Meidän poikien valttikortti...
Aina kun heillä on velvollisuusia (vaikka läksyt, kotityöt, kylään lähtö), he ilmoittavat etteivät olisi halunneet syntyä ollenkaan ja mitä pikemmin kuolevat sen parempi. Välillä jopa: " Tapan itseni!" Silloin kun mitään velvollisuuksia ei ole, he ovat erittäin iloisia ja leikkisiä lapsia. Iältään 8-12.
En ole antanut vedättää itseäni, vaan vaadin hommat hoidettavaksi. Mutta silti huolestuttaa. Tätä on ollut jo vuosikaudet ja tuntuu vaan pahenevan!
Kommentit (6)
Mutta ei se tepsi. Voisin tietysti määrätä heille rangaistuksia sellaisista puheista, mutta lieneekö sellainen viisasta? Eikö ole parempi että sanovat sen ääneen kuin että hautovat vain mielessään?
Mulla 11- ja 7-vuotiaat pojat. Eivät ole ikinä käyttäneet noita ilmaisuja. Toisaalta heillä ei ole mitään velvollisuustaakkaa, vaan pyydän heitä avuksi milloin kattamaan, milloin pyykinkäsittelyyn. Huoneensa siivoavat ja petaavat sängyt. Vievät likapyykit oikeaan paikkaan ja peseytyvät itse. Läksyjen ja soittoharkkojen lisäksi en ole muuta vaatinutkaan.
Vaikka todennäköisesti kyseessä tarkoituksellinen provosoiva kommentti joka ehkä kaverilta opittu niin siltikin suhtautuisin siihen vakavasti. Ikävä kyllä aina joskus lapsi sitten toteuttaa uhkauksensa. Ota yhteyttä kouluterveydenhoitajaan jos on järkevä ihminen, myös koulupsykologi tai -kuraattori mahdollinen. Voisivat ainakin käydä lyhyesti keskustelemassa asiasta.
Kaverini lapsi heitti noin 10 vuotiaana samanlaisia kommentteja eikä kukaan suhtautunut niihin vakavasti. Myöhemmin ilmeni kuitenkin vaikea masennus ja pahasti itsetuhoiset ajatukset, käy nykyisin terapiassa.
On tehtävä selväksi, ettei tuollaisia juttuja ladella ihan pikkusyistä.
Oletan, että tietäisit kyllä, mikäli pojat todella hautoisivat tuollaisia juttuja, mutta aika epätodennäköistä se on, mikäli et muita merkkejä havaitse.
Eiväthän he itse tajua, miten pahalta se kuulostaa, tietävät vain, että sillä saa reaktioita aikaan.
Toisaalta, jos huolestuttaa poikien ajatusmaailma oikeasti, niin eikö esim perheneuvola ole paikka, josta löytysi jotain ammatti-ihmistä, joka voisi pojillesi jutella tästä asiasta. Siinä homma tulisi hoidettua huolella, ja ehkä se olis pojillekin vähän sellainen säikähdyttävä tai harmillinen juttu, että oikeasti luopuisivat tuosta tavastaan.
vaan ovat kyllä oikeasti ahdistuneita siitä että heillä on velvollisuuksia. Saattavat tehdä hommat sitten parkuen tai tekevät lakon eivätkä syö tai puhu vuorokauteen. Varsinkin yksi itkee usein läksyjä tehdessään, vaikka ei ole kyse siitä ettei osaisi. Se vaan mättää että ne on pakko tehdä. Hän on se tunnollinen. Toiset kaksi ratkaisevat asian jättämällä kylmästi läksyt merkkaamatta ja tekemättä - jonkun niistä saattavat tehdä näön vuoksi. Hekin saavat ihan hyviä arvosanoja kokeista.
Vanhin on lopettanut kaikki harrastuksensa, seuraavakin jatkuvasti suunnittelee sitä. Kaikki lähdöt on kamalia, erityisesti vierailut. Tietokonepelit vaan kiinnostaisivat. Usein lahjon kylään sillä että saavat sitten pelata, niin ei tule niin kamala sota. Silti jaksavat marmattaa.
Ja jääkaapin ovessa on työlista joka pitäisi olla viikon loppuun mennessä tehty että seuraavalla viikolla voi pelata. Ja voi taas sitä ulinan määrää parina viimesenä päivänä kun ne on vieläkin tekemättä. Ilman kyyneleitä ja itsemurhauhkauksia ei yleensä selvitä :(
oletko keskustellut asiasta heidän kanssaan, kuinka vakava asia itsemurha oikeasti on ja että sillä uhkailu on lopetettava heti alkuunsa.