Ajatteleeko joku oikeasti, ettei lapsi saisi pelätä vanhempaansa, kun sitä komentaa?

Mä taas ajattelen, etten pysty kunnioittamaan ihmistä jota pelkään. Mun päässäni pelko siis sulkee kunnioituksen pois.

Mutta komentamiseen. Kyllä mäkin kommennan kertomalla, että olipas tyhmästi tehty, ja minua ärsyttää kun sotkit tahallesi. Lapsi ymmärtää, että käytös oli ikävää. Ei tarvitse alkaa hulluna huutamaan ja aiheuttamaan pelkoa, kun menee helpommallakin perille.

En minä ainakaan, kyllähän lapsen pitää vähän pelätä jos komennan, eihän se muuten tottele. :)

Pelko ei opeta lapselle mitään vaan päin vastoin aiheuttaa traumoja ja tunnetaitojen ongelmia ja helposti myös vie perusluottamuksen vanhempiin. Tästä syystä asiantuntijat eivät enää suosittele lapsen rankaisemista tai kuritusta. Suositus on, että rajojen asettamistilanteissa niiden sijaan käytetään opettamista ja tunteiden sanoitusta.

Tekikö ap itse koskaan mitä vanhempansa käskivät, muusta syystä kuin pelosta?

Vierailija kirjoitti:

Mä taas ajattelen, etten pysty kunnioittamaan ihmistä jota pelkään. Mun päässäni pelko siis sulkee kunnioituksen pois.

Mutta komentamiseen. Kyllä mäkin kommennan kertomalla, että olipas tyhmästi tehty, ja minua ärsyttää kun sotkit tahallesi. Lapsi ymmärtää, että käytös oli ikävää. Ei tarvitse alkaa hulluna huutamaan ja aiheuttamaan pelkoa, kun menee helpommallakin perille.

Puhuinko huutamisesta alotuksessa, kun murahtaa kunnolla, ei tarvitse huutaa.

Kertominen ei ole komentamista, se on sitä tunteiden sanottamista, joka ei liity tähän. Ei lapselle kerrota mitään eikä sanoiotella  jos sitä komennetaan, komentamisessa on kyse käskystä ja niiden tottelemisesta. Hyvin yksinkertaista.

Toivottavasti lapseni eivät ole pelänneet kun olen tiukka sanaisesti ilmoittanut heidän toimineen väärin.

Kyllä minä ajattelen niin, ettei lasten pidä pelätä vanhempiaan! Mitä he sitten pelkäisivät? Huutoa? Lyömistä? On paljon muitakin keinoja toimia lasten kanssa. Loppujen lopuksi lapset haluavat toimia oikein. Heitä pitää auttaa siinä.

Ei, ei ja vielä kerran EI.

Kunnioitus ei ole sama asia kuin pelko. Pelko tarkoittaa sitä, että pelkääjä pelkää toisen olevan vaarallinen, joko henkisesti, fyysisesti tai molempia.

Pelätä ei omaa tärkeintä ihmissuhdettaan pitäisi ikinä. Pelko ei minusta myöskään ole terve tunne kasvatuksessa. Laiska kasvattaja hakee vallalleen pönkityksen pelolla, viisas hakee sen siitä, että lapsi kunnioittaa ja arvostaa häntä ja uskoo hänen tietävän, miten kuuluu toimia.

Kunnioittaminen siis tarkoittaa, että arvostaa toista, uskoo toisen kykenevän ratkaisemaan ongelmia ja ihailee toisen tapaa toimia. Ja sellainen ihailu ansaitaan toiminnalla, ei se synny pelon kautta, eikä siksi, että jollain on tietynlainen formaali asema.

Puolisoakin pitää kunnioittaa, mutta ei todellakaan pelätä.

Jos et minua ap usko, luepa Kielitoimiston sanakirjasta, miten sanat pelätä ja kunnioittaa eroavat toisistaan.

Www.kielitoimistonsanakirja.fi

Yhteiskunnassakin on huomattavasti kestävämpi ja toimivampi asia, jos kansalaiset kunnioittavat lakia ja tapoja siksi, että he arvostavat yhteisten pelisääntöjen olemassaoloa, pitävät niiden perusteluja hyvinä ja ymmärtävät, miksi ne ovat olemassa ja hyödyttävät kaikkia - ja niin muodoin myös heitä itseään.

Jos kansalainen noudattaa lakia pelon vuoksi, hän jättää lain noudattamatta heti, jos kokee rikkomisesta saatavat hyödyn olevan isompi kuin rangaistuksen ja uskoo, että voi rikkoa lakia kenenkään huomaamatta.

Toisin sanoen: pelko johtaa silmäinpalvontaan, vilppiin ja teeskentelyyn. Kunnioitus ja järkiperusteiden esittäminen taas moraalisen selkärangan ja järjen kehittymiseen.

realisti46 kirjoitti:

Siis eihän komentamisen tarkoitus ole viihdyttää ja tuottaa iloa lapselle, vaan vanhempaa kuuluukin terveellä tavalla "pelätä" kun se nuhtelee ja komentaa. Minusta ihan selvä asia, kutsuttakoon sitä vaikka kunnioitukseksi, jos pelko sana häiritsee herkempiä.

Palstan kukkahattujen mukaan lapsi traumatisoituu jos sitä komentaa, koska se tuntee silloin pelkoa. Pelko on kukkahattujen mielestä väärä tunne.

Pelkokin on kuitenkin ihan terve tunne, joka kuuluu elämään. Ilman sitä emme olisi edes elossa.

Sen jalompi muoto kunnioitus, kuuluu ilmanmuuta perustavanlaatuiseen ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jos lapsi ei kunnioita vanhempiaan, ei se tule kunnioittamaan ketään muitakaan ihmisiä elämänsä aikana. Sellaisestä ihmisestä kärsii ennenpitkää koko ympäristö.

Miksi jotkut haluavat kasvattaa lapsistamme huligaaneja, tätä en sitten millään jaksa ymmärtää.

Höpötitilallaa. Noin puhuu ihminen, joka ei kunnioita toisia ja jota siksi ei kunnioita kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Pelko ei opeta lapselle mitään vaan päin vastoin aiheuttaa traumoja ja tunnetaitojen ongelmia ja helposti myös vie perusluottamuksen vanhempiin. Tästä syystä asiantuntijat eivät enää suosittele lapsen rankaisemista tai kuritusta. Suositus on, että rajojen asettamistilanteissa niiden sijaan käytetään opettamista ja tunteiden sanoitusta.

Tästä alkanee kukkahattujen invaasio ketjuun. 

Olen kanssasi täysin eri mieltä, ja niillä "asiantuntijoilla" voi heittää vesilintua. Kuulut juuri siihen vanhempien kastiin, joka tarvitsee kaikkeen näitä "asiantuntijoita" ja trendejä,  kun sieltä omasta selkärangasta ei tule mitään omaa vaistoa vanhemmuuteen, mitään omia aivoja ei ole suotu toisinsanoen. Tervettä järkeä.

Anteeksi vain vesilinnuilta, en halua teitä millään heittää.

realisti46 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas ajattelen, etten pysty kunnioittamaan ihmistä jota pelkään. Mun päässäni pelko siis sulkee kunnioituksen pois.

Mutta komentamiseen. Kyllä mäkin kommennan kertomalla, että olipas tyhmästi tehty, ja minua ärsyttää kun sotkit tahallesi. Lapsi ymmärtää, että käytös oli ikävää. Ei tarvitse alkaa hulluna huutamaan ja aiheuttamaan pelkoa, kun menee helpommallakin perille.

Puhuinko huutamisesta alotuksessa, kun murahtaa kunnolla, ei tarvitse huutaa.

Kertominen ei ole komentamista, se on sitä tunteiden sanottamista, joka ei liity tähän. Ei lapselle kerrota mitään eikä sanoiotella  jos sitä komennetaan, komentamisessa on kyse käskystä ja niiden tottelemisesta. Hyvin yksinkertaista.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei ja vielä kerran EI.

Kunnioitus ei ole sama asia kuin pelko. Pelko tarkoittaa sitä, että pelkääjä pelkää toisen olevan vaarallinen, joko henkisesti, fyysisesti tai molempia.

Pelätä ei omaa tärkeintä ihmissuhdettaan pitäisi ikinä. Pelko ei minusta myöskään ole terve tunne kasvatuksessa. Laiska kasvattaja hakee vallalleen pönkityksen pelolla, viisas hakee sen siitä, että lapsi kunnioittaa ja arvostaa häntä ja uskoo hänen tietävän, miten kuuluu toimia.

Kunnioittaminen siis tarkoittaa, että arvostaa toista, uskoo toisen kykenevän ratkaisemaan ongelmia ja ihailee toisen tapaa toimia. Ja sellainen ihailu ansaitaan toiminnalla, ei se synny pelon kautta, eikä siksi, että jollain on tietynlainen formaali asema.

Puolisoakin pitää kunnioittaa, mutta ei todellakaan pelätä.

Jos et minua ap usko, luepa Kielitoimiston sanakirjasta, miten sanat pelätä ja kunnioittaa eroavat toisistaan.

Www.kielitoimistonsanakirja.fi

Yhteiskunnassakin on huomattavasti kestävämpi ja toimivampi asia, jos kansalaiset kunnioittavat lakia ja tapoja siksi, että he arvostavat yhteisten pelisääntöjen olemassaoloa, pitävät niiden perusteluja hyvinä ja ymmärtävät, miksi ne ovat olemassa ja hyödyttävät kaikkia - ja niin muodoin myös heitä itseään.

Jos kansalainen noudattaa lakia pelon vuoksi, hän jättää lain noudattamatta heti, jos kokee rikkomisesta saatavat hyödyn olevan isompi kuin rangaistuksen ja uskoo, että voi rikkoa lakia kenenkään huomaamatta.

Toisin sanoen: pelko johtaa silmäinpalvontaan, vilppiin ja teeskentelyyn. Kunnioitus ja järkiperusteiden esittäminen taas moraalisen selkärangan ja järjen kehittymiseen.

Siksi onkin järjetöntä, että lakia rikkoneita yhä nykyäänkin yritetään oikeuslaitoksen ja poliisin toimesta kasvattaa pelolla sen sijaan, että heille tarjottaisiin terapiaa ja opetusta.

realisti46 kirjoitti:

Siis eihän komentamisen tarkoitus ole viihdyttää ja tuottaa iloa lapselle, vaan vanhempaa kuuluukin terveellä tavalla "pelätä" kun se nuhtelee ja komentaa. Minusta ihan selvä asia, kutsuttakoon sitä vaikka kunnioitukseksi, jos pelko sana häiritsee herkempiä.

Palstan kukkahattujen mukaan lapsi traumatisoituu jos sitä komentaa, koska se tuntee silloin pelkoa. Pelko on kukkahattujen mielestä väärä tunne.

Pelkokin on kuitenkin ihan terve tunne, joka kuuluu elämään. Ilman sitä emme olisi edes elossa.

Sen jalompi muoto kunnioitus, kuuluu ilmanmuuta perustavanlaatuiseen ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jos lapsi ei kunnioita vanhempiaan, ei se tule kunnioittamaan ketään muitakaan ihmisiä elämänsä aikana. Sellaisestä ihmisestä kärsii ennenpitkää koko ympäristö.

Miksi jotkut haluavat kasvattaa lapsistamme huligaaneja, tätä en sitten millään jaksa ymmärtää.

Terve lapsi haluaa miellyttää vanhempaansa. Ei siihen tarvita erityistä komentamista, eikä pelkoa. Kunnioitus kasvaa arvostuksesta, pelko harvoin tuo arvostusta. Juuri pelolla kasvatettiin rosvojoukkoja. Toimintakykyisen ja muuttuvassa maailmassa selviävän aikuisen toiminta ei perustu auktoriteettien pelkoon (jonka ohjausvaikutus häviää, kun rangaistuksen uhka häipyy) vaan sisäistettyyn käsitykseen oikeasta ja väärästä.

Olen pahoillani, jos oma kasvatuksesi on perustunut pelkoon. Toivottavasti pääset joskus sen tuottamista, rajoittavista uskomuksistasi eroon.

realisti46 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko ei opeta lapselle mitään vaan päin vastoin aiheuttaa traumoja ja tunnetaitojen ongelmia ja helposti myös vie perusluottamuksen vanhempiin. Tästä syystä asiantuntijat eivät enää suosittele lapsen rankaisemista tai kuritusta. Suositus on, että rajojen asettamistilanteissa niiden sijaan käytetään opettamista ja tunteiden sanoitusta.

Tästä alkanee kukkahattujen invaasio ketjuun. 

Olen kanssasi täysin eri mieltä, ja niillä "asiantuntijoilla" voi heittää vesilintua. Kuulut juuri siihen vanhempien kastiin, joka tarvitsee kaikkeen näitä "asiantuntijoita" ja trendejä,  kun sieltä omasta selkärangasta ei tule mitään omaa vaistoa vanhemmuuteen, mitään omia aivoja ei ole suotu toisinsanoen. Tervettä järkeä.

Anteeksi vain vesilinnuilta, en halua teitä millään heittää.

Jepjep. Tuolla lailla asennoituu ihminen, joka ei ymmärrä, mistä puhutaan.

Olet oikeassa, kanssasi on täysin turha keskustella. Mikään, mitä sinulle yritetään selittää, ei mene jakeluun, koska "sinä tiedät kaiken paremmin kuin muut" ja muut ovat "hössöttäviä kukkahattutätejä".

No on se aika outoa pelätä vanhempiaan. Varmasti lapsi tottelee myös pelosta, mutta ei hän sinua silloin kunnioita tai rakasta. Sen saat vielä nähdä.

realisti46 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas ajattelen, etten pysty kunnioittamaan ihmistä jota pelkään. Mun päässäni pelko siis sulkee kunnioituksen pois.

Mutta komentamiseen. Kyllä mäkin kommennan kertomalla, että olipas tyhmästi tehty, ja minua ärsyttää kun sotkit tahallesi. Lapsi ymmärtää, että käytös oli ikävää. Ei tarvitse alkaa hulluna huutamaan ja aiheuttamaan pelkoa, kun menee helpommallakin perille.

Puhuinko huutamisesta alotuksessa, kun murahtaa kunnolla, ei tarvitse huutaa.

Kertominen ei ole komentamista, se on sitä tunteiden sanottamista, joka ei liity tähän. Ei lapselle kerrota mitään eikä sanoiotella  jos sitä komennetaan, komentamisessa on kyse käskystä ja niiden tottelemisesta. Hyvin yksinkertaista.

Kas, isäkö se siellä. Enpä olisi uskonut, että vanha mies on jaksanut opetella netin käytön. Itse pelkäsin lapsena isääni, hän oli tuollainen murahtelija ja välillä löi. Ei meillä ole minkäänlaisia välejä. Olen auttanut nyt vanhaa miestä, mutta voisinhan minä lopettaa, miettiköön itse, miksi en ota yhteyttä.

Oikeessahan ap on. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Mä vieläkin vähän "pelkään" äitiäni jos se tulee käymään, koska on todella siisti ihminen, ite taas olen epäsiisti..  Silti meillä on aina olleet läheiset välit ja ilman äitiä en vieläkään pärjäisi, näin keski.iässäkään. Toivon että elää vielä pitkään.

Se ei ole hyvä, että nykylapsilta puuttuu kunnioitus vanhempia, opettajia ja muita kohtaan. Se on tätä lässynlää-kasvatusta, missä on ajateltu että pitää olla lasten tasolla, niiltä halutaan poistaa kaikki auktoriteetit. Mihin se on johtanut, no kaaokseen ja hulluuteen. Kuten Kotkassakin nähtiin. Lapsi tarvitsee johtajan, muuten käy hullusti.

Jos on kova päästään niin silloin. Ei kovapäinen muuten käsitä.

Sanotaan, että silloin kuri on liian kova, kun lapsi valehtelee tai jättää kertomatta mieltään painavia ikäviä asioita.

Itse olen joutunut tasapainottelemaan tämän asian kanssa. Yksi lapsistani on sillä tavalla kova luonne, että hän provosoituu konfliktitilanteissa. Samalla hän on sillä tavalla herkkä, että sulkeutuu helposti.

Meillä, kun poika ei tottele, niin sanoo, ettei uskalla, kun pelkää vihaista äitiä.

Aluksi kuulusti pahalta, mutta eiköhän tuo ihan manipulointia ole. Voi voi. Älä pelkää poikani, ei sinun oikeasti tarvi kerätä noita leluja. 😁