Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, saikohan meiän 1,3v nyt ikuiset traumat...
14.11.2007 |
Siis kun ollaan tässä käyty perhekahvilassa muutamia kertoja, ja joka kerta tuo tyttö on saanut " turpaan" . Siellä kahvilassa on hirveä meno päällä, muksut juoksee pää kolmantena jalkana ja äidit juttelee omiaan. Tämä meidän tyttö on vähän rauhallisempi ja arempi, ja monesti on käynyt niin että joku tulee viemään lelut käsistä, tönäisee kumoon, lyö jollain leikkivasaralla päähän tms. Ja aina kauhea itku ja loppuilta sylissä... Viimeksi sattui pahin juttu, kun yksi tyttö juoksi täysiä ohitse ja samalla tökkäsi kyynärpäällä täysiä naamaan meiän tyttöä. Varmaan sattui! Ei sen tarvi kun seisoa jossain tai kävellä tai yrittää leikkiä, niin heti joku käy päälle.
Niin nyt sitten on tilanne sellainen että jos me vaan johonkin mennään kylään, ihan mihin vaan, niin tyttö pelkää ja on sylissä kokoajan, jos laittaa lattialle niin kamala huuto! Se varmaan pelkää että joka paikassa joku tulee lyömään tai jotain. Tosi ahdistavaa! Pääseeköhän se tuosta vielä yli... En ainakaan sinne perhekahvilaan enää mene!
Kommentit (13)
Ei tietenkään tullu ikuiset. Odottelet että tyttö kasvaa vähän ja menette sitten uudestaan sinne kahvilaan. Pidä vaikka sylissä ja leikitte siinä yhdessä muiden lasten kanssa. Ja sori nyt vaan, mutte sellaista se meno on noissa kahviloissa, että hukaamattomat taaperot ja vähän isommatkin ottavat toisiltaan leluja. Lapset on sellaisia ja vanhemmat siinä sitten koettavat opettaa jälkikasvuaan tavoille.
Ja sitä ennen käytte vieraissa ja pidä vaikka tyttöä sylissä kunnes uskaltaa mennä mukaan. Ei nyt ainakaan muista eristäytyminen ole ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kun olette kylässä. Kyllä se varmaan pikkuhiljaa alkaa helpottamaan.
eristäydy, mutta sinne kahvilaan en kyllä mene, katotaan joskus parin vuoden päästä jos koittais taas käydä.
tuli mulle mitta täyteen viime kerralla. leveeperseiset samat ämmät istuu mukit kourassa ja aina saa samoja pentuja vahtia kun ne puuhaa ihan mitä vaan. sitkeesti kävin puol vuotta, mut nyt rupes riittää. jotain sääntöjä kehiin kiitos.
Tossa iässä lapset usein tosi herkkiä. Kannattaa odottaa vielä eikä mennä tollasiin levottomiin sosiaalisiin paikkoihin. Kun lapsi on 3v niin elämä tuoltakin osin helpottuu, kun on vanhempi ja vahvempi ja alkaa kiinnostua muista lapsista eri lailla. Meillä ainakin herkkä esikoinen oli vihdoin valmis sosiaalisiin tilanteisiin vasta 3v jälkeen. Lasta ei kannata pakottaa noihin paikkoihin jos pelottaa, jää vaan huonoja kokemuksia joista ei pääse yli. Tuskin kuitenkaan vielä noista kokemuksista mitään pysyvää ongelmaa jäi. Unohtaa ne ajan kanssa jos saa turvallisia kokemuksia tilalle. Tutustukaa yksittäisiin rauhallisiin lapsiin joskus myöhemmin. Ikä auttaa monessa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvin tutulta, kun aikanaan oli esikoinen vain ja tuon ikäinen.
Niinku joku sanoikin pidä vain sylissä ja kyllä se lapsi siit sit lähtee kun tuntee haluavansa.
Ja sellainen se on lasten maailma! Ei tuo nyt niin tavattomalta kuulosta tuo teidän perhekahvila. Tiedät ap sitten, kun sinulla on 2-3 lasta ja osa jossain ihanassa riehumis/uhmaiässä (2-3 v) niin vaikka äiti kuinka komentaa, niin välillä lapset villiintyy ja pienimmät sekä aremmat voi jäädä jalkoihin.
Tässäpä yksi syy miksi lapsia kannattaa toivoa ainakin 2! Heistä on seuraa toisilleen ja turha arkuus katoaa sekä oppivat pitämään puoliaan!
vähemmän porukkaa.
Eikä siellä aina tosiaan siitä ole kiinni että äiti komentaisi mutta muksu ei tottele. Vaan kun äiti ei ollenkaan huomaa edes mitä lapsensa tekee, joten ei voi komentaakaan. Minä sitten olen joutunut komentamaan, ja se ei ole kivaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi on 1 v 1 kk ja joka paikassa (perhekahvila, kyläpaikat, muskari) änkeää koko ajan pois sylistä ja menee tekemän tuttavuutta kaikkien kanssa. Menee toisten äitien luokse, ja leikkii itse leluilla. Kiinnostuneempi on yleensä aikuisista kuin muista lapsista, kai kaikki aikuiset aina hymyilee niin ystävällisesti :) Ja meidän perhekahvilassa kyllä äidit yleensä istuu lattialla ja vahtii muksujaan, jos joku on kahvilla niin toiset katsoo sen aikaa.
Olemme tutustuneet perheeseen jossa lapset todella touhukkaita ja meno päällä kokoajan. Varsinkin yksi lapsista käyttäytyy " agressiivisesti" meidän 1,5vuotiaaseen, tönii, tuuppii, vie lelut jne. Äiti kyllä yrittää opettaa ja ojentaa lastaan, mutta kun selän kääntää, on meidän lapsi taas saanut " turpaan" . Itkua, sylissä oloa ja arkuutta aiheuttaa tietenkin.
Perhe todella mukava, isommat viihtyvät todella hyvin ja tuntuu että aikaa vaan lisää niin tilanne rauhoittuu. Mutta luulen että pienin huutaa seuraavaksi jo kun ajetaan heidän pihaan..=( Niin kurja tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlaisessa riehumiskahvilassa käynnit. Ei siinä mitään häviä, vaikka ei sinne menekään. Tuskin hän nyt vakavia traumoja on saanut, mutta jokainen kokemus rekisteröityy mieleemme ja ne vaikuttavat meihin. Ehkä hän hyödyntää oppimansa ja osaa väistellä jatkossa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vieras ihminen sanoo, niin lapset uskoo kummasti.
Ja ap ja muut pitäkää niiden lastenne puolia. Jos toinen lapsi vie lelun kädestä, vaatikaa se takaisin omalle lapsellenne. Jos toinen lapsi tönaisee omaanne, komentakaa pyytämään anteeksi.
Näin meilläpäin toimitaan ja hyvin menee.
En minä ainakaan halua lapselleni opettaa, että on ihan ok, että isommat muksii pienempiä ja vahvemmat vie lelut heikommilta! Oman lapseni puolia olen pitänyt ja kukaan ei koskaan ole asiasta minulle valittanut. Ja en sitten tiedä johtuuko siitä, vai mistä, mutta nyt isompana 2,5-v kunnioittaa kyllä pienempiään, osaa heitä varoa ihan riehuessaankin. Niin ja jos vahinko tapahtuu, pyytää anteeksi.
jotkut äidit eivät juoruilultaan ehdi omiansa vahtimaan vaan antavat näiden jyrätä pienempiänsä mennen tullen. meidän perhekahvilassa käy paljon niitä albaaneja vai mitä lienevätkään ja heidän kakaransa ovat käsittämättömän ärsyttäviä. Huutavat, riehuvat, vievät lelut muilta... ja akat vain tyytyväisinä hörppivät kahviaan ja juoruavat. Hoh hoh.