Lue keskustelun säännöt.
Syviä tuntoja vanhustyötä koskien
11.09.2018 |
Säälin teitä lähi-ja sairaanhoitajat, jotka teette arvokasta työtä päivästä toiseen dementikkojen kanssa kusen-ja paskankäryssä, kiireessä ja paineessa ylhäältä tulevia käskyjä noudattaen, omaa etiikkaanne ohjeisiin peilaten, väsyneenä, kaikkenne antaen.
Säälin teitä vanhukset, jotka nuoruudessanne ette voineet edes kuvitella joutuvanne makaamaan haalistuneissa huoneissa ilottomilla osastoilla, hoitajien yrittäessä puristaa teille mukakivaa toimintaa kiireiltä ehdittyään. Säälin teitä kun ulosteet housuissa virutte sängyilänne pelastajaa odottaen, yksinäisinä. Säälin etenkin teitä, joita kukaan ei muista käydä katsomassa, joille olemassaolonne on kaikkea muuta vähempiarvoista.
Säälin teitä hoitoalan opiskelijat, jotka ette tunne vielä sitä oravanpyörää, johon kauniine ajatuksinenne ajaudutte, mutta tulette jäämään rahanhimoisten pyöränpyörittäjien jalkoihin, jatkuvasti uusia, mitä hullumpia fantasioita toteuttaen. Taistelkaa kyynistymistä vastaan, ehkä pelastatte jonkun vanhuksen siitä helvetistä, ehkä valo loistaa jollekin, jonkun kautta.
Silti suurin osa ei voita tässä pelissä.
Terveisin lähihoitaja.
Kommentit (23)
Jos minä olisin lähihoitajana töissä vanhustenpalveluissa, vaikka kotisairaanhoidossa, minä en tuijottaisi kelloa, vaan antaisin potilaalle sen ajan, jonka hän tarvitsee, ihan sama vaikka työpäivä venyisi iltaseitsemään.
Ja jos esimies valittaisi minulle, että minun täytyy pysyä aikataulussa, minä vastaisin, että jos sinulla on noin kovat arvot, niin ehkä SINUN ei pitäisi olla töissä tällaisessa paikassa.
Minä pyyhin esimiehen tekemällä budjetilla perseeni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheettömälle saattaisi olla mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin lähihoitajana töissä vanhustenpalveluissa, vaikka kotisairaanhoidossa, minä en tuijottaisi kelloa, vaan antaisin potilaalle sen ajan, jonka hän tarvitsee, ihan sama vaikka työpäivä venyisi iltaseitsemään.
Ja jos esimies valittaisi minulle, että minun täytyy pysyä aikataulussa, minä vastaisin, että jos sinulla on noin kovat arvot, niin ehkä SINUN ei pitäisi olla töissä tällaisessa paikassa.
Minä pyyhin esimiehen tekemällä budjetilla perseeni
Minä en. On omakin elämä ja perhe. Tuntipalkka jäisi myös hyvin pieneksi, ylitöistä kun ei makseta.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin lähihoitajana töissä vanhustenpalveluissa, vaikka kotisairaanhoidossa, minä en tuijottaisi kelloa, vaan antaisin potilaalle sen ajan, jonka hän tarvitsee, ihan sama vaikka työpäivä venyisi iltaseitsemään.
Ja jos esimies valittaisi minulle, että minun täytyy pysyä aikataulussa, minä vastaisin, että jos sinulla on noin kovat arvot, niin ehkä SINUN ei pitäisi olla töissä tällaisessa paikassa.
Minä pyyhin esimiehen tekemällä budjetilla perseeni
En usko hetkeäkään että tekisit omalla ajallasi useamman tunnin töitä palkatta viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin lähihoitajana töissä vanhustenpalveluissa, vaikka kotisairaanhoidossa, minä en tuijottaisi kelloa, vaan antaisin potilaalle sen ajan, jonka hän tarvitsee, ihan sama vaikka työpäivä venyisi iltaseitsemään.
Ja jos esimies valittaisi minulle, että minun täytyy pysyä aikataulussa, minä vastaisin, että jos sinulla on noin kovat arvot, niin ehkä SINUN ei pitäisi olla töissä tällaisessa paikassa.
Minä pyyhin esimiehen tekemällä budjetilla perseeni
Minäpä olen tehnyt työtä kotihoidossa, ja tiedätkö, että sitä todellakaan ei voi jäädä venymään kenenkään kotiin vaikka miten haluaisi. On esim. vanhuksia jotka joutuvat ja nyt odottamaan aamulääkkeitään pitkälle iltapäivään. On asiakkaita jotka täytyy käydä nostamassa sängystä ja antaa aamupala eteen. Ja heitä kun on muutama, aika venyy väkisin jo nyt. Voisivatko he odottaa sinne iltaseitsemään?
On pistettävä aamuinsuliinit, on monen moista asiaa joka on ehdittävä tekemään, ja asiakkaita pitkä rivi odottamassa! Yksi hoitaja ryntää kieli vyön alla että ehtii kaikkien luona käydä.
Onko sinulla minkäänlaista harmainta hajuakaan minkä kuntoisia ihmisiä kotihoidossa nykyään on?
En suosittele hoitoalaa kenellekään, ja varsinkaan heille jotka ruusuisin kuvitelmin lähtevät (luulevat onnistuvansa) pelastamaan vanhustenhoitoa! Tulee putoaminen aivan liian korkealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin lähihoitajana töissä vanhustenpalveluissa, vaikka kotisairaanhoidossa, minä en tuijottaisi kelloa, vaan antaisin potilaalle sen ajan, jonka hän tarvitsee, ihan sama vaikka työpäivä venyisi iltaseitsemään.
Ja jos esimies valittaisi minulle, että minun täytyy pysyä aikataulussa, minä vastaisin, että jos sinulla on noin kovat arvot, niin ehkä SINUN ei pitäisi olla töissä tällaisessa paikassa.
Minä pyyhin esimiehen tekemällä budjetilla perseeni
Tuollaisia käsityksiä on varmaankin niillä omaisilla, jotka jatkuvasti valittavat hoidosta juurikin hoitajille (ei ylemmälle taholle, mihin se valitus kuuluisi). Kuvitellaan, että hoitajat ikäänkuin ilkeyttään tai laiskuuttaan eivät anna tarpeeksi aikaa asiakkaille, kun voisihan sitä jäädä vaikka ylitöihin ja antaa se aika. Kun hoitotyö on nimenomaan vain se työ ja elämässä on muutakin. Kellään hoitajalla ei ole velvollisuutta uhrata omaa elämäänsä sillä mitättömällä palkalla. Ja kuitenkin jokaiselle ihmiselle kuuluu se perushoito eli kaikkein välttämätön, eli jos sinä nyhväisit sen yhden mummon luona sen tunnin, niin käytännössä se tarkoittaisi sitä, että se joku toinen mummo joutuisi odottamaan sitä ihan perushoitoakin kauemmin eli käytännössä makaisi siellä eritteissään sillä aikaa kun sinä lakkaat toisen mummon kynsiä ja tarinoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin lähihoitajana töissä vanhustenpalveluissa, vaikka kotisairaanhoidossa, minä en tuijottaisi kelloa, vaan antaisin potilaalle sen ajan, jonka hän tarvitsee, ihan sama vaikka työpäivä venyisi iltaseitsemään.
Ja jos esimies valittaisi minulle, että minun täytyy pysyä aikataulussa, minä vastaisin, että jos sinulla on noin kovat arvot, niin ehkä SINUN ei pitäisi olla töissä tällaisessa paikassa.
Minä pyyhin esimiehen tekemällä budjetilla perseeni
Tuollaisia käsityksiä on varmaankin niillä omaisilla, jotka jatkuvasti valittavat hoidosta juurikin hoitajille (ei ylemmälle taholle, mihin se valitus kuuluisi). Kuvitellaan, että hoitajat ikäänkuin ilkeyttään tai laiskuuttaan eivät anna tarpeeksi aikaa asiakkaille, kun voisihan sitä jäädä vaikka ylitöihin ja antaa se aika. Kun hoitotyö on nimenomaan vain se työ ja elämässä on muutakin. Kellään hoitajalla ei ole velvollisuutta uhrata omaa elämäänsä sillä mitättömällä palkalla. Ja kuitenkin jokaiselle ihmiselle kuuluu se perushoito eli kaikkein välttämätön, eli jos sinä nyhväisit sen yhden mummon luona sen tunnin, niin käytännössä se tarkoittaisi sitä, että se joku toinen mummo joutuisi odottamaan sitä ihan perushoitoakin kauemmin eli käytännössä makaisi siellä eritteissään sillä aikaa kun sinä lakkaat toisen mummon kynsiä ja tarinoit.
Voisitte edes kerran lakkoilla hoitajamitoituksen parantamiseksi eikä aina vain palkkojenne parantamiseksi.
Mitä te teette, että voimavaroja vanhustenhuoltoon olisi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin lähihoitajana töissä vanhustenpalveluissa, vaikka kotisairaanhoidossa, minä en tuijottaisi kelloa, vaan antaisin potilaalle sen ajan, jonka hän tarvitsee, ihan sama vaikka työpäivä venyisi iltaseitsemään.
Ja jos esimies valittaisi minulle, että minun täytyy pysyä aikataulussa, minä vastaisin, että jos sinulla on noin kovat arvot, niin ehkä SINUN ei pitäisi olla töissä tällaisessa paikassa.
Minä pyyhin esimiehen tekemällä budjetilla perseeni
Tuollaisia käsityksiä on varmaankin niillä omaisilla, jotka jatkuvasti valittavat hoidosta juurikin hoitajille (ei ylemmälle taholle, mihin se valitus kuuluisi). Kuvitellaan, että hoitajat ikäänkuin ilkeyttään tai laiskuuttaan eivät anna tarpeeksi aikaa asiakkaille, kun voisihan sitä jäädä vaikka ylitöihin ja antaa se aika. Kun hoitotyö on nimenomaan vain se työ ja elämässä on muutakin. Kellään hoitajalla ei ole velvollisuutta uhrata omaa elämäänsä sillä mitättömällä palkalla. Ja kuitenkin jokaiselle ihmiselle kuuluu se perushoito eli kaikkein välttämätön, eli jos sinä nyhväisit sen yhden mummon luona sen tunnin, niin käytännössä se tarkoittaisi sitä, että se joku toinen mummo joutuisi odottamaan sitä ihan perushoitoakin kauemmin eli käytännössä makaisi siellä eritteissään sillä aikaa kun sinä lakkaat toisen mummon kynsiä ja tarinoit.
Voisitte edes kerran lakkoilla hoitajamitoituksen parantamiseksi eikä aina vain palkkojenne parantamiseksi.
Mitä te teette, että voimavaroja vanhustenhuoltoon olisi enemmän.
Mitä itse teet asian eteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin lähihoitajana töissä vanhustenpalveluissa, vaikka kotisairaanhoidossa, minä en tuijottaisi kelloa, vaan antaisin potilaalle sen ajan, jonka hän tarvitsee, ihan sama vaikka työpäivä venyisi iltaseitsemään.
Ja jos esimies valittaisi minulle, että minun täytyy pysyä aikataulussa, minä vastaisin, että jos sinulla on noin kovat arvot, niin ehkä SINUN ei pitäisi olla töissä tällaisessa paikassa.
Minä pyyhin esimiehen tekemällä budjetilla perseeni
Tuollaisia käsityksiä on varmaankin niillä omaisilla, jotka jatkuvasti valittavat hoidosta juurikin hoitajille (ei ylemmälle taholle, mihin se valitus kuuluisi). Kuvitellaan, että hoitajat ikäänkuin ilkeyttään tai laiskuuttaan eivät anna tarpeeksi aikaa asiakkaille, kun voisihan sitä jäädä vaikka ylitöihin ja antaa se aika. Kun hoitotyö on nimenomaan vain se työ ja elämässä on muutakin. Kellään hoitajalla ei ole velvollisuutta uhrata omaa elämäänsä sillä mitättömällä palkalla. Ja kuitenkin jokaiselle ihmiselle kuuluu se perushoito eli kaikkein välttämätön, eli jos sinä nyhväisit sen yhden mummon luona sen tunnin, niin käytännössä se tarkoittaisi sitä, että se joku toinen mummo joutuisi odottamaan sitä ihan perushoitoakin kauemmin eli käytännössä makaisi siellä eritteissään sillä aikaa kun sinä lakkaat toisen mummon kynsiä ja tarinoit.
Voisitte edes kerran lakkoilla hoitajamitoituksen parantamiseksi eikä aina vain palkkojenne parantamiseksi.
Mitä te teette, että voimavaroja vanhustenhuoltoon olisi enemmän.
Mitä itse teet asian eteen?
Te pystyisitte vaikuttamaan eniten. Teitä uskottaisiin. Ettekö voi lakkoilla tämän joskus itseännekin koskevan tärkeän asian puolesta.
Ei se palkkojen nosto kiireeseen vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tätä hoitajapulaa ihmetellyt jo kauan. Hoitajat tekevät niska limassa alimiehitettyinä töitä, lähihoitajia on paljon työttöminä. Lisää koulutetaan koko ajan. Mitä varten, jos työttöminä on porukkaa ja koko ajan säästetään ja supistetaan? Miksi ei palkata tarpeeksi hoitajia, että saataisiin vanhusten asiat kuntoon? Suomen hallitus ei arvosta vanhuksia.
Yle voisi tehdä vanhuksista tositeevee-ohjelman. Siinä vanhuuttaan elävät ihmiset kertoisi elämästään, iloistaan suruistaan elämänkäänne kohdistaan, mitä ovat oppineet ja oivaltaneet. Samalla kuvataan nykyarkea jossain hoitolaitoksessa/kotihoidon asiakkaana, jotta tulee näkyviin se puoli, miten vanhuus on aikaa, jolloin ollaan muiden huolenpidon varassa elämän loppupuolella mutta että ollaan kuitenkin ihmisiä siinä kuin kuka tahansa meistä.
Tämä on ilmainen vinkki ylelle, vanhukset kaipaavat äänitorvea!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä hoitajapulaa ihmetellyt jo kauan. Hoitajat tekevät niska limassa alimiehitettyinä töitä, lähihoitajia on paljon työttöminä. Lisää koulutetaan koko ajan. Mitä varten, jos työttöminä on porukkaa ja koko ajan säästetään ja supistetaan? Miksi ei palkata tarpeeksi hoitajia, että saataisiin vanhusten asiat kuntoon? Suomen hallitus ei arvosta vanhuksia.
Raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin lähihoitajana töissä vanhustenpalveluissa, vaikka kotisairaanhoidossa, minä en tuijottaisi kelloa, vaan antaisin potilaalle sen ajan, jonka hän tarvitsee, ihan sama vaikka työpäivä venyisi iltaseitsemään.
Ja jos esimies valittaisi minulle, että minun täytyy pysyä aikataulussa, minä vastaisin, että jos sinulla on noin kovat arvot, niin ehkä SINUN ei pitäisi olla töissä tällaisessa paikassa.
Minä pyyhin esimiehen tekemällä budjetilla perseeni
Tuollaisia käsityksiä on varmaankin niillä omaisilla, jotka jatkuvasti valittavat hoidosta juurikin hoitajille (ei ylemmälle taholle, mihin se valitus kuuluisi). Kuvitellaan, että hoitajat ikäänkuin ilkeyttään tai laiskuuttaan eivät anna tarpeeksi aikaa asiakkaille, kun voisihan sitä jäädä vaikka ylitöihin ja antaa se aika. Kun hoitotyö on nimenomaan vain se työ ja elämässä on muutakin. Kellään hoitajalla ei ole velvollisuutta uhrata omaa elämäänsä sillä mitättömällä palkalla. Ja kuitenkin jokaiselle ihmiselle kuuluu se perushoito eli kaikkein välttämätön, eli jos sinä nyhväisit sen yhden mummon luona sen tunnin, niin käytännössä se tarkoittaisi sitä, että se joku toinen mummo joutuisi odottamaan sitä ihan perushoitoakin kauemmin eli käytännössä makaisi siellä eritteissään sillä aikaa kun sinä lakkaat toisen mummon kynsiä ja tarinoit.
Voisitte edes kerran lakkoilla hoitajamitoituksen parantamiseksi eikä aina vain palkkojenne parantamiseksi.
Mitä te teette, että voimavaroja vanhustenhuoltoon olisi enemmän.
Mitä itse teet asian eteen?
Te pystyisitte vaikuttamaan eniten. Teitä uskottaisiin. Ettekö voi lakkoilla tämän joskus itseännekin koskevan tärkeän asian puolesta.
Ei se palkkojen nosto kiireeseen vaikuta.
Työpaikan valintaan vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä hoitajapulaa ihmetellyt jo kauan. Hoitajat tekevät niska limassa alimiehitettyinä töitä, lähihoitajia on paljon työttöminä. Lisää koulutetaan koko ajan. Mitä varten, jos työttöminä on porukkaa ja koko ajan säästetään ja supistetaan? Miksi ei palkata tarpeeksi hoitajia, että saataisiin vanhusten asiat kuntoon? Suomen hallitus ei arvosta vanhuksia.
Suuntaus vanhusten hoidossa on juurikin se, että yksityinen sektori tekee rahaa ja julkinen yrittää parhaansa mukaan kilpailla yksityisen kanssa siinä, että työ teetetään mahdollisimman pienillä resursseilla halvasti. Siksi vakituisia hoitajia palkataan nihkeästi ja vain sijaisuuksia on tarjolla. Työtahti on armoton ja hoidettavia per hoitaja liikaa työvuoroon. Ihmettelin aluksi miksi lähiesimies kunnallisella keksii jatkuvasti osastolle eri tapoja pihistellä. Pyykissä säästetään, ruuassa, vaipoissa. Sitten osaston tulos näyttää hyvältä tuloskortissa ja pomo saa jouluna bonuksensa. Kaikki revitään suoraan vanhuksilta ja työntekijöiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin lähihoitajana töissä vanhustenpalveluissa, vaikka kotisairaanhoidossa, minä en tuijottaisi kelloa, vaan antaisin potilaalle sen ajan, jonka hän tarvitsee, ihan sama vaikka työpäivä venyisi iltaseitsemään.
Ja jos esimies valittaisi minulle, että minun täytyy pysyä aikataulussa, minä vastaisin, että jos sinulla on noin kovat arvot, niin ehkä SINUN ei pitäisi olla töissä tällaisessa paikassa.
Minä pyyhin esimiehen tekemällä budjetilla perseeni
Minä en. On omakin elämä ja perhe. Tuntipalkka jäisi myös hyvin pieneksi, ylitöistä kun ei makseta.
Sen kyllä ymmärrän, että jos on lapsia tai koira kotona, niin silloin ei voi olla viitenä päivänä viikossa iltaseitsemään asti töissä.
Miten niin ylitöistä ei makseta? Entä, jos joku hoitaja tekisi pidempää päivää, eikö hän sillloin saa valita ylimääräisiä vapaapäiviä, jos tunnit ylittyvät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin lähihoitajana töissä vanhustenpalveluissa, vaikka kotisairaanhoidossa, minä en tuijottaisi kelloa, vaan antaisin potilaalle sen ajan, jonka hän tarvitsee, ihan sama vaikka työpäivä venyisi iltaseitsemään.
Ja jos esimies valittaisi minulle, että minun täytyy pysyä aikataulussa, minä vastaisin, että jos sinulla on noin kovat arvot, niin ehkä SINUN ei pitäisi olla töissä tällaisessa paikassa.
Minä pyyhin esimiehen tekemällä budjetilla perseeni
Minäpä olen tehnyt työtä kotihoidossa, ja tiedätkö, että sitä todellakaan ei voi jäädä venymään kenenkään kotiin vaikka miten haluaisi. On esim. vanhuksia jotka joutuvat ja nyt odottamaan aamulääkkeitään pitkälle iltapäivään. On asiakkaita jotka täytyy käydä nostamassa sängystä ja antaa aamupala eteen. Ja heitä kun on muutama, aika venyy väkisin jo nyt. Voisivatko he odottaa sinne iltaseitsemään?
On pistettävä aamuinsuliinit, on monen moista asiaa joka on ehdittävä tekemään, ja asiakkaita pitkä rivi odottamassa! Yksi hoitaja ryntää kieli vyön alla että ehtii kaikkien luona käydä.
.
Toisaalta, kyllä esimiehet tietävät millainen tilanne kentällä on, ja silti he eivät palkkaa lisää hoitajia, vaikka tarjolla olisi, joten minä tekisin työt omaan tahtiin silti.
Olin sairaanhoitajana töissä sisätautiosastolla eräässä keskussairaalassa pari vuotta sitten, tein neljän kuukauden sijaisuutta. Kun sijaisuus oli loppumassa, kysyin Esimieheltä, että onko jatkoa luvassa, kun itse olisin ollut kiinnostunut jatkamaan samassa paikassa, ja hän vastasi, että Ei ole tarvetta palkata uusia sairaanhoitajia, että ihan omalla porukalla pärjätään. Ja minusta taasen tuntui joka ikinen päivä töissä, että kyllä minä mielelläni ottaisin käsiapua vastaan toiselta hoitajalta, niin ei tarvitsisi juosta kahdeksaa tuntia käytävän päästä päähän kuin hullu. Että sikäli tuo kommentti ” ei ole tarvetta palkata uusia hoitajia” oli aika erikoinen. Ja kuitenkin sain hyvät arvioinnin työtodistukset, joten työssä suoriutumisesta ei ollut valittamista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin lähihoitajana töissä vanhustenpalveluissa, vaikka kotisairaanhoidossa, minä en tuijottaisi kelloa, vaan antaisin potilaalle sen ajan, jonka hän tarvitsee, ihan sama vaikka työpäivä venyisi iltaseitsemään.
Ja jos esimies valittaisi minulle, että minun täytyy pysyä aikataulussa, minä vastaisin, että jos sinulla on noin kovat arvot, niin ehkä SINUN ei pitäisi olla töissä tällaisessa paikassa.
Minä pyyhin esimiehen tekemällä budjetilla perseeni
Minä en. On omakin elämä ja perhe. Tuntipalkka jäisi myös hyvin pieneksi, ylitöistä kun ei makseta.
Sen kyllä ymmärrän, että jos on lapsia tai koira kotona, niin silloin ei voi olla viitenä päivänä viikossa iltaseitsemään asti töissä.
Miten niin ylitöistä ei makseta? Entä, jos joku hoitaja tekisi pidempää päivää, eikö hän sillloin saa valita ylimääräisiä vapaapäiviä, jos tunnit ylittyvät?
Eli elämässä ei voi olla muuta merkittävää jos ei ole lapsia tai koira? Sulla on aika ankea käsitys elämästä. Itse arvotan vapaa-ajan korkeammalle kuin ylityökorvaukset, jotka omassa työpaikassani toki maksetaan. Eli ei suoraan sanottuna kiinnosta olla normitunteja enempää töissä ja sekin on ihan OK. Kenenkään isän, äidin tai lapsen hoito ei mene oman elämäni ja läheisteni edelle, en ole pahoillani tästä, sillä työni hoidan sen sovituissa rajoissa hyvin.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä hoitajapulaa ihmetellyt jo kauan. Hoitajat tekevät niska limassa alimiehitettyinä töitä, lähihoitajia on paljon työttöminä. Lisää koulutetaan koko ajan. Mitä varten, jos työttöminä on porukkaa ja koko ajan säästetään ja supistetaan? Miksi ei palkata tarpeeksi hoitajia, että saataisiin vanhusten asiat kuntoon? Suomen hallitus ei arvosta vanhuksia.
Suuntaus vanhusten hoidossa on juurikin se, että yksityinen sektori tekee rahaa ja julkinen yrittää parhaansa mukaan kilpailla yksityisen kanssa siinä, että työ teetetään mahdollisimman pienillä resursseilla halvasti. Siksi vakituisia hoitajia palkataan nihkeästi ja vain sijaisuuksia on tarjolla. Työtahti on armoton ja hoidettavia per hoitaja liikaa työvuoroon. Ihmettelin aluksi miksi lähiesimies kunnallisella keksii jatkuvasti osastolle eri tapoja pihistellä. Pyykissä säästetään, ruuassa, vaipoissa. Sitten osaston tulos näyttää hyvältä tuloskortissa ja pomo saa jouluna bonuksensa. Kaikki revitään suoraan vanhuksilta ja työntekijöiltä.
Mutta miksi ihmeessä vuosittain koulutetaan tuhansia uusia lähihoitajia, kun edellisillekään ei riitä töitä? Te-toimisto työntää työttömiä lähihoitajaopintoihin. Jos suomessa olisi järkevä hallitus, niin kaikki työttömät lähihoitajat työllistettäisiin vanhuksia hoitamaan ensisijassa. Eikä mihinkään 0-sopimuksille, vaan normaaleihin, tes:in mukaisiin töihin. Itse olen työtön ja auttelen paria vanhusta, mutta ei tällä auttelulla saa leipää pöytään.
Samaa mieltä. Älkää ikinä lähteekö vanhustyöhön.
Sairaanhoitaja, joka onneksi pääsi uuteen kouluun 2 vuoden työskentelyn jälkeen.