Avoin yliopisto ja elämän muutos pikkuhiljaa, miten?
Oon ollu reilu 5 vuotta työelämässä vakiduunissa koko tuon ajan. On siis vaan ammattikoulupohja, mut vähitellen alkanut kiinnostamaan psykologia ja ihmisen mielen ja käytöksen tutkiminen yms. Todella paljon.
Eli miten parhaiten voisin päästä yliopistoon opiskelemaan psykologiaa?
Avoimen yliopiston kautta työn ohessa hirveesti kaikkia kursseja ja opiskelua ja tilastomatikan opiskelua, kunnes sit lopulta hakee jonnekin opiskelemaan?
Vai voiko tuota opiskelua sit suorittaa duunin kanssa samassa, ei varmaan?
Kommentit (11)
Avoimen opinnot auttavat myös pääsykokeessa, jos ei ura urkene avoimen väylän kautta. Toiseksi opintoihin menee vähemmän aikaa, kun niitä on jo valmiina. Minun mielestäni avoimen opinnot kannattavat, vaikka niistä pitää maksaa. Ne on kuitenkin suunniteltu nimenomaan työssäkäyvien ehdoilla.
Ehdottomasti avoimessa töiden ohessa. Se on hyvä motivaatiotesti, opinnot saa hyväksilukea tutkintoon ja ne auttavat myös pääsykokeissa, kun on jo rutiinia tullut.
terv. oikeustiedettä avoimessa lukenut
Kiitos vastauksista!
Mikään kiirehän tässä ei ole, nyt 26 v ja jos reilu kolmekymppisenä ois mahollisuus alkaa opiskelemaan ihan tosissaan; "päätoimisesti".
Osaako kukaan sanoa miten tuo työllistyminen omalle alalle, että johdattaako opinnot siihen ns. Itsestään?
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan omasta kokemuksesta: sosiaalipsykologia voi olla kiinnostavampaa kuin psykologia, tutustu myös siihen.
Juu, sosiaalipsykologia enemmän jo nyt kiinnostaa.
Jos täytät ehdot, voit saada aikuisopintotukea, se on yleensä paljon parempi kuin tavallinen opintotuki. Opiskele ensin avoimen kautta niin pitkälle kuin pystyt, sen jälkeen hae yliopistoon ja kikkaile tuon aikuisopintotuen kanssa niin, että sitä riittää mahdollisimman pitkälle (esim. kesällä ja koulujen loma-aikoina kannattaa tehdä töitä).
Vielä se, että näinköhän sulkee paljon ovia, kun 16 vuotiaana kärysin 5 grammasta heinää poliiseille ja sain sakot?
Tuskin sulkee noin vanha tapaus...
Toivottavasti.
Mikään kiirehän tässä ei ole.
Osaako kukaan sanoa miten tuo työllistyminen omalle alalle, että johdattaako opinnot siihen ns. Itsestään?
Vierailija kirjoitti:
Vielä se, että näinköhän sulkee paljon ovia, kun 16 vuotiaana kärysin 5 grammasta heinää poliiseille ja sain sakot?
Kuulostaa kyllä kohtuuttomalta, jos noin on. Koita selvittää tuo asia. Jääkö edes alle 18-vuotiaalta pysyvää merkintää rikosrekisteriin? Kysy poliisilaitokselta.
Googleta "rikosrekisteri, omien tietojen tarkistaminen". En tiedä miksi tuo ei anna linkittää. Jospa sinun rötöksesi olisi jo vanhentunut.
Aloita ottamalla pari kurssia sieltä avoimesta, kai siellä voi suorittaa opintoja kursseittain tarvitsematta heti sitoutua koko perusopintoihin. Siitä näet, kiinnostutko opinnoista ja riittääkö motivaatio. Voi olla, että mielikuvasi siitä, mitä psykologian opinnoissa opiskellaan, muuttuu. Älä siis investoi liian paljon rahaa heti alussa. Jos päätät jo ensi keväänä hakea opiskelemaan, niin ehdit kyllä lukea kesän pääsykokeisiin.
Opiskelu töiden ohessa ei todennäköisesti ole mahdollista, sen verran paljon on osallistumista vaativia kursseja, mutta sitäkään sinun ei kannata murehtia vielä.
Ja ihan omasta kokemuksesta: sosiaalipsykologia voi olla kiinnostavampaa kuin psykologia, tutustu myös siihen.