Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä siinä sotkuisuudessa on niin hirvittävän kamalaa?
02.09.2018 |
Tehdäänpä skenaario: suhteellisen suosittu bloggaaja, joka postaa päivittäin kuvia omasta persoonattomasti sisustetusta valkoisesta sairaalakodistaan, on unohtanut pöydälle muropaketin, jonka kulma pilkottaa kuvan reunassa. Kommenttikenttä menee sekaisin, kun trendikkyyden aallonharjalla ratsastavien av-mammojen aamukahvit vedetään toisten tuomitsemisen ja arvostelun tuoman mielihyvän ryöpyn seurauksena väärään kurkkuun.
Kärjistelyä, ehdottomasti. Mutta ongelma on tosi. Sotkuisuudesta on tullut kielletty ja vaiettu osa somekulttuuria, lähes tabu. Vaikka joka ikisen perheen kotioven takana syntyy kuitenkin päivittäin tiskiä ja likapyykkiä normaalin elämisen seurauksena. Kuitenkin sosiaalinen pakko on teeskennellä, että meillähän jokainen pöytätaso on aina muruton ja joka ainoa tavara jota käytetään, löytää tiensä takaisin sillä siunaaman sekunnilla, kun sitä ei enää tarvita. Miksi? Minkä vuoksi on niin sairaan turmiollista jos vaikka lasten lelut ovat, hui olkoon, hetken lattialla levällään kun heillä oli siinä leikki kesken ruokailun ajan? Tiskitkin saattavat ihan totta lojua likoomassa täysin normaalia ja tasapainoista elämää elävien ihmisten tiskipöydällä jokusen hetken. Luulen ihan vilpittömästi, että esimerkiksi lapsenkin on helpompi kasvaa ympäristössä, jossa ei tarvitse varoa koskemasta joka asiaan ja stressata siitä, että oman olemassaolon jäljlet näkyvät kodin yleisilmeessä.
Av-palstan yleistä meininkiä tuntien ennakoin, että tässä(kin) keskustelussa tullaan takertumaan johonkin erittäin epäolennaiseen seikkaan, väittelemään siitä sivutolkulla, yleistämään jyrkästi yhden tapauksen perusteella, syyttelemään ketä milloinkin saastaiseksi ja siivottomaksi sekä uhkailemaan lasulla. No, sana vapaa joka tapauksessa. :D
Kommentit (14)
Miksi somessa ylipäätään pitää aina teeskennellä niin paljon ja kiillottaa pintaa, kun kaikki kuitenkin tietävät, että se on kaukana tosielämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan epäsiisteyttä omassa sekä muiden kodeissa.
Paskasuus inhottaa, mut normaalit asumisen merkit ei. Kotona sotku aiheuttaa painetta. Tekemätön työ rasittaa, kun se pitää joskus kuitenkin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Lapsuudenkodissa piti olla talo niin tiptop-kunnossa, ettei minua voi vähempää kiinnostaa missä kunnossa oma kotini on. Ei kiinnosta jynssääminen ja se, että tavarat om levällään. Tämä on MINUN asuntoni, ei kiinnosta mitä joku satunnainen ajattelee.
On myös lastesi koti, he voivat hävetä ja aikuisena sanoa kasvaneensa sotkun keskellä...siis jos oot perheellinen
Epäsiisteys on likaisuutta. Vaatteita ja tavaraa voi olla siellä sun täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillehän ei mahda mitään jos on järjestyksen ihminen ja luonnostaan haluaa elää siistissä kodissa,ei kai se nyt hyvänen aika oo joku vika!
Minun lapsuudenkodissa oli likaista.
Ahdistuin siitä. Häpesin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään
"Sotkuiset ihmiset voivat huokaista helpotuksesta, sillä tuore tutkimus osoittaa epäjärjestelmällisten ihmisten olevan iloisia, rohkeita ja lähes neroja."
https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/onko-kotisi-kaaoksessa-ala-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Lapsuudenkodissa piti olla talo niin tiptop-kunnossa, ettei minua voi vähempää kiinnostaa missä kunnossa oma kotini on. Ei kiinnosta jynssääminen ja se, että tavarat om levällään. Tämä on MINUN asuntoni, ei kiinnosta mitä joku satunnainen ajattelee.
On myös lastesi koti, he voivat hävetä ja aikuisena sanoa kasvaneensa sotkun keskellä...siis jos oot perheellinen
Ehkä tuon aloittajan pointti oli myös se, että miksi normaaliin elämiseen ja sen tuottamaan sotkuun liittyy niin paljon häpeää?
Lapset eivät sotkua ymmärrä pienenä sotkua hävetä, aikuiset sen häpeän asenteen istuttavat.
Arjesta toki selviää helpommin, kun tavaroilla on paikkansa. Sitä asennetta, että olohuone on aikuisten paikka ja sinne ei leluja tuoda, en ymmärrä.
Jatkuva kauniiden ihmisten, asioiden ja kotien kuvatulva netissä luo sellaisen illuusion, että se on todellisuutta ja näin pitää elää. Niistä kuvista puuttuu kuitenkin elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No valtaosa lapsiperheiden (ja muidenkin) kämpistä on ihan hemmetin pa skasia. Enkä nyt tarkoita muropakettia pöydällä, kymmentä legoa lattialla ja viittä leivänmurua tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Lapsuudenkodissa piti olla talo niin tiptop-kunnossa, ettei minua voi vähempää kiinnostaa missä kunnossa oma kotini on. Ei kiinnosta jynssääminen ja se, että tavarat om levällään. Tämä on MINUN asuntoni, ei kiinnosta mitä joku satunnainen ajattelee.
Mulle kävi juuri päinvastoin! Lapsuudenkodissa vallitsi aina iloinen kaaos, vanhempien asenne siivoamiseen oli rempseä ja sotku hyväksyttiin normaaliksi osaksi arkea. Nyt aikuisena minulla on todella matala sietokyky sotkulle, tavarat menevät paikalleen, sängyt pedataan, tiskit pestään heti syömisen jälkeen ja täällä imuroidaan ja luututaan kerran viikossa kunnolla. Siistissä asunnossa on kuin helpompi hengittää, olo on rento ja hyväntuulinen kun kaikkialla on puhdasta. En itse siivoa siksi että joku muu saattaisi kauhistua sotkua vaan siksi että minulla on parempi olla.
Alue: Aihe vapaa
Jep. Lapsuudenkodissa piti olla talo niin tiptop-kunnossa, ettei minua voi vähempää kiinnostaa missä kunnossa oma kotini on. Ei kiinnosta jynssääminen ja se, että tavarat om levällään. Tämä on MINUN asuntoni, ei kiinnosta mitä joku satunnainen ajattelee.