Hoitoalalla on pahimmat työpaikkakiusaajat!

Juuri näin. Ja tuo on todella nurinkurista kun hoitoalalla LUULISI olevan empaattisia ja fiksuja ihmisiä. Tuo myrkyllinen ilmapiiri tuo myös suurentuneen hoitovirheriskin kun ei kommunikoida ja kun ilmapiiri on mikä on, vastavalmistuneet tai muutkaan eivät uskalla kysyä kollegoilta mielipiteitä tai varmistusta epävarmoissa tilanteissa. Tuo surkea ilmapiiri myös pysäyttää kaiken kehityksen ja kangistutaan kaavoihin.

Näinhän se on. T. parin viikon päästä valmistuva lähihoitaja.

Naisvaltainen ala selittää ilmiön. Naisilla on koko ajan hirveä valtakamppailu menossa.

Kirjoitat faktana ikäänkuin kaikkialla kiusattaisiiin. Olen ollut alalla pian 30v. Ohjannut itse opiskelijoita paljonkin. Koskaan, en koskaan ole nähnyt tai kullut, että opiskelijoita kiusattaisiin. En myöskään jaksa uskoa, että olisimme ainut työyhteisö. joka ei kiusaa opiskelijoita. Joten älä yleistä, kiitos.

Terv. Sairaanhoitaja

Jos työyhteisössä on miehiä, ne tasapainottaa. Paitsi ei lääkärit.

Työpaikkakiusaaminen on aina merkki huonosta johtamisesta.

Sairaalasta ja osastosta kiinni, oletan. Minua hoidettiin hematologisella poliklinikalla ja kaikki henkilökunnan jäsenet kohtelivat sekä toisiaan että potilaita erittäin ystävällisesti.

Vierailija kirjoitti:

Jos työyhteisössä on miehiä, ne tasapainottaa. Paitsi ei lääkärit.

Työpaikkakiusaaminen on aina merkki huonosta johtamisesta.

Miksi naisvaltaisia aloja johdetaan usein huonosti?

"Naisvaltainen ala, kurja työilmapiiri, juoruamista,... ja kahvihuoneessa lorvimista, ylipitkiä taukoja ja ruokatunteja, töiden välttelyä, potilaiden huonoa kohtelua, hoitovirheitä, opiskelijoiden, keikkalaisten ja sijaisten nöyryyttämistä ja rankkaa työpaikkakiusaamista! Sellaista on hoitoalalla! Pahimpia kiusaajia, selkäänpuukottajia ja vi##uilijoita ovat muutama vuosi sitten ammattikorkeakoulusta valmistuneet...... Myös iäkkäämmät ..........kiusaavat  keikkalaisia ja sijaisia"

Tuollaista valitettavasti esiintyy myös päiväkodeissa. Pahimpia tietyt amk sosionomit....

Miesvaltaisella alalla on kyllä kohtalaisen paljon kiusaamista, mutta eihän sitä lasketa, kun se yksi tyyppi on niin omituinen ja keskusteluahan se vaan on, jos haukutaan toisen ulkonäköä jne. Olen ollut aina miesvaltaisella alalla ja nuorena olin näille sokea, en ole enää. Naisena on helppo olla, mutta miehet osaavat olla toisilleen tosi veemäisiä ja kastijako ja hierarkia työmailla on hyvin selkeä. Vastaavaa mestaria ei saa mennä neuvomaan, vaikka tämä tekisi päin mäntyä mitä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat faktana ikäänkuin kaikkialla kiusattaisiiin. Olen ollut alalla pian 30v. Ohjannut itse opiskelijoita paljonkin. Koskaan, en koskaan ole nähnyt tai kullut, että opiskelijoita kiusattaisiin. En myöskään jaksa uskoa, että olisimme ainut työyhteisö. joka ei kiusaa opiskelijoita. Joten älä yleistä, kiitos.

Terv. Sairaanhoitaja

Mitä kuuntelee alalla työskenteleviä niin kyllä tuo ko alalla järkyttävän yleistä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työyhteisössä on miehiä, ne tasapainottaa. Paitsi ei lääkärit.

Työpaikkakiusaaminen on aina merkki huonosta johtamisesta.

Miksi naisvaltaisia aloja johdetaan usein huonosti?

Ei uskalleta puuttua epäkohtiin tarpeeksi tiukasti ja työyhteisöissä saa sitten nämä tietyt dominoivat persoonat rellestää ihan miten sattuu. Esimies sanoo vaan, että koittakaa selvittää keskenänne.

Kaikilla naisvaltaisilla aloilla on. Olen joutunut kaksi kertaa elämässäni työpaikkakiusatuksi. Päiväkodissa ja ensikodissa. Molemmissa paikoissa yksi keski-ikäinen naistyöntekijä aloitti ihme kiusaamiskierteen. Mm. antoi yhtäkkiä nöyryyttäviä työtehtäviä ( esim. muu ryhmä lähti sovitulle retkipäivälle. Päätti että minä jään paikalle pesemään hiekkaleluja mitä ei ole pesty sitä ennen eikä sen jälkeen) ja eristi keskustelujen ulkopuolelle. En tiedä mistä johtui. Nuoruudesta ja nättiydestä? Vai jostain niiden omaan elämään liittyvästä ja katkeruus piti purkaa johonkuhun. Olen aina töissä antanut kaikkeni, ollut ystävällinen ja saanut kehuja.

Tuo on niin totta ja kun joukkoon lähtee mukaan vielä esimies, niin soppa on valmis ja kiirastuli polttaa monia, jotka eivät ole suosikkeja. Irvokasta, että hoitoalalla on voimassa eettiset periaatteet, joita pitäisi noudattaa, mutta ne on  vain sanahelinää ja kaikenlaiset hoitajat  ruoskivat toisia työntekijöitä piiska heiluen. Potilaat/asiakkaat kärsivät ja esimiesten suosikkityöntekijät saavat jatkaa kaltoinkohtelua ja heitä valitaan jopa vuoden hoitajiksi huolimatta törkeästä käytöksestä.  Oksettavaa.

Miksi hoitajat kiusaavat toisiaan??? kirjoitti:

Naisvaltainen ala, kurja työilmapiiri, juoruamista, kansliassa ja kahvihuoneessa lorvimista, ylipitkiä taukoja ja ruokatunteja, töiden välttelyä, potilaiden huonoa kohtelua, hoitovirheitä, opiskelijoiden, keikkalaisten ja sijaisten nöyryyttämistä ja rankkaa työpaikkakiusaamista! Sellaista on hoitoalalla! Pahimpia kiusaajia, selkäänpuukottajia ja vi##uilijoita ovat muutama vuosi sitten ammattikorkeakoulusta valmistuneet, nuoret sairaanhoitajat. Myös iäkkäämmät sairaanhoitajat, lähihoitajat ja perushoitajat kiusaavat opiskelijoita, keikkalaisia ja sijaisia.

Osa hoitoalan opiskelijoista lopettaa opintonsa kesken, koska he eivät kestä opintojen pakollisissa ja palkattomissa harjoitteluissa tapahtuvaa epäasiallista kohtelua ja työpaikkakiusatuksi joutumista. Hoitoalan opiskelija ei saa suoritettua opintojaan loppuun eikä hän saa tutkintoaan valmiiksi, jos yksikin työharjoittelu jää tekemättä. Pahimmillaan opiskelijan ohjaaja/ohjaajat kiusaavat opiskelijaa 40 tuntia viikossa.

Hissukat ja nössöt terveydenhuollon yliopisto-opintoja suorittaneet opettajat - terveydenhuollon maisterit - katsovat vierestä. Opettajat eivät halua, osaa, viitsi ja uskalla puuttua tilanteesiin mitenkään, vaikka heidän omat opiskelijansa ovat työpaikkakiusaamisen kohteena. Opettajat voivat erimielisyys- ja riitatilanteissa asettua jopa hoitajien puolelle ja opiskelijoita vastaan. Samaan harjoittelupaikkaan lähetetään pian uusi opiskelija kiusattavaksi ja sama touhu saa jatkua! Hoitoalan harjoitteluihin pitää saada nollatoleranssi opiskelijoihin kohdistuvaan kiusaamiseen!!!

Kiitos tästä avauksesta! Olen itse jättänyt sosionomin opinnot kesken tästä syystä. Olin nuori ja en osannut pistää vastaan.

Tästä puhutaan liian vähän. Miksi monista naisista tulee aivan hirveitä, kun saavat valtaa?

Oman -tosin melko vähäisen (alle 20 vuotisen) työhistoriani aikana olen sitä mieltä, että vähiten kiusaamista on esiintynyt niiss työyhteisöissä on erilaisissa tehtävissä niin naisia kuin miehiäkin, eikä van jompaa kumpaa. Mututuntuntumalta sanoisin myös, että naisten harjoittama kiusaaminen on usein erilaista kuin miesten; niin se oli jo ala-asteella. Hyvin epäluuloisesti suhtaudun niihin paikkohn, joissa heti halutaan ketoa, ja alleviivat, ett kuinka meillä ei ikinä koskaan ketään kiusata missään tai koskaan. - Hienoa jos oikeast näin  on, mutta paremmalta kuullostaisi jos sanottaisiin, että meillä pyritään siihen, ettei kukaan joutuisi kohtaamaan kiusaamista ja jatkuvana tavoitteena on,ettei kukaan kiustaa tai tule kiusatuksi .   

Ap. Tuolta juuri näytti osastolla kuin olin kupittaalla hoidossa kuin seurasin tylsyydestä sitä toimintaa. Siellä oli kiusaamista ja väkivaltaa siitä ketä on enemmän äänessä ja keneltä lähtee faktaa ja se oli heijastusta minun hoidosta. Jos joltain tuli todellista faktaa niin niitä ei kuunneltu tai sairaudestani puhuttiin entistä enemmän kierommin fiktiota. Kupittaalla hoidetaan sekaisin asioita psykopaatin juorujen mukaan.

Todellista hoitojaksoa en olisi koskaan tarvinnut. Se oli pikemmin väsyttämis operaatio minua kohtaan jotta pelkäisin joitakin ihmisiä ja alistuisin heille lisää siitä paskasta mitä he ovat jo tehneet minulle. Toivon että tälle psykopaatille annetaan todellista hoitoa ja ei kiitos enää ikinä osastoa. Turkua haukutaan koska siellä on verkostoja jotka ovat korruptoituneet ja niitä maksetaan pöydän alta ja he vihaavat vaikka asiasta kärsivä ei halua tuntea vihaa tuollaista paskaa historiaa kohtaan ja haluaa katsoa eteenpäin tulevaisuuteen.

Lääkkeillä se ei kyllä onnistu ikinä ainakaan niin ennakkomaisesti mitä he väittävät.

Vierailija kirjoitti:

Miesvaltaisella alalla on kyllä kohtalaisen paljon kiusaamista, mutta eihän sitä lasketa, kun se yksi tyyppi on niin omituinen ja keskusteluahan se vaan on, jos haukutaan toisen ulkonäköä jne. Olen ollut aina miesvaltaisella alalla ja nuorena olin näille sokea, en ole enää. Naisena on helppo olla, mutta miehet osaavat olla toisilleen tosi veemäisiä ja kastijako ja hierarkia työmailla on hyvin selkeä. Vastaavaa mestaria ei saa mennä neuvomaan, vaikka tämä tekisi päin mäntyä mitä.

En ole kyllä huomannut tuota. Olen nainen ja työskennellyt useassa miesvaltaisessa työpaikassa. Ottiko sinulle vaan niin koville, että kerrankin puhutaan rehellisesti vaikeista naisista, että oli pakko keksiä äkkiä jotain pahaa miehistä?

Pahimpiin paikkoihin otetaan aina tietyin väliajoin "ukkosenjohdattimeksi" täysin uusi ja pahaa-aavistamaton työntekijä ----> vaikka tämä olisi kuinka kiva, tunnollinen, asenne kohdallaan, pidetty -----> häntä nälvitään työyhteisössä selän takana, annetaan alentavia työtehtäviä vaikka olisi kaikista pätevin koulutukseltaan, puretaan pahaa tuulta ja stressiä kiukuttelemalla ja tervehtimättä jättämisellä esim käytävällä ----> määrä-aikaisuuden päätyttyä haukutaan perään ja lyödään toisia olalle että tuosta puupäästähän kaikki ikävä meidän kivalla työpaikalla johtui mutta nyt on taas kaikki onneksi kohdallaan ja hyvin kun päästiin tuosta  ----> hetken aikaa---> kunnes otetaan seuraava taas ukkosenjodattimeksi tähän täysin sairaaseen työympäristöön, kehen oksentaa paha olonsa.

Hetken päästä kukaan ei enää halua ko työpaikkaan koska kyllä se info liikkuu molempiin suuntiin, silloin alkaa virrata harjoittelijoita ja työkokeilijoita eikä otetakaan enää määrä-aikaisia päteviä.

Mä olin harjoittelijana yhdellä osastolla, missä oli maanantaiaamuisin aina parin tunnin viikkokokous. No puoli tuntia asiaa. Puolitoista tuntia juoruamista yksityisasioista. Samalla asiakkaat odottivat osastolla apua. Kokouksen jälkeen naiset meni kahville. Siellä vierähti taas hyvä tovi.

Mua jotenkin hävetti se koko touhu. Ne asiakkaat olivat todella nöyriä ja arkoja. Sellaisia haavoittuvassa asemassa olevia.

Muutenkin tauot venyivät siellä naisilla koko ajan. Multa meinasi mennä maku koko alasn sen jälkeen.

No minulla ei ole kokemusta kuin miesvaltaisista työpaikoista, mutta en niele väitettäsi. Meillä nykyisessä työpaikassa alkaa kauhea p*skan puhuminen selän takana heti kun joku poistuu tilasta. Esim. tällaista, että tuo x taitaa tehdä jotain kuutamokeikkaa, kun taas on vaihtanut autoa. Yhdestä tyypistä juoruttiin käsittämättömiä juttuja. Lopulta sanoin, että nyt taitaa mennä mielikuvituksen puolelle, niin työkaveri vastasi minulle, että minä taidan olla vaan munan perässä. Vielä viikko sen jälkeen tokaisi käytävällä, että joko ”Holopaiselta” heltisi. Paikalla oli monta muuta työkaveria, eikä yksikään sanonut, että meni asiattomaksi. Oletettavasti juoruavat nyt minusta ja ”holopaisesta”, kun en ole paikalla.

Edellisestä miesvaltaisesta työpaikasta lähdin hiukan samantyyppisestä syystä. Esimies ei ymmärtänyt mistään mitään, vetäytyi omaan toimistoonsa ja työntekijät tekivät mitä huvitti. Välillä toki tehtiin kunnolla töitäkin, monesti taas ei, ainakaan vapaapäivää ennen. Joukossa oli piilopomoja, jotka saattoivat määrätä, ettei tänään tehdä enää mitään. 2 tuntia työaikaa jäljellä ja koko sonnilauma asettuu seuraamaan hiihtokisoja. Minä sanoin kerran, että jos täällä ei tänään enää tehdä töitä, taidan lähteä kotiin. Ukot oli estelemässä, että älä pirussa, kulunvalvontaan jää jälki. Jutut liittyi parilla miehellä aina p*lluun, sen saamiseen tai saamattomuuteen, ja ronskilla kielenkäytöllä höystettynä. Joskus minulta kysyttiin, onko sulle tehty näin (ja tarkka kuvailu perään). Vastasin, että ei. Kysyjä sanoi, että kannattaa kokeilla, niin saat tuon takakireän tulpan pois p*erseestäs. Kävin kertomassa siitä esimiehelle, joka totesi, että sana sanaa vastaan ja että huulenheitto on nyt mennyt liian pitkälle. Tein omat ratkaisuni ja lähdin.