Onko Lapselta " huonoa käytöstä" jos lapsi kehuu itseään?

Ole onnellinen, kun lapsesi kehuu itseään. Ole onnellinen, että hän pitää itsestään ja pitää itseään taitavana. Sitä kutsutaan hyväksi itsetunnoksi.



Missä päin sinä oikein asut, kun tuollaiseen olet törmännyt..?

Se on ärsyttävää ja huonoa käytöstä.

ap

MUTTA, mitä vanhemmaksi lapsi tulee, pitää hänen kuitenkin tietää, että ei voi olla paras kaikessa ja muutkin voivat olla tosi hyviä. Tällä tarkoitan sitä, että esim lapsieni luokalla on muutama esimerkki lapsista joita on aina pidetty totaalisen erinomaisina ja se näkyy heistä - he loukkaantuvat kaikesta pienestäkin kritiikistä ja haluavat aina olla todellisia tähtiä, ovat ylpeitä jne. Eli lapsi pitää vaan saada ymmärtämään tämä mitä vanhemmaksi tulee.

onhan meillä joukossamme näitä ainoita lapsia ja lapsenlapsia, joiden jokainen sana ja teko on vanhempien ja isovanhempien mielestä suuren suuren kyvyn ja älykkyyden osoitus.



Tottakai lasta pitää kehua, mutta täytyy myös oppia realistisesti arvioimaan oma suorituskyky. IHAN kaikki asiat, mitä se lapsi tekee, EI OLE poikkeuksellisen hienoa, hauskaa, älykästä, taitavaa.



Rajansa kaikella.

t. 6

Suomessahan on ollut sukupolvia latistamisen kulttuuri. Mikään ei ole mitään. Lapsen itsetunto nujerretaan jo nuorena, vähän päästähän täälläkin joku valittaa kun ei uskalla tehdä sitä tai tätä normaalia asiaa kuten hakea töitä tai pyytää työstä kunnon korvausta. Tai ihan normaalit sosiaalisen kanssakäymisen tilanteet pelottavat, kun ei uskalla avata suutansa.



Totta kai lapsen on saatava tuntea, että hän on arvostettu. Siitä on vielä pitkä matka siihen, että lapsi kasvatetaan niin, että ei arvosta muita. En usko ap:lla olevan siitä eplkoa.

ymmärrän sen mistä asioista lapsia kehutaan ja mielestäni on kehumisen arvoista jos lapsi osaa piirtää ihmisen, perheen kuvan, koiran , junaradan ja paljon muuta. Täyttä sotkua jos piirtää niin ei tule kehuja että hieno kuva, upea! mutta se onkin yleensä yön kuva kun on sotkua ja äiti ei sitä tajua :)

Tai siis omaa ulkonäköään, että " hiukseni ovat niin hienot" , tai " ripseni ovat kauniit" jne. ei nyt ehkä ihan noilla sanoilla mutta kuitenkin. Samaten omia vaatteitaan kehuu mielellään muille. En ole edes tajunnut että se olisi jotenkin outoa, olen luullut sen menevän iän kanssa ohi. Olen olettanut lapsen lähinnä toistelevan mitä me olemme hänelle sanoneet. Ehkä pitää hiukan laimentaa kehumista.



Se kuulosti minusta oudolta kun 11.v kaverini tytär seisoi peilin edessä ja totesi kovaan ääneen, että " minä näytän siltä että minulla on ripsiväriä koska minulla on niin uskomattoman kauniit ja pitkät ripset" :).

olen kauniimpi kuin sinä tms.

Kehukoon lapset vaan omilla asioillaan, kyllä ihmiset oppii sopivat rajat tällekin asialle, joka on kuin veteen piirretty viiva. Ja Suomessahan täytyy puhua varovasti, ettei vaan ole liian onnellinen ;).

kun se onnellisuus on kuitenkin ihan eri asia kuin itsensä muita parempana pitäminen.



En usko, että ketään ärsyttää, jos pitää itseään onnellisena ja ne syyt ovat paremmat kuin oma ulkonäkö tai paremmuus.

Se, että pitää vaikka itseään ihanana, ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että muutkin olisivat yhtä ihania.



Jos sen sijaan pitää itseään kamalana tai huonona, ei varmasti pysty näkemään muissakaan mitään hyvää.