Ystävyyden elvyttäminen

Onko teillä kokemusta ystävyydestä, joka on etääntymisen jälkeen elpynyt, ei nyt ihan ennalleen mutta kuitenkin edes kaveri/ tuttava - nähdään kerran puolessa vuodessa- muotoon?

Olen kohdellut ystävääni "huonosti", ymmärtämättäni, sillä omassa elämässä vaikea kausi, jolloin olen purkanut ahdistustani liiaksi hänelle! Olen sanonut myös pahasti hänelle, pyytänyt kuitenkin anteeksi, jos olen tajunnut. Olen siis tajuamattani ollut pidemmän aikaa "taakkana" hänelle, ja hän ei vastaa enää viesteihin, puheluihin, sähköpostiin tai edes anteeksipyyntö-kirjeeseeni, jonka lähetin muutama kk sitten. Mikä neuvoksi?

Olen toisaalta päättänyt unohtaa henkilön, ainakin toistaiseksi, mutta vaikeaa täysin, sillä tämä ihminen on mitä kiltein ja hyväsydämisin, sekä sellainen jonka seurassa voi olla täysin oma itsensä! Meillä on omat ainutlaatuiset muistomme monelta elämän jaksolta, ja olemme tukeneet toisiamme aina. Tulemme hyvin juttuun, meillä oma huumorimme ja läppämme. Ilmassa jopa ihastumista, ainakin minun osalta, joka selittänee osaltaan jopa liiallisen takertumiseni (jota en aiemmin tajunnut), jonka hän on urheasti kestänyt. Tähän asti. Mitä luulette, totta kai aion ottaa tämän etäisyyden hyvänä tilaisuutena poistaa romanttiset tunteet häntä kohtaan, mutta olisiko mahdollisuuksia jossain kohtaa parantaa ystävyys, kun hän ei vastaa anteeksipyyntöönikään? Kuinka harvinaista/ yleistä se mahtaa olla? Ps. kyseessä kiltti ja kärsivällinen tyyppi, hieman introvertti. Avautuu harvoin kenellekään, olen yksi ainoista. Tarvitsee omaa tilaa, ja etäisyyttä asioihin. Ei ikinä sano mitään harkitsematonta/ negatiivista kenellekään. Ei pysty sanomaan suoraan, kun haluaa katkaista välit.

Haluaisin siis tietää, kuinka todennäköistä on, että kyseessä lopullinen välienkatkaisu, vai tilapäinen etääntyminen. Selitin anteeksipyyntökirjeessä samoista asioista, joista kerroin tässä tekstissä.