Lue keskustelun säännöt.
Miten lasta rangaistaan tunteita sanoittamalla?
09.09.2018 |
Kuulin, että tunteiden sanoittaminen on se mitä nykyään suositellaan rangaistusmenetelmäksi jäähyjen ja tukistusten tilalle, koska se ei ole psyykkistä eikä fyysistä väkivaltaa. Mutta osaisiko joku selittää miten se käytännössä tapahtuu, kun lapsen tunteita sanoitetaan? Ja kuinka nopeasti teidän lapset yleensä alkavat parkua jos niiden tunteita on sanoitettu?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä miksi tunteiden sanoittaminen olisi rangaistus. Ennemmin se on kasvatustapa.
Meillä 9v poika sietää noin kymmenen tunteen sanoituksen ennen kuin on valmis lupaamaan vaikka kuun taivaalta jotta tunteiden sanoittaminen loppuisi. Tosin varmuuden vuoksi sanoitan senkin jälkeen vielä muutaman tunteen ennen kuin lopetan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 9v poika sietää noin kymmenen tunteen sanoituksen ennen kuin on valmis lupaamaan vaikka kuun taivaalta jotta tunteiden sanoittaminen loppuisi. Tosin varmuuden vuoksi sanoitan senkin jälkeen vielä muutaman tunteen ennen kuin lopetan.
Joku esimerkki tilanteesta?
Juuri ajattelin, että kyllä varmasti lapsi kokee rangaistuksena tuon "sanoittamisen". Minuakin raivostuttaa jo pelkkä sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä pistän lapsen pyytämään anteeksi siltä, kenelle hän on tuottanut vahinkoa. Kai sekin sanoittamista on.
Vierailija kirjoitti:
No minä pistän lapsen pyytämään anteeksi siltä, kenelle hän on tuottanut vahinkoa. Kai sekin sanoittamista on.
Ei ole. Se on pyytämistä, kehottamista, käskemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri ajattelin, että kyllä varmasti lapsi kokee rangaistuksena tuon "sanoittamisen". Minuakin raivostuttaa jo pelkkä sana.
Lapsilla sentään maalaisjärki pelaa toisin kuin vanhemmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pistän lapsen pyytämään anteeksi siltä, kenelle hän on tuottanut vahinkoa. Kai sekin sanoittamista on.
Ei ole. Se on pyytämistä, kehottamista, käskemistä.
No toki se on pyytämistä, kun minä pyydän pyytämään. Mutta kun lapsi itse pyytää anteeksi, hän ilmaisee ymmärtäneensä, että toimi väärin. Eli hän samalla kertaa sanoittaa oman tunteensa ja tekee aloitteen asioiden parantamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pistän lapsen pyytämään anteeksi siltä, kenelle hän on tuottanut vahinkoa. Kai sekin sanoittamista on.
Ei ole. Se on pyytämistä, kehottamista, käskemistä.
No toki se on pyytämistä, kun minä pyydän pyytämään. Mutta kun lapsi itse pyytää anteeksi, hän ilmaisee ymmärtäneensä, että toimi väärin. Eli hän samalla kertaa sanoittaa oman tunteensa ja tekee aloitteen asioiden parantamiseksi.
Eihän hän sanoita omaa tunnettaan välttämättä. Ei hän ehkä ole pahoillaan oikeasti. Hän sanoittaa sen tunteen minkä sinä tunnet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pistän lapsen pyytämään anteeksi siltä, kenelle hän on tuottanut vahinkoa. Kai sekin sanoittamista on.
Ei ole. Se on pyytämistä, kehottamista, käskemistä.
No toki se on pyytämistä, kun minä pyydän pyytämään. Mutta kun lapsi itse pyytää anteeksi, hän ilmaisee ymmärtäneensä, että toimi väärin. Eli hän samalla kertaa sanoittaa oman tunteensa ja tekee aloitteen asioiden parantamiseksi.
Minusta ei välttämättä. Lapsi voi myös sanoittaa sen että hän pääsee tilanteesta noin parhaiten eroon.
Voi tietenkin olla että lapsi on niin fiksu että hän osaa sanoittaa sen että on pahoillaan siitä että käyttäytyi sopimattomasti, annteeksi pyynnöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttääkö ihan järki-ihmisetkin tuota tunteiden sanoittaminen -ilmaisua? Luulin, että se on vain päivähoitohenkilöstön lässytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pistän lapsen pyytämään anteeksi siltä, kenelle hän on tuottanut vahinkoa. Kai sekin sanoittamista on.
Ei ole. Se on pyytämistä, kehottamista, käskemistä.
No toki se on pyytämistä, kun minä pyydän pyytämään. Mutta kun lapsi itse pyytää anteeksi, hän ilmaisee ymmärtäneensä, että toimi väärin. Eli hän samalla kertaa sanoittaa oman tunteensa ja tekee aloitteen asioiden parantamiseksi.
Eihän hän sanoita omaa tunnettaan välttämättä. Ei hän ehkä ole pahoillaan oikeasti. Hän sanoittaa sen tunteen minkä sinä tunnet.
Se on totta, ettei hän välttämättä ole oikeasti pahoillaan. Eivät kaikki aikuisetkaan ole anteeksi pyytäessä oikeasti pahoillaan. Mutta lapsuuden rajoista kasvaa aikuisuuden yliminä, ja useimmat aikuiset ovat aidosti pahoillaan jos vaikka lyövät toista ihmistä pikaistuksissaan.
Mutta miten ihmeessä voit väittää, että lapseni sanoittaisi minun tunteeni? Enhän minäkään välttämättä ole aidosti pahoillani, jos lapseni vaikka hutkauttaa naapurin ärsyttävää Jarkkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö ihan järki-ihmisetkin tuota tunteiden sanoittaminen -ilmaisua? Luulin, että se on vain päivähoitohenkilöstön lässytystä.
Ei päivähoitohenkilöstö vaan varhaiskasvatushenkilöstö. Käytät väärää termiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pistän lapsen pyytämään anteeksi siltä, kenelle hän on tuottanut vahinkoa. Kai sekin sanoittamista on.
Ei ole. Se on pyytämistä, kehottamista, käskemistä.
No toki se on pyytämistä, kun minä pyydän pyytämään. Mutta kun lapsi itse pyytää anteeksi, hän ilmaisee ymmärtäneensä, että toimi väärin. Eli hän samalla kertaa sanoittaa oman tunteensa ja tekee aloitteen asioiden parantamiseksi.
Anteeksi pyytäminen pitää lähteä lapsen omasta halusta ja tosiaan siitä, että on ymmärtänyt, miksi anteeksi pyydetään. Ei se saa olla mikään automaatio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö ihan järki-ihmisetkin tuota tunteiden sanoittaminen -ilmaisua? Luulin, että se on vain päivähoitohenkilöstön lässytystä.
Ei päivähoitohenkilöstö vaan varhaiskasvatushenkilöstö. Käytät väärää termiä.
Tiedän. En halua puhua varhaiskasvatuksesta enkä sanoittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pistän lapsen pyytämään anteeksi siltä, kenelle hän on tuottanut vahinkoa. Kai sekin sanoittamista on.
Ei ole. Se on pyytämistä, kehottamista, käskemistä.
No toki se on pyytämistä, kun minä pyydän pyytämään. Mutta kun lapsi itse pyytää anteeksi, hän ilmaisee ymmärtäneensä, että toimi väärin. Eli hän samalla kertaa sanoittaa oman tunteensa ja tekee aloitteen asioiden parantamiseksi.
Anteeksi pyytäminen pitää lähteä lapsen omasta halusta ja tosiaan siitä, että on ymmärtänyt, miksi anteeksi pyydetään. Ei se saa olla mikään automaatio.
En tiedä, minkä ikäisistä lapsista sinä nyt puhut, mutta kyllä normaaliälyinen lapsi yleensä tietää, mitä on tehnyt väärin, jos vaikka käy käsiksi kaveriinsa. Ja kyllä se minun mielestäni on jonkinmoinen automaatio, että tällaiset tilanteet selvitetään, jos meinataan kavereita jatkossakin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pistän lapsen pyytämään anteeksi siltä, kenelle hän on tuottanut vahinkoa. Kai sekin sanoittamista on.
Ei ole. Se on pyytämistä, kehottamista, käskemistä.
No toki se on pyytämistä, kun minä pyydän pyytämään. Mutta kun lapsi itse pyytää anteeksi, hän ilmaisee ymmärtäneensä, että toimi väärin. Eli hän samalla kertaa sanoittaa oman tunteensa ja tekee aloitteen asioiden parantamiseksi.
Anteeksi pyytäminen pitää lähteä lapsen omasta halusta ja tosiaan siitä, että on ymmärtänyt, miksi anteeksi pyydetään. Ei se saa olla mikään automaatio.
En tiedä, minkä ikäisistä lapsista sinä nyt puhut, mutta kyllä normaaliälyinen lapsi yleensä tietää, mitä on tehnyt väärin, jos vaikka käy käsiksi kaveriinsa. Ja kyllä se minun mielestäni on jonkinmoinen automaatio, että tällaiset tilanteet selvitetään, jos meinataan kavereita jatkossakin olla.
Tosi usein lapsi lyö sellaista ihmistä josta hän ei pidä ja täysin tietoisena siitä, että lyöminen on kiellettyä käytöstä ja tuntuu toisesta ikävältä. Siinä jos lapsi sitten pakotetaan pyytämään anteeksi, niin se on yhtä teatteria koko juttu ja lapsen olemuskin yleensä kertoo, ettei hän oikeasti halua pyytää anteeksi vaan enemmänkin haluaisi lyödä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pistän lapsen pyytämään anteeksi siltä, kenelle hän on tuottanut vahinkoa. Kai sekin sanoittamista on.
Ei ole. Se on pyytämistä, kehottamista, käskemistä.
No toki se on pyytämistä, kun minä pyydän pyytämään. Mutta kun lapsi itse pyytää anteeksi, hän ilmaisee ymmärtäneensä, että toimi väärin. Eli hän samalla kertaa sanoittaa oman tunteensa ja tekee aloitteen asioiden parantamiseksi.
Anteeksi pyytäminen pitää lähteä lapsen omasta halusta ja tosiaan siitä, että on ymmärtänyt, miksi anteeksi pyydetään. Ei se saa olla mikään automaatio.
En tiedä, minkä ikäisistä lapsista sinä nyt puhut, mutta kyllä normaaliälyinen lapsi yleensä tietää, mitä on tehnyt väärin, jos vaikka käy käsiksi kaveriinsa. Ja kyllä se minun mielestäni on jonkinmoinen automaatio, että tällaiset tilanteet selvitetään, jos meinataan kavereita jatkossakin olla.
Tosi usein lapsi lyö sellaista ihmistä josta hän ei pidä ja täysin tietoisena siitä, että lyöminen on kiellettyä käytöstä ja tuntuu toisesta ikävältä. Siinä jos lapsi sitten pakotetaan pyytämään anteeksi, niin se on yhtä teatteria koko juttu ja lapsen olemuskin yleensä kertoo, ettei hän oikeasti halua pyytää anteeksi vaan enemmänkin haluaisi lyödä uudestaan.
Jos terveistä lapsista puhutaan, niin kyllä lapsi 15-20 minuutissa rauhoittuu niin, että ymmärtää kaverin lyömisen olleen väärin. Toki pitää kuunnella koko tilanne ja ne syyt, jotka riitaan johtivat (tunteiden sanoittaminen rocks!). Vasta sitten on anteeksipyynnön aika. Puhelimitse, jos kaveri on lähtenyt.
Ja jos lapsi huitoo toisia siksi, ettei naama miellytä, ei hän ole normaali, ja silloin pitää vanhemman hakea apua.
Tässä oli juuri yhdessä ketjussa siitä puhetta. En oikein tajunnut, mutta jotain pullapitkon kuivattamista siinä oli.