Mitä tehdä? Kauhea myöntää, mutta olen alkanut HÄVETÄ miestäni :( Vahva psykoosinestolääkitys on
muuttanut häntä tosi paljon; on koko ajan jotenkin "hidas" nykyään, nukkuu paljon, lihonut, lääke vienyt potenssin jne. Tuntuu ettei ole enää sama mies jonka kanssa menin naimisiin. Kuitenkin lääkitys on välttämättömyys, mies sairastui psykoosiin esikoisemme syntymän jälkeen ja muuttui oudoksi, ja kova työ oli hänet saada lääkäriin silloin. Nykyisellä lääkityksellä harhoja ei ole, mutta ei ole sitä ihmistäkään enää, johon joskus rakastuin. Olenko ihan hirveä, jos eroan tällaisen syyn takia? Ja miten huoltajuus, tapaamiset jne? Miehellä siis diagnosoitu vakava psyykkinen sairaus ja meillä alle vuoden ikäinen lapsi.
Kommentit (15)
Mies on ollut sairas vasta vuoden, eikö ole mahdollisuutta vaihtaa tai säätää lääkitystä nyt kun tilanne ilmeisesti on hieman vakiintunut?
Toivottavasti lääkitystä saadaan viilattua.
Mutta voi olla, että persoonan muutos on pysyvä.
Vaimoni menetti äitinsä 7-vuotiaana tällä tavoin.
Anoppi meni silloin ensikertaa vakvaan paykoosiin, eikä ole palautunut entiselleen, vaan on enemmän tai vähemmän henkisesti taantunut.
Lääkkeillä pysyvät harhat pois.
Kannattaa ap erota. Psykoosi voi uusia. Äidilläni uusi lääkityksistä ja terapioista huolimatta aina muutaman vuoden välein ja kyllä siitä lapsena kärsi. Parempi lapsuus olisi ollut kaksin isän kanssa.
Totta kai nainen voi miehen jättää tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ap erota. Psykoosi voi uusia. Äidilläni uusi lääkityksistä ja terapioista huolimatta aina muutaman vuoden välein ja kyllä siitä lapsena kärsi. Parempi lapsuus olisi ollut kaksin isän kanssa.
Mutta todennäköisimmin lääkkeiden kanssa ei pitäisi uusia. Näin ainakin lääkärit vakuuttavat. Lääkkeet ovat nykyään niin hyviä, että niihin kyllä kannattaa luottaa.
Mitä mies on sanonut kun olette puhuneet miten koet asiat?
Miten haluaisit miehesi toimivan jos osat olisivat toisin päin?
Ei niitä lääkkeitä välttämätöntä ole loppuelämää syödä. Mun mies sairastui myös eräässä vaikeassa elämäntilanteessa psykoosiin, lääkitys auttoi siitä yli mutta teki samanlaisia sivuvaikutuksia. Lopetti sitten lääkkeen syömisen noin vuoden kuluttua, vaikka lääkäri suositteli lopun ikää estolääkitystä. Ei ole tullut psykoosia ta muitakaan ongelmia silti, 8 vuotta on kulunut tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ap erota. Psykoosi voi uusia. Äidilläni uusi lääkityksistä ja terapioista huolimatta aina muutaman vuoden välein ja kyllä siitä lapsena kärsi. Parempi lapsuus olisi ollut kaksin isän kanssa.
Ja sinun lapsuudesta aikaa mitä?
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä lääkkeitä välttämätöntä ole loppuelämää syödä. Mun mies sairastui myös eräässä vaikeassa elämäntilanteessa psykoosiin, lääkitys auttoi siitä yli mutta teki samanlaisia sivuvaikutuksia. Lopetti sitten lääkkeen syömisen noin vuoden kuluttua, vaikka lääkäri suositteli lopun ikää estolääkitystä. Ei ole tullut psykoosia ta muitakaan ongelmia silti, 8 vuotta on kulunut tuosta.
'
Minusta on aika riskaabelia jättää kokonaan lääkkeet syömättä, ja sitä paitsi lääkkeitä on niin moneen lähtöön, että on todennäköistä löytää paremmat lääkkeet, kunhan vain jaksaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Miten haluaisit miehesi toimivan jos osat olisivat toisin päin?
Niin, mietippä tuota.
Hirveä on lievä ilmaus sinusta jos miehesi jätät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten haluaisit miehesi toimivan jos osat olisivat toisin päin?
Niin, mietippä tuota.
Hirveä on lievä ilmaus sinusta jos miehesi jätät!
En ole ap mutta jos minulle kävisi noin toivoisin että mieheni pelastaisi itsensä ja lapsemme. Kyllä tuollainen lapsuus on kurjaa.
Meillä vähän sama tilanne, erotuksena se, että miehelläni on myös kuolemaan johtava erillinen sairaus. On rankkaa, kun rakkaasta puolisosta ja normaalista arjesta on jäljellä vain rippeet siitä entisestä, mutta olen päättänyt jäädä siihen asti kunnes "pääsee" laitoshoitoon. Psykoosin jälkeen ei toipunut enää lähellekään entistä vaan on apaattinen, harhoja jonkin verran edelleen, tunneköyhä, puhumaton, tietysti lihonut +30 kg, mikään ei kiinnosta, ei ole töissä, ei harrasta mitään jne.jne.jne. Lääkemuutoksilla ei ole saatu muutosta aikaan, joten näillä mennään. Joskus kyllä tekisi mieli pakata itsensä, lapset ja lemmikit autoon & aloittaa uusi elämä muualla ilman tätä raskasta hoitosuhdetta.
Mun mies meni psykoosiin ja ottikin toisen naisen. Eipä tarvinnut miettiä sen sairaalajakson jälkeen mitä tehdä. Meillä isot lapset, mutta eipä tarvinnut enää miettiä mitä tehdä. Koko perhe hajosi ja tosi hirveä asia.
Alkoi kuvitella harhoissaan minusta kaikkea pahaa, mitä en ole tehnyt vaikka rakastin häntä ihan hullun lailla aina. Nyt sitten uusi nainen kuvittelee,. että hän on normaali:(
Kannattaa yrittää saada vaihdettua lääkitystä, se voi auttaa. Itselläni vaihdettiin lääkitystä juuri tuollaisen syyn takia, ja nyt on hyvät lääkkeet, joilla olo on normaali. Toisaalta psykoosin jälkeen toipuminenkin kestää jonkin aikaa, joten ei välttämättä ole kiinni lääkkeistä. Odottele nyt ensi alkuun rauhassa ja puhu lääkkeen vaihtamisen mahdollisuudesta.