Lue keskustelun säännöt.
Sielunkumppanuutta vai mitä?
30.08.2018 |
Mikä tässä mättää?
Olemme miehemme kanssa tunteneet 9vuotta.
Jo alusta asti tuntu että tämä on se oikea.
Ja alusta asti toinen kävi hermoon ja oli juttuja joista tuntu et pitäisi juosta karkuun ja lujaa.
Silloin kun toinen on kaukana, häntä kaipaa.
Kun on lähellä, ahdistaa ja haluaisi kauemmaksi.
Toinen tuntuu sielunsyövereissä vieläkin oikealta, mutta oikeassa elämässä emme tule toimeen.
Tai mies tulee toimeen ja hällä 'kaikki hyvin', kunhan saa käydä töissä, pelata ja sekstailla.
Itse kaipaan paljon muutakin ja 'hellempää kosketusta'.
Mutta toista ei voi muuttaa. Asiasta olemme satoja kertoja jutelleet.
Miten voi tuntua eriltä ja arki olla niin eriä?
En elä (enää, kai) pilvilinnoissa. Olisi kivaa että elämä olisi sellaista kun sisimmässä tunnen.
Miten voi hyväksyä, että toinen ei ole samalainen kun sielussani tunnen.
Kommentit (27)
Asiat ovat oikeasti niin, että kun mies tulee lähelle, hän tarraa joko tisseistä ja alapäästä kiinni.
Sielussani tunnen ja toivon että hän tulisi lähelle ja Vain halaisi ja olisi.
Koskisi ja puhuisi kunnioittavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän toinen voi tuntua läheiseltä ja samalta, mutta arjessa vaikuttaa se, että suhde rahaan yms yms on samantyyppinen. Vähän sama kuin Arjessa ei paljoa auta, jos toinen näkee harhoja tai pikku-ukkoja, vaikka kuinka olisi se oikea.
Psykoanalyyttisesti mies muistuttaa alitajuisesti hoivaajaasi, kun olit pieni. Siitä tulee tuttuuden tunne. Ja haluat, että hän vain halaisi ja puhuisi kunnioittavasti, koska sinulle on jäänyt iso aukko siihen, ja etsit miehestä tämän tarpeen täyttäjää.
Ohis, sielunkumppanuus on ymmärretty täysin väärin, sielunkumppani ei juuri koskaan ole samaan aikaan inkarnaatiossa maan päällä kanssasi. Odottaa tuonpuoleisessa kylläkin.
Se ”tutulta” tuntuva parisuhdekumppani pn yleensä samaa ryhmäsielua ja siksi tuntuu niin tutulta ja rakkaalta.
T. Esoteerikko
Vierailija kirjoitti:
Ohis, sielunkumppanuus on ymmärretty täysin väärin, sielunkumppani ei juuri koskaan ole samaan aikaan inkarnaatiossa maan päällä kanssasi. Odottaa tuonpuoleisessa kylläkin.
Se ”tutulta” tuntuva parisuhdekumppani pn yleensä samaa ryhmäsielua ja siksi tuntuu niin tutulta ja rakkaalta.
T. Esoteerikko
Mikä on ryhmäsielu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko teillä minkä ikäisiä lapsia?
Asiata olette sata kertaa jutellu ja vieläkin sinä olet ihan pihalla? Eikä sielunkumppanuus ole tuota mitä olet kertonut, olet vaan takertunut tuohon mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielunkumppanuus ymmärtää toista niin hyvin, että päästää tooisen vapaaksi.
Riippuvuus pitää kiinni kynsin ja hampain.
Kiitos 4 kirjoittaja.
Niin se varmaan on.
Harmi, toisaalta.
Pitää tutkailla tätä asiaa lisää.
En vain tiedä kuinka asian hyväksyisi ja 'alentuisi' toisen käytökseen ja antaisi oman kehonsa toisen käyttöön.
Olen siis mennyt kuoreen, menneiden asioiden takia, suojelen itseäni jottei mies enää voisi satuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiata olette sata kertaa jutellu ja vieläkin sinä olet ihan pihalla? Eikä sielunkumppanuus ole tuota mitä olet kertonut, olet vaan takertunut tuohon mieheen.
Kiitos kun kerroit ettei tämä ole sielunkumppanuutta, helpotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, sielunkumppanuus on ymmärretty täysin väärin, sielunkumppani ei juuri koskaan ole samaan aikaan inkarnaatiossa maan päällä kanssasi. Odottaa tuonpuoleisessa kylläkin.
Se ”tutulta” tuntuva parisuhdekumppani pn yleensä samaa ryhmäsielua ja siksi tuntuu niin tutulta ja rakkaalta.
T. EsoteerikkoMikä on ryhmäsielu?
Ikäänkuin ”sieluperhe”, jota kutsutaan myös nimellä monadi. Samaan aikaan ja paikkaan luodut sisarussielut. T. Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan ymmärrä miksi toinen tuntuu oikealta, mutta arkemme/yhteiselo ei toimi
Vierailija kirjoitti:
Ohis, sielunkumppanuus on ymmärretty täysin väärin, sielunkumppani ei juuri koskaan ole samaan aikaan inkarnaatiossa maan päällä kanssasi. Odottaa tuonpuoleisessa kylläkin.
Se ”tutulta” tuntuva parisuhdekumppani pn yleensä samaa ryhmäsielua ja siksi tuntuu niin tutulta ja rakkaalta.
T. Esoteerikko
Kiitän.
Onko meitä sitten tarkoitettu elämään yhdessä? Mistä sen tietää :D jos tuntemuksiinkaan ei ole luottamista.
Vai onko se sama kenen kanssa elämän viettää, kuhan on vierellä ihminen kelle voi syvällisesti asioita puhua, vaikka emme aina samaa mieltä olisikaan. Ja elämä on suht turvallista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli toivot ihan toisenlaista suhdetta kuin mitä teillä on? Sielunkumppanuus on sun oma haave ja tosiasiassa teidän suhde on arkinen ja epätyydyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Asiat ovat oikeasti niin, että kun mies tulee lähelle, hän tarraa joko tisseistä ja alapäästä kiinni.
Sielussani tunnen ja toivon että hän tulisi lähelle ja Vain halaisi ja olisi.
Koskisi ja puhuisi kunnioittavasti.
Hyi hemmetti...lähtisi vaihtoon tuommoinen mies vaikka muuten olisi miten "kiva". Näkee sinut pelkkänä tarpeittensa tyydyttäjänä.
Oletko kertonut hänelle, että haluat hellempää kosketusta, ja että erogeenisille alueille sopii mennä vasta, kun olet kiihottunut? Mä luulin että jokainen mies ymmärtää tämän...
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko teillä minkä ikäisiä lapsia?
On, 4 ja 8 vuotiaat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, sielunkumppanuus on ymmärretty täysin väärin, sielunkumppani ei juuri koskaan ole samaan aikaan inkarnaatiossa maan päällä kanssasi. Odottaa tuonpuoleisessa kylläkin.
Se ”tutulta” tuntuva parisuhdekumppani pn yleensä samaa ryhmäsielua ja siksi tuntuu niin tutulta ja rakkaalta.
T. EsoteerikkoKiitän.
Onko meitä sitten tarkoitettu elämään yhdessä? Mistä sen tietää :D jos tuntemuksiinkaan ei ole luottamista.
Vai onko se sama kenen kanssa elämän viettää, kuhan on vierellä ihminen kelle voi syvällisesti asioita puhua, vaikka emme aina samaa mieltä olisikaan. Ja elämä on suht turvallista
Ketään ei ole tarkoitettu elämään toisen kanssa koska vaihtoehtoja on useita. Kohtalo ei koske sitä kuka on kumppani, vaan sitä mitkä ovat oppiläksysi. Sinun läksysi voi olla vaikka se, että epätyydyttävässä tilanteessa uskallat tehdä päätöksiä tai valintoja.
Kysy korkeammalta minältäsi (sielutasolta€ opastusta. T. Esoteerikko
Vierailija kirjoitti:
Eli toivot ihan toisenlaista suhdetta kuin mitä teillä on? Sielunkumppanuus on sun oma haave ja tosiasiassa teidän suhde on arkinen ja epätyydyttävä.
No tavallaan toivon, kyllä.
Esim saisin kukkia, mutta toisen mielestä ne ovat rahantuhlausta.
Tai olisi jokin yhteinen harrastus, talvella käymme kyllä hiihtämässä.
Tai että toinen ottaisi arjesta ja perheestä enemmän vastuuta.
En ole tietääkseni koskaan haaveillut sielunkumppanista, ihmettelen vieläkin tuota vuosien takaista tunnetta, joka on tänäpäivänäkin sisimmissäni.
Jos tuota tunnetta ei olisi, olisimme kai eronneet jo aikapäiviä sitten.
Se tunne on meidän liima.
Jos eroaisimme, tuo tunne säilyisi, vaikka arki voisi jonkun toisen kanssa sujua paremmin.
Mitä enemmän näitä asioita miettii, sitä enemmän alkaa ahdistaa ja pitää vain tyytyä tähän mitä on. Ja hyväähän meillä on paljon.
Ihmetyttää vain edelleen tämä tuntemusero sisimmissäni ja oikeassa elämässä.
Miksi toisen kosketus on niin ahdistava?? Ja 'väärä'.
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat ovat oikeasti niin, että kun mies tulee lähelle, hän tarraa joko tisseistä ja alapäästä kiinni.
Sielussani tunnen ja toivon että hän tulisi lähelle ja Vain halaisi ja olisi.
Koskisi ja puhuisi kunnioittavasti.Hyi hemmetti...lähtisi vaihtoon tuommoinen mies vaikka muuten olisi miten "kiva". Näkee sinut pelkkänä tarpeittensa tyydyttäjänä.
Oletko kertonut hänelle, että haluat hellempää kosketusta, ja että erogeenisille alueille sopii mennä vasta, kun olet kiihottunut? Mä luulin että jokainen mies ymmärtää tämän...
Kyllä ja kiitos kun tartuit asiaan.
Olemme sen 100krt tästäkin asiasta jutelleet, tuloksetta/ muistaa muutaman päivän ja kaikki alkaa alusta.
Nämä asiat ovat muovanneet ajatukseni kummallisiksi, en halua toista lähelle tämän takia, mut kaipaan toista silti.
Kun kaipaan, turrutan ajatukseni kun muistan miten se oikeassa elämässä meneekin.
Minusta pitää mennä sen mukaan, miten asiat oikeasti ovat yhteiselossa eikä sen mukaan, miten sisimmässään haluaisi, tuntisi ja toivoisi niiden olevan.
"Miten voi hyväksyä, että toinen ei ole samalainen kun sielussani tunnen."
Hyväksymisessä voi auttaa se, että miettii millaista elämä tulisi olemaan ajan mittaan, kun koko ajan joutuu pettymään omiin odotuksiinsa, koska ne eivät ole todenmukaiset.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/