Lue keskustelun säännöt.
Elämää vaikeuttava impulssiivisuus? Miten eroon!?
02.09.2018 |
Olen kehittynyt asiassa ja oppinut ennakoimaan impulssiivista persoonaani mutta kuitenkin tuotan itselleni päänvaivaa teoillani tai niiden seurauksilla.
Tuntuu kun minussa olisi useampi persoonaa, se joka on fiksu, määrätietoinen ja rauhallinen sekä se joka tekee mitä haluaa, millon haluaa eikä mieti seurauksia. Innostun kuin lapsi ja teen asioita. Ihan hirveää!
Tämän vuoksi kun asetan itselleni jotain fiksuja päämääriä niin eivät tule toteutumaan.
Max viikko nykyään niin olen jo toista mieltä tai luovuttanut.
Tämä on tehnyt minusta välinpitämättömän siinä mielessä, etten jaksa asettaa itselleni tavoitteita. En ainakaan vuoden alun jälkeisten tavoitteiden jälkeen. Sekoitin elämäni aivan täysin.
Olen tämänkin vuoden aikana ollut aikeina lopettaa tupakointi, kehittyä työelämässä ja säästää rahaa, laihtua, mennä ulkomaille kesän jälkeen jne.
Tulos: olin kolme kuukautta polttamatta, ahnehdin ja minulla oli kaksi työpaikkaa. Tein aamusta iltaan ja sain lisävastuuta, palkka nousi.
Olin jo hyvässä kunnossa mutta halusin olla vielä paremmassa kunnossa, no tein niin paljon töitä etten jaksanut liikkua, söin(sokeria, prosessoitua ruokaa) väsymykseen ja lihosin. Väsyin niin paljon, että irtisanoin itseni paremmasta paikasta jossa olisin todellakin kehittynyt ja sain hyvän palkan. Käytin rahaa miten sattuu ja jäin hetkeksi pois työkuvioista.
Nyt olen lihonut, rahaa ei ole, poltan ja ulkomaanmatka? Ties koska pääsen.
Olen lisäksi paljon huonommassa kunnossa kun ennen kun tein paljon töitä. Hormonitoiminta meni aivan sekaisin.
Oikeasti vihaan itseäni välillä.
Taustat juontuu alkoholistiperheeseeen, paljon epävakautta ja draamaa.
Olen kuitenkin todella hyvän ponnistanut ja päässyt eteenpäin. Kuitenkin tämä oma pelleily!! Sekoan sen vuoksi.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihanalta. Ihan oikeasti niin tarkoitan ilman sarkasmia. M
Tässä ei ole kyllä paljon mitään ihanaa.
Ahdistaa aivan hirveästi.
Ehkä eniten ne kulutetut rahat, piti säästää ja muuttaa. Mutta kun väsyn niin minusta tulee vielä ajattelemattomampi. Haen vääristä asioista lohtua. :(
Myöskin sekoilu irtisanomisen suhteen, siinä oli aika paljon häikkää kun ei meinattu päästää menemään. Sitten en osannut päättää mitä teen ja kuuntelin jokaisen neuvoa. Olin ihan rättiväsyntyt ja masentunut tilanteesta jonka olin itselleni luonut.
Onneksi olen vielä nuori ja kohta alkaa terapia.
Huhhuh...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha… Tuli heti mieleen, luepas päteekö muut kohdat suhun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha… Tuli heti mieleen, luepas päteekö muut kohdat suhun
En osaa sanoa. Osittain.
Minulla on joskus pohdittu kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuutta. En ole koskaan siihen uskonut. Sekin kyllä osittain sopii kuvaani.
En vain miellä itseäni mielisairaaksi, olen kuitenkin työelämässä hyvinkin pärjäävä sekä ihmisten kanssa. Koskaan ei kenellekään ole minusta mitään pahaa sanottavaa. Olen lojaali ja kiltti kaikille, sekä myös tukija mutta myös hauskanpitäjä.
Tosin eristäydyn helposti, sillä kaipaan omaa rauhaa introverttina.
Minulla on vain nämä omat ongelmat,siis tämä kohdistuu usein itseäni tuhoavana käytöksenä. Ei liity muihin ellei ole aihetta olla vihainen ja sanoa asiansa, sen verran järki pysyy päässä onneksi.
Olen aika yksinäinen ja uupunut tilanteeseen.
Pidän roolia päällä muiden kanssa ja yksin selviydyn vain elämästä. Toisinaan olen kyllä onnellinen ja rakastan itseäni.
Mutta oma ailahtelevuus on todella ahdistavaa.
Voinko parantua? Olisin muuten todella pärjäävä ja fiksu mutta tämä sekoittaa ihan kaiken.
Ehkä minulla on persoonallisuushäiriö tai sairaus, en vain hakua myöntää sitä. Olen katsonut sitä niin läheltä ja yrittänyt aina yksin pärjätä, mennä eteenpäin ja kehittyä.
Äitini on mieleltään sairas mutta ihan ok pärjää. Myös paljon impulsiivisuutta. Alkoholisti ja masentunut. Joskus humalassa psykoottinen. Sisko vakavasti mielisairas, ei koskaan varmaan pysty itsenäiseen elämään :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuollainen, persoonallisuushäiriö dg ja pari muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen, persoonallisuushäiriö dg ja pari muutakin.
Haluaisitko kertoa lisää esim. tausta? Mitä diagnooseja? Mikä sinua on auttanut? Voiko parantua?
Kiitos, olisi mukavaa jos voisit vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, ootko miettiny missä sun impulsiivisuudesta voi olla hyötyä?
Ota itelles joku "järki"-mies (jos sellasii nyt ees on :D), joka on rauhallisempi ja kärsivällisempi ku sä itse? monet miehet tykkää tollasista naisista. :D
Ja mieti useiden muiden impulsiivisuutta, saattaa olla esim. väkivaltaa muita kohtaan, se on PALJON pahempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen, persoonallisuushäiriö dg ja pari muutakin.
Haluaisitko kertoa lisää esim. tausta? Mitä diagnooseja? Mikä sinua on auttanut? Voiko parantua?
Kiitos, olisi mukavaa jos voisit vastata.
Alkoholistivanhemmat-tausta, raivoavia ja välinpitämättöm, muutenkin paska lapsuus. Dg tällä hetkellä tuo epävakaa persoonallisuus, ehkä joku muukin pers häiriö, dissosiaatiohäiriö, masennus. En usko että itse paranen ikinä kokonaan, riittäisi jos olisin välillä edes suhteellisen tyytyväinen elämääni. Kuulostat kuitenkin paljon toimintakykyisemmältä ja nautit elämästä kuitenkin, joten tilanteesi paljon parempi. Sanoisin että minulla impulsiivisuus yksi pienimpiä ongelmiani, vaikka aiheuttaa vaikeuksia toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fdgppogrkogrglrg kirjoitti:
Noh, ootko miettiny missä sun impulsiivisuudesta voi olla hyötyä?
Ota itelles joku "järki"-mies (jos sellasii nyt ees on :D), joka on rauhallisempi ja kärsivällisempi ku sä itse? monet miehet tykkää tollasista naisista. :D
Ja mieti useiden muiden impulsiivisuutta, saattaa olla esim. väkivaltaa muita kohtaan, se on PALJON pahempaa.
Hyötyä...
No joo olen empatiakykyinen ja ymmärrän ihmisiä eri elämäntilanteissaan. En ehkä tuomitse niin helposti. Siksi minusta kai pidetään kun osaan samaistua.
Minulla on todella rauhallinen miesystävä. Suhde on melko mutkikas senkin takia, ettei mies uskalla ryhtyä vakavaan suhteeseen omien ongelmien vuoksi. Kuitenkin olemme lähinnä enemmän parhaita ystäviä, jotka eivät kuitenkaan tapaile muita.
Hän on kärsivällinen, minä kärsimätön. Pelkään, että tuhoan suhteemme kärsimättömyydellä. Hän kuitenkin välittää minusta, en tiedä kuinka pitkälle se riittää.
En mitään pahaa ole tehnyt hänelle mutta viestini ja oma tahdtittomosuus varmaan sekoittaa miehenkin kuvan minusta eikä pysy ehkä kärryillä. Jotenkin työnnän häntä välillä pois.
Vaikka suurimmaksi osaksi en missään nimessä haluaisi hänen katoavan elämästäni. On todella tärkeä ja joinakin hetkinä pitää minut maan pinnalla. Haluaisin jopa sanoa rakastavani häntä mutta silti välillä ärsyttää hänen olemuksensa ihan hirveästi.
Ap
Löysin levon.
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Matteus 11:28-30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Impulsiivisuus helpottaa ainakin itsellä kun miettii valintojen kohdalla sitä tavoitetta ja jos se ei ole sinne päinkään niin himmaa hiukan. Mutta opettelua se on tämäkin. Kaikki heti mulle nyt vs. Pitkäjänteisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen, persoonallisuushäiriö dg ja pari muutakin.
Haluaisitko kertoa lisää esim. tausta? Mitä diagnooseja? Mikä sinua on auttanut? Voiko parantua?
Kiitos, olisi mukavaa jos voisit vastata.Alkoholistivanhemmat-tausta, raivoavia ja välinpitämättöm, muutenkin paska lapsuus. Dg tällä hetkellä tuo epävakaa persoonallisuus, ehkä joku muukin pers häiriö, dissosiaatiohäiriö, masennus. En usko että itse paranen ikinä kokonaan, riittäisi jos olisin välillä edes suhteellisen tyytyväinen elämääni. Kuulostat kuitenkin paljon toimintakykyisemmältä ja nautit elämästä kuitenkin, joten tilanteesi paljon parempi. Sanoisin että minulla impulsiivisuus yksi pienimpiä ongelmiani, vaikka aiheuttaa vaikeuksia toki.
Ikävä kuulla. Lue tarinani ja kerro enemmän omaasi?
Minulla samankaltainen lapsuus. Oli todella ankeaa ja sekavaa aikaa.
Kuitenkin oli myös rakastavia läheisiä ympärillä ainakin yksi tai kaksi.
Tietysti vanhemmatkin rakastivat ja rakastaa edelleen mutta omat ongelmat olivat liian raskaita heillä.
Ei minulla ole aina näin.. No hyvä tilanne ollut.
Tässä olen pyrkinyt jatkuvasti parempaan ja normaalimpaan elämään.
Joskus varhaisteininä alkoholi tuli kuvaan ja rankasti, varastelu, syömishäiriö sekä se tupakka. Kaikki pyrin pitämään piilossa, en siis rähjännyt tai osoittanut mieltä kovin näkyvästi.
Sitten liikuin huumeporukoissa, koskaan en itse käyttänyt onneksi. Seurustelin väkivaltaisen alkoholisti miehen kanssa. Niin oma äitikin.
Äidin miesystävä oli hirveä ja pakenin välillä kotoa miesystävän kotiin joka myös käyttäytyi huonosti. Masennuin, tuli talousongelmia, tein abortin, muutin alaikäisenä omaan kotiin kun en voinut kotonakaan asua. Yritin Itsemurhaa.
No sitten jotain tapahtui, muutin pois koko kaupungista, aloin käymään töissä ja yritin kaikkeni että elämä muuttuisi parempaan.
Jatkuvasti kehityin, sain käsitellä asioita rauhassa, tutustuin uusiin ihaniin ihmisiin. Tosin kunnon ystäviä en ole saanut mutta en jaksanutkaan kovin läheisiä suhteita vaan lähinnä keskityin työhön.
Menestyin, sain palkankorotuksia, minusta todella välitettiin. Sain ulosoton maksettua jne.
Kaikki parempaan päin ja menee vieläkin.
On tuossa tullu kriisejä ja sekoiluja hieman muutoksen jälkeenkin mutta koko ajan hillitymmin. Haluaisin nyt vain jo sellaisen vakauden tulevaisuutta ajatellen.
Terpian olen aloittamassa, haluaisin opiskella, haluaisin rahaa säästöön ja kehittyä työelämässä. Lopettaa tupakoinnin ja elää niiden motiivien mukaan mitä todella arvostan.
En niin, että syön ja teen asioita niin, että lopulta siitä kärsin ja jopa tiedostan sen teko hetkellä. Haluaisin olla se, mikä oikeasti olen.
Ap
Siihen auttaa minusta se että kieltää sen impulsiivisuuden. Eli se mikä on mielessä niin jättää tekemättä. Helposti sanottu :D
Kuulostat ihanalta. Ihan oikeasti niin tarkoitan ilman sarkasmia. M