Erolapsi ja vaihtotilanne
Olen 3v lapsen yksinhuoltaja. Lapsi käy isällään pitkän viikonlopun joka toinen viikko. Lähaikoina uhma on pahentunut ja olen huomannut että myös äiti-isä-jutut mietityttävät lasta. Saattaa esim välillä sanoa että ”tykkään isistä mutta en sinusta” ja jotenkin pohtii enemmän sitä että isi ei asu kotona. Näkee kuitenkin että meillä on hyvät välit, puhumme asioista hyvässä hengessä ja joskus vietämme aikaakin yhdessä. Vaihtotilanteet ovat aina menneet hyvin, mutta lähiaikoina ei ihan niin hyvin. Saattaa olla huutamista, potkimista ja ei halua jäädä toisen vanhemman luo. Mitä voisimme tehdä vaihtojen helpottamiseksi? Mietin ryhmähalia, viikonlopun tapahtumien läpikäymistä.. muuta? Mielestäni toimimme jo nyt todella hyvin ja lapsi tietää että molemmat vanhemmat ovat iloisia nähdessään hänet ja tulemme myös keskenämme toimeen mutta selvästi joku mietityttää/suututtaa/ihmetyttää lasta näissä vaihtotilanteissa nykyisin. Kiitos jo etukäteen jos jollain olisi asiallisia neuvoja!
Kommentit (11)
En nyt ihan ymmärrä, mikä suututtaa? Tykkää tosi paljon käydä isänsä luona enkä usko että tuntee että ”heitellään”. Isänsä taas haluaisi viikko-viikko- asumisen vaikka asuu parin tunnin matkan päässä, tähän en aio missään nimessä suostua koska pelkään että tulisi juuri sellainen olo että pallotellaan jatkuvasti kaupungista toiseen. Siitä se stressi ja turvattomuuden tunne vasta syntyisikin. Saa siis olla kotona suurimman osan ajasta ja puhuu miten haluaisi isän luo joten en usko että nämä normaalit joka toinen viikonloppu-tapaamiset vielä tuovat sellaista tunnetta.
ap
Meillä tuo vaihe alkoi melko pian eron jälkeen ja helpottui heti kun vaihdoimme viikko-viikko-systeemiin. Ryhmähali kuulostaa tosi ihanalta ajatukselta. Myös tuo, että teette edelleen "perheenä" asioita kuulostaa hyvältä. Näin meilläkin on toimittu. Nykyään jos kiukuttelua tulee se johtuu siitä, että jos vaihto tapahtuu vähänkin kireissä tunnelmissa meidän aikuisten osalta.
Kaikki tasaantuu, kunhan muistaa mennä lapsen etu edelle :)
Ei ole 3 v eelle sopiva vaihtoehto edes viikko-viikko systeemi
Ei toi vaihe kauaa kestä, joten en lähtisi mihinkään sirkustemppuihin. Lasten negaan ei pidä lähteä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei toi vaihe kauaa kestä, joten en lähtisi mihinkään sirkustemppuihin. Lasten negaan ei pidä lähteä mukaan.
Vaiheita tulee ja menee ja sen vuoksi haluankin mm. tätä kautta oppia lisää jotta voisin auttaa vaikkapa tunne-elämän käsittelyssä. Jos sinulla on lapsia, toivottavasti et pidä normaaleja kasvatusasioita ”sirkustemppuina” vaan ihan tarpeellisina toimina jotka auttavat myös siihen negaan :)
Mieti, jos olisit itse pienenä lapsena koko ajan vaihtamassa kotia.
Vierailija kirjoitti:
Mieti, jos olisit itse pienenä lapsena koko ajan vaihtamassa kotia.
Olen miettinyt ja kuten sanoin, päätynyt siihen tulokseen etten tietenkään suostu viikko-viikko-systeemiin. Mutta oletko siis sitä mieltä että lapseni ei kannattaisi tavata isäänsä ollenkaan vai? Et tainnut nyt ihan ajatuksella lukea aloitusta.
ap
Meillä itkut loppui, kun alettiin vaihtaa päiväkodin kautta. Oli vain iloinen, kun tultiin hakemaan, eikä välittänyt, vaikka oli eri vanhempi hakemassa kuin aamulla tuomassa.
Minä ajattelen, että joskus pitää vain hyväksyä että lasta harmittaa ja se näkyy. Ette te välttämättä pysty sellaiselle solmulle menemään, että lapsen suru siitä että hänellä on kaksi eri perhettä (aina joutuu luopumaan toisesta, jotta saa toisen) poistuisi. Mutta toimimalla hyvin ja rakentavasti voitte tehdä suremisesta ja lopulta asian hyväksymisestä mahdollisimman helpon.
Eikä eroperheen lapsen elämässä kaikki johdu erosta. Ehkä se on vain uhmaa :)
Meillä on viikko-viikko ja vaihto oli suoraan päiväkodista.
Aika nopeasti ex.n silloinen tyttöystävä haki meiltä torstaisin matkalaukun ja toi sen takaisin seuraavana torstaina. Laukku odotti eteisessä ja hänellä oli avaimet.
Mulla meni tosi pitkään, helposti meni 1/2 v, kun en nähnyt ex.ää ja asumme vajaa 20 km päässä toisistamme.
Nyt on lapsilla omat vaatteet kummassakin paikassa ja perjantaisin vähän isompi reppu.
Hyvin toimii.
Nyt ollaan ex.n kanssa ok väleissä. Meillä on kaikki lasten asiat menneet hyvin. Viime jouluna lapset olivat mulla ja ex oli just eronnut ja olisi ollut yksin. Ex tuli meille jouluksi ja vielä ex-appivanhemmat tulivat joulupäivänä.
Toissa jouluna mä olin palkkatyöstäni palkattomalla lomalla ja sain joulukuuksi töitä yhdestä joulukaupasta.
Olin töissä koko joulukuun koko kaupan aukioloajan, arkisin 9-21 ja viikonloput myös töissä, aikoja en muista. Aattona multa loppui työt klo12. Lapset olivat koko joulukuun isällään, paitsi olivat mun luona siinä , kun pääsin aattona töihin 27.12 aamuun asti.
Tottakai suutututtaa lasta, lapselle tasainen elämä tuo turvallisuutta. Nyt heitellään eikä saa olla kotona. Stressi on valtava. Tylsyys olisi parasta.