Lue keskustelun säännöt.
Jonkinlainen tarve elää veden lähellä
31.08.2018 |
Minusta tuntuu, että kuihdun henkisesti, jos en pääse olemaan lähellä vettä - katselemaan sitä, tuntemaan sen tuoksun, parhaassa tapauksessa tietenkin myös uimaan. Meri on parempi, mutta järvikin menettelee. Muita?
Kommentit (16)
Juu kun on koko ikänsä asunut veden äärellä näin on. Kaipaan myös sitä että näkee kauas, horisonttiin. Ja veden ääntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en harrasta saunomista, enkä ole asunut veden äärellä lapsena. Käytiin kyllä tosi paljon uimassa lapsena luonnonvesissä. Ekan kerran pääsin risteilyille n. 10-vuotiaana, silloinkin tuijottelin vettä ja halusin kannelle monta kertaa reissun aikana. Ap
En tiedä lähteekö se viehätys, jos muuttaa pysyvästi meren viereen? Ap
Voisko ihanampaa olla kuin majakanvartijana.
No Suomessa on kyllä vaikea asuttautua kovin kauaksi veden ääreltä, joten ei liene ongelma kenellekään. Löytyyköhän mistään paikkaa josta olis yli 10km veden äärelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lähteekö se viehätys, jos muuttaa pysyvästi meren viereen? Ap
Ei lähde.
Olen elänyt lähes koko ikäni ihan kivenheiton päässä merestä ja aina se meri on yhtä kiehtova.
Jokusen kerran olen elämäni aikana yrittänyt sisämaassa asua. Ei siitä tullut koskaan mitään, ahdistuin.
Meren äärellä tunnen eläväni, olen vapaa, on mahdollisuudet vaikka mihin... Jo Satumaa-tangossa se sanotaan: "aavan meren tuolla puolen jossakin on maa" jne.
Eikä se haittaa, vaikka siellä merenrantakaupungissakin painat pitkää työpäivää, kuten tekisit sisämaassakin, mutta se meri on sellainen mielen mahdollisuus... Ja meren tuoksu, aaltojen vaihtelevuus ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On samanlainen tarve. Ahdistaisi asua jossain maaseudulla, jossa ympärillä pelkkää tasaista peltoa peltoa ja peltoa. Pitää olla joku järvi, tai edes joki näkösällä.
Jos asuu kaupungissa, niin mielellään sielläkin lähellä jokea tai muuta vesistöä. Ja kämpässä pitää olla sauna tai kylpyamme.
Vesi on oma elementtini ehdottomasti.
On pakko olla joo.
Ostettiin oktalo ja yks syy oli pihan poikki kulkeva puro.
Aiheuttaa ihan hitoksiin ongelmia, mutta on jotenkin vaan ihana. Järvi lähellä ja lampi lähempänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, nykyisessä asuinpaikassa kärsin oikeastaan vain siitä että meri on kaukana. En halua asua täällä loppuikääni vaan haluan kuolla meren rannalla. (Siis vanhana!)
Vierailija kirjoitti:
No Suomessa on kyllä vaikea asuttautua kovin kauaksi veden ääreltä, joten ei liene ongelma kenellekään. Löytyyköhän mistään paikkaa josta olis yli 10km veden äärelle?
Pohjanmaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:n aatokset vallan hyvin. Itse kasvoin vaivaiset 6 km meren rannasta mutta elämämme suuntautui muualle... Kun aloin retkeillä, tutustuin Suomen järviseutuihin, jokilaaksoihin ja hiljalleen jopa siihen merenrantaan joka oli ollut niin kovin lähellä koko lapsuuteni. Oma suosikkini on suurehko järvi: se on minulle rauhallisempi, rauhoittavampi kuin meri ja toisaalta se tarjoaa avarammat maisemat kuin joki. Olisi toki upea asia pystyä joskus asumaan järven tai meren rannalla mutta oma budjetti ei taida siihen venyä.
Uskoisin, että se on jotenkin meihin sisäänrakennettu. Vesi, tuli ja metsä on suomalaiseen elämään kuulunut kautta historian. Muistan lapsena Keski-Suomessa, josta olen kotoisin, istuneeni usein rantakalliolla nuotion äärellä tuijottaen järven tyyntä pintaa. Olin myös lumoutunut katsellessani sateella myrskyävää järveä, erityisesti isolla keskiselällä vaahtopäät olivat vaikuttavia! Lopuksi. Eräs työkaverini kertoi 5- vuotiaasta vilkkaasta tytöstään, kuinka hän saattoi istua hiljaa pitkiä aikoja laiturilla katsellen vettä. Samoin myös takan tai nuotion äärellä! Lapselle on äärimmäisen tärkeää jo aivojen kehittymisen kannalta olla joskus ympäristössä jossa on vain luonnonäänet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle riittää ihan toi vesijohtovesi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lähteekö se viehätys, jos muuttaa pysyvästi meren viereen? Ap
Itseltäni ei ole lähtenyt. Olen kasvanut sisämaassa, järviä tosin tietysti oli kun Suomessa asuttiin.
Sitten muutin pois Suomesta, pieneen kaupunkiin meren äärelle ja tajusin miten paljon meri minulle merkitsee! Nyt olen asunut täällä yli 20 vuotta, ja meren rantaan vetää aina vain. Koiralenkit suuntautuu hyvin usein rantaan. Mereen ei kyllästy koskaan. On se vaan niin ihana!
Joskus haaveilen purjelaiva-ajoista. Minkälaista olisi purjehtia ja kokea meri. Jotenkin kiehtoo se voima ja ylivoimaisuus, se miten pieni olet.
Kyllä. Mikäpä sen mukavampaa kuin saunoa ja käydä uimassa.