Lehtolapsi Kamputsessa?

Aikas kumma juttu: tapasin vuosia sitten ihanan kampuneidon, jonka kanssa vietin hehkuvan yön. Tämä tapahtui siis siellä, Aasiassa. Olin taas käymässä viime talvena maisemissa, ja saman naisen aivan sattumalta tavatessani hän oli hyvin varautunut ja kuin loukkaantunut. Kyselin kaikenlaista ja selvisi, että hänellä on poika, noin kolmevuotias. Ei syyttänyt mistään tai muuta, mutta ... ne katseet ja koko kehon kieli ja muu viestintä ... Mitään hän ei kuitenkaan suoraan ilmoittanut, ei vaatinut mitään, ei syyttänyt mistään.

Kun kysyin lapsen isästä, hän vastasi vältellen, ettei pojalla ole isää. Sanoin, että kaikilla on isä, johon hän vastasi lyhyesti, syrjään katsellen: isä lähti.

Erosimme vähäpuheisina, ja vasta myöhemmin älysin laskea tarkasti yhteen yksi ja yksi ja - tosiaan, olin ollut paikalla ja hänen pedissään juuri "sopivaan" aikaan. Ilman ehkäisyä.

Jäin hyvin hämilleni, asia vaivaa minua, Mitä oikeasti tekisin? Haluaisin vastuunkin ottaa, mutta en tiedä enää edes hänen nykyistä osoitettaan. Asia on mielessä joka päivä. Minulla ei ole muita lapsia, ja onko yhtään - jaa-a.

Oliko se jokin kummallinen aasialainen "kasvojen (joko hänen tai minun) menetyksen" pelko, joka sai hänet välttelemään, välttämään koko asian ja työntämään sen sivuun?

Olen aikuinen suomalainen mies: en tarvitse moralisointia, viisastelua tai kettuilua. Hyvät neuvot kylläkin ovat tarpeen.