertaa, mutta hän aina kertoo ne uudestaan ja uudestaan. Ei dementiaa tai muuta järjellistä selitystä tälle.
Mistä sinä suutuit minulle?
Oletko ent.anoppikokelas?
Lue tuo kirjoittamani teksti uudestaan.
Sitä ei sitten osaa hän itse sanoa äidilleen, että ei tunnu kivalta etkä halua, että hän niitä muistelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen ihminen elää omassa maailmassaan. Äitisi mielestä lapsuudenmuistosi ovat herttaisia ja mukavia, mutta sinun mielestäsi eivät. En usko, että hän tarkoittaa loukata sinua.
Sinun juttusi voivata järkyttää äitiäsi, jos olet hänelle tyly, harrastat irtosuhteita, tupakointia, juomista jne., mutta äitinäsi hän ei välttämättä sano sinulle mitään ikävää. Koska hän oletettavasti rakastaa sinua.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tulevaisuudessa voit ehkä tuomita omien lastesi käytöksen äitisi käytöksen lisäksi.
Minunkin äitin tekee tuota. Ihan kaikkien äidit tekee. Nuorempana, kun olin kovin huolissani "vakavasti otettavuudestani" se oli minusta kauheata, mutta nyt oikeasti aikuisena, kun ei tarvitse enää todistella mitään kenelläkään, on ihan sama minkä vaippajutun äiti minusta kertoo. Kukaan ei seuraavana päivänä muista kuka mamma kertoi minkäkin pissakakkakertomuksen, eikä oikeasti ketään kiinnosta mikään muu kuin se, että pääsee itse kertomaan oman juttunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia moukkia, sinä ja sukusi.
No, ehkä alat arvostamaan äitisi tarinoita kun hän on kuollut.
Meillä on aina ollut tapana muistella, muistan lapsena kun parhaita iltasatuja oli kun vanhemmat kertoivat omasta lapsuudestaan tai millaista oli kun olin pieni, miten minua hoidettiin tai jne.Anteeksi kuinka?? Et nyt aivan taida ymmärtää, minkälaisista tarinoista tässä on kyse. Tätini vertaillessa vaippamerkkejä serkkunsa hanssa (heillä pieniä lapsia) alkaa äitini kertomaan itseeni liittyvää vaippatarinaa! Tämäkö on sinusta sosisaalisesti älykästä käytöstä?? Ap
Tuota noin.... jos äitisi kertomus ei ole sinua nolaava, niin mikä siinä sinusta EI ole ok?
Hänhän kertoo vain omista kokemuksistaan, ja hänellä on muistoihinsa aivan yhtä lailla "copyright" kuin sinulla omiisi.
Enemmistö ihmisistä TYKKÄÄ keskustella omasta lapsuudestaan, ja suoraan sanoen ihmettelen, miksi asia on sinulle on noin arka.
Kuulostaa jotenkin siltä - anteeksi nyt vaan - että sinulla on heikko itsetunto ja yrität leikkiä aikuisempaa kuin oletkaan. Ja siksi sinua korpeaa, että joku muistelee lapsuusaikojasi.
Toki sinä voit sanoa nätisti äidillesi, että sinulle tulee vaivaantunut olo, kun hän kertoo lapsuudestasi muille. Mutta et sinä nyt sitä kieltääkään voi.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Minusta on ihan parasta kun äitini kertoo juttuja lapsuudestani. Mielelläni kuuntelin myös kun isoäitini keroi omasta ja omien lastensa lapsuudesta. Sehän on ihan mahtavaa!
Vaipatkin on loppujen lopuksi mielenkiintoista historiaa, ei toki niiden sisältö, mutta muuttuminen.
Useinkinpyydän vanhempiani kertomaan vanhoja asioita. Alkavat selvästi jo unohtamaan, joten pyrin kyselemään nyt paljon.Ehkä aplla on teini-ikä vielä niin lähellä, että kaikki nolottaa. Kyllä se siitä.
Sinusta on siis kiva, kun sukujuhlilla äitisi kertoo sinun lapsuudesta hassunhauskoja juttuja ja kaikki kuuntelevat? Haluatko aina olla kaiken keskipiste, osaatko itse jutella toisten kanssa heitä kiinnostavista asioista? Sinulle voi tulla uutisena, että ihan kaikkia ei kiinnosta sinun vaippa-asiat vaan jotkut mielellään päivittäisivät nykyiset kuulumiset toisten kanssa.
Äitiskö ei mistään muusta puhukaan? Ei anna muille lainkaan puheenvuoroa? No sellainen tietysti on ikävää, mutta ei puheenaiheensa takia niinkään, vaan sen keskustelujen dominoinnin takia.
Sinulle voi puolestaan tulla uutisena, että useimmat muut ihmiset tykkäävät kuulla, miten ihmiset ovat ennen hoitaneet lapsiaan. Itse asiassa siis ei kovinkaan kauan sitten, jos puhut nyt tosiaan 1990-luvun lopusta.
Edelleen: ihmettelen miksi asia on sinulle noin arka.
N51, oma tytär 18-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Minusta on ihan parasta kun äitini kertoo juttuja lapsuudestani. Mielelläni kuuntelin myös kun isoäitini keroi omasta ja omien lastensa lapsuudesta. Sehän on ihan mahtavaa!
Vaipatkin on loppujen lopuksi mielenkiintoista historiaa, ei toki niiden sisältö, mutta muuttuminen.
Useinkinpyydän vanhempiani kertomaan vanhoja asioita. Alkavat selvästi jo unohtamaan, joten pyrin kyselemään nyt paljon.Ehkä aplla on teini-ikä vielä niin lähellä, että kaikki nolottaa. Kyllä se siitä.
Sinusta on siis kiva, kun sukujuhlilla äitisi kertoo sinun lapsuudesta hassunhauskoja juttuja ja kaikki kuuntelevat? Haluatko aina olla kaiken keskipiste, osaatko itse jutella toisten kanssa heitä kiinnostavista asioista? Sinulle voi tulla uutisena, että ihan kaikkia ei kiinnosta sinun vaippa-asiat vaan jotkut mielellään päivittäisivät nykyiset kuulumiset toisten kanssa.
Ei kai se niitä tuntikausia kerro, ja joka juhlissa, ei kenestäkään ole niin paljon kertomista. Etköhän sä ehdi ne uudemmat kuulumisetkin vaihtaa sen jälkeen kun äitisi on muutaman minuutin puhunut omia juttujaan sukulaisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse voi olla siitä, että äidilläsi on kehittymässä varhaisvaiheen Alzheimer. Oma äitini teki samoin, ja tämä vain paheni vuosi vuodelta. Kertoi tarinoita varhaislapsuudestani, ja pikkuhiljaa samoja uudestaan ja uudestaan.
Onko äidilläsi vaikeuksia muistaa lähiajan tapahtumia? Jos on, niin hänet kannattaa viedä muistitesteihin alan ammattilaisetn luo.
No nyt äitini Alzheimer on jo sen verran pitkällä, että ei muista kuin n 20 tarinaa noilta ajoilta, joita hokee uudestaan ja uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Minusta on ihan parasta kun äitini kertoo juttuja lapsuudestani. Mielelläni kuuntelin myös kun isoäitini keroi omasta ja omien lastensa lapsuudesta. Sehän on ihan mahtavaa!
Vaipatkin on loppujen lopuksi mielenkiintoista historiaa, ei toki niiden sisältö, mutta muuttuminen.
Useinkinpyydän vanhempiani kertomaan vanhoja asioita. Alkavat selvästi jo unohtamaan, joten pyrin kyselemään nyt paljon.Ehkä aplla on teini-ikä vielä niin lähellä, että kaikki nolottaa. Kyllä se siitä.
Sinusta on siis kiva, kun sukujuhlilla äitisi kertoo sinun lapsuudesta hassunhauskoja juttuja ja kaikki kuuntelevat? Haluatko aina olla kaiken keskipiste, osaatko itse jutella toisten kanssa heitä kiinnostavista asioista? Sinulle voi tulla uutisena, että ihan kaikkia ei kiinnosta sinun vaippa-asiat vaan jotkut mielellään päivittäisivät nykyiset kuulumiset toisten kanssa.
Ei kai se niitä tuntikausia kerro, ja joka juhlissa, ei kenestäkään ole niin paljon kertomista. Etköhän sä ehdi ne uudemmat kuulumisetkin vaihtaa sen jälkeen kun äitisi on muutaman minuutin puhunut omia juttujaan sukulaisilleen.
No mutku kato paskantärkeästä ap:sta saattaa tulla julki jotain noloa ja anyways on kamalaa, kun ap ei saa paasata omia juttujaan koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulet kiittämään tulevaisuudessa itseäsi, jos kirjoittaisit ylös tai nauhottaisit äitisi muisteloja. Ja pyydä vielä muistelemaan omaa lapsuuttaan.
Meillä on samanlaista kuin AP:n tapauksessa. Muistelu, ja voivottelu alkaa joka ikinen kerta kun lapsuudenkodissa käyn (vähintään kerran kuussa). Voi olla, että joskus tulen olemaan kiittollinen siitä, että tiedän kuinka surkeasti asiat olivat. En kuitenkaan jaksaisi velloa niissä masentuneissa tunnelmissa ihan näin paljon. Niistä ei nimittäin kertoilla neutraalin toteavaan sävyyn, vaan suorastaan "kiihkon" vallassa, sävyllä, johon pitäisi vastata "oHOO!" Yleensä koitan olla menemättä mukaan ja vain kuuntelen nyökkäillen. Joskus tuijotan lattiaan vaikka 10min, mutta puhe jatkuu. Jos vaihdan puheenaihetta, tulee loukkaantunutta reagointia, esim. huoneesta poistunista.
Joudun tavallaan toimimaan terapeuttina, kuten lapsenakin, kun en saanut olla lapsen roolissa.
Tuo nyt on jo sitten ihan eri asia jos ne ei ole kivoja muistoja. Miksi et sano äidillesi että menisi vihdoin ihan ammatti-ihmisen kanssa juttelemaan menneisyyden traumoistaan. Ja miten muutenkaan sinä kuulut niihin asioihin? Miksi hän sinulle kertoo sinun kauheasta lapsuudesta? Ja sinun pitäisi sano oho, jos kerran muistat oman lapsuutesi muutenkin, niin ethän sinä siitä ylläty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän äiti kertoilee vain nolona ja typeriä juttuja, ja sellaisia mitä ei välttämättä ole edes tapahtunut tarinan aiheena olevalle vaan tämän sisarelle tms. "Meidän Irmelikin teki sillä tavalla" sitten saa korjata että no enpäs tehnyt/sanonut ja alkaa väittely äidin kanssa kun tällä ei mene jakeluun.
Äitini työpaikka oli lähellä omaani ja usein lounastimme yhdessä työkavereitteni sekä äitini kanssa. Äitini kertoi noloja juttuja lapsuudestani suureen ääneen ihan kuin jonain komediaesityksenä. Jouduin monta kertaa poistumaan kun alkoi nolottamaan hänen puolestaan. Olin nuori ja siellä töissä eikä ollut mukavaa että työkaverini joutuivat kuuntelemaan tätä.
No pitää määrittää mikä on nolo juttu, onko se oikeasti vai tuntuuko susta vaan siltä. Monet hauskat jutut ei oikeasti ole yhtään noloja vaikka nuoresta siltä tuntuukin koska hänelle kaikki asiat jotka on tapahtuneet lapsena on noloja. Mutta jos äitisi kertomat jutut oli oikeasti noloja, niin miksi et sanonut siitä äidillesi?
Meillä oli sellainen suhde että äiti puhui ja minä olin hiljaa. Ihan kaikissa asioissa, muuten hän loukkaantui enkä halunnut sitä, koska kuvittelin että kaikki on aina minun syytäni. Äitini jutut olivat sellaisia minua nolaavia muka hauskoja juttuja, jotka aiheuttivat muissa epämukavuutta katseiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla siitä, että äidilläsi on kehittymässä varhaisvaiheen Alzheimer. Oma äitini teki samoin, ja tämä vain paheni vuosi vuodelta. Kertoi tarinoita varhaislapsuudestani, ja pikkuhiljaa samoja uudestaan ja uudestaan.
Onko äidilläsi vaikeuksia muistaa lähiajan tapahtumia? Jos on, niin hänet kannattaa viedä muistitesteihin alan ammattilaisetn luo.
No nyt äitini Alzheimer on jo sen verran pitkällä, että ei muista kuin n 20 tarinaa noilta ajoilta, joita hokee uudestaan ja uudestaan.
Voi toki ollakin, mutta ap ei muistaakseni ole tässä ketjussa sanonut, että äitinsä kertoisi aina samoja juttuja uudelleen. Joku toinen puhui tuosta, ei ap.
Äitini kertoi sukulaisille totena asioita, joita olin kertonut vitsinä noin 10 vuotiaana. Oli noloa, mutta en viitsinyt korjata, koska äiti oli elämäni tärkein ihminen, eikä hän kertonut niitä tahallaan, vaan koska hän todellakin luuli minun ajatellen/tehneen niin. Vielä nytkin joku sukulaisenI saattaa ottaa puheeksi noita mielikuvitukseni tuotoksia.
17-vuotiaana olet muuttanut kotoasi. Varmaan elätit ihan itse itsesi vai asuitko minun veronmaksajan rahapussissa?
Huomaa kyllä, että ap on vasta parikymppinen.
Sinusta on siis kiva, kun sukujuhlilla äitisi kertoo sinun lapsuudesta hassunhauskoja juttuja ja kaikki kuuntelevat? Haluatko aina olla kaiken keskipiste, osaatko itse jutella toisten kanssa heitä kiinnostavista asioista? Sinulle voi tulla uutisena, että ihan kaikkia ei kiinnosta sinun vaippa-asiat vaan jotkut mielellään päivittäisivät nykyiset kuulumiset toisten kanssa.