Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä suunnitelmaa, jos miehenne jättää teidät yhtäkkiä? Oletko suunnitellut miten jatkat
Kommentit (36)
No minä muutan pois ja lapset jäävät isälleen. Siinä minun suunnitelmani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen toimeen omillani. Talo ja lapsen hoito pitää jakaa, etsiä uusi koti. Pistäisin kyllä meidän vapaa-ajan asunnonkin myyntiin, se on 90% minun ja sijaitsee miehen kotikaupungissa.
En ole suunnitellut miten jatkaisin. Tässä muutamia ajatuksia, mitä tulee mieleen.
- Vaatisin kirjallisen ehdon sille, että isä asuu tällä samalla paikkakunnalla kuin lapset siihen asti kun lapset täyttävät 19 vuotta. Isän myös pitää sitoutua lasten kouluun, harrastuksiin ja vapaa-ajanviettoon.
-Yrittäisin mahdollisuuksien mukaan pitää talon itselläni. Tekisin mieheni kanssa diilin, jotta voin asua tässä talossa siihen asti, kun lapset 19 vuotta, jollei minulla ole varaa lunastaa taloa itselleni. Tämä on kuitenkin lasten koti ja minun kotini, lapseni ovat kiintyneet ympäristöön ja en halua heitä erottaaa ystävistä, pihapiiristä, koulusta.
- vuoroviikkosysteemi tai niin että lapset minulla 60/40. Mielelläni pidän lapset vuoroviikkosysteemin lisäksi viikonloppuisin itselläni
- lasten kulut, lomat, harrastukset maksettaisiin puoliksi kuten tähänkin asti
- jatkaisin muilta osin elämääni normaalisti: käyn töissä, harrastan, vien lapsia harrastuksiin, tapaan ystäviäni, teen minimatkoja ystävieni kanssa, tekisin matkoja lasteni kanssa erikseen ja yhdessä. Kutsuisin ystäviä yökylään useammin.
- hankkisin miehen, jonka kanssa viettäisin aikaa enimmäkseen silloin, kun lapset eivät ole minulla.
- muutokset elämässä olisivat perhematkailun loppuminen, ikävä lapsia vuoroviikolla, käytössä olevan rahamäärän pieneneminen
Enemmän muutoksia tulisi miehelle. Tämä on mun talo. Meillä on avioehto.
Jatkaisin elämääni. Satuttaisi toki. Mut uskon et kaikesta selviää ja elämällä on sit jotain parempaa tarjolla.
Meillä on jo aikuiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo aikoja sitten tehnyt tarkan selviytymissuunnitelman miehen jättämisen ja/tai kuoleman varalta. Huonossa ja kylmässä parisuhteessa on syytä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Mitä pikemmin, sen parempi.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, tämä olisi erotilanteessa helpottava tekijä. Taloudellisesti pärjäisin myös hyvin, omistan talon jossa asumme, omistan kesämökin ja tienaan hyvin. Auto on miehen, joten auto tarvitsisi ostaa.
Todellinen ongelma olisi henkinen selviytyminen. Rakastan miestäni ihan hirveästi enkä pysty kuvittelemaan elämääni ilman häntä. Tiedän, että kestäisiä vuosia päästä yli hänen menetyksestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole suunnitellut miten jatkaisin. Tässä muutamia ajatuksia, mitä tulee mieleen.
- Vaatisin kirjallisen ehdon sille, että isä asuu tällä samalla paikkakunnalla kuin lapset siihen asti kun lapset täyttävät 19 vuotta. Isän myös pitää sitoutua lasten kouluun, harrastuksiin ja vapaa-ajanviettoon.
-Yrittäisin mahdollisuuksien mukaan pitää talon itselläni. Tekisin mieheni kanssa diilin, jotta voin asua tässä talossa siihen asti, kun lapset 19 vuotta, jollei minulla ole varaa lunastaa taloa itselleni. Tämä on kuitenkin lasten koti ja minun kotini, lapseni ovat kiintyneet ympäristöön ja en halua heitä erottaaa ystävistä, pihapiiristä, koulusta.
- vuoroviikkosysteemi tai niin että lapset minulla 60/40. Mielelläni pidän lapset vuoroviikkosysteemin lisäksi viikonloppuisin itselläni
- lasten kulut, lomat, harrastukset maksettaisiin puoliksi kuten tähänkin asti
- jatkaisin muilta osin elämääni normaalisti: käyn töissä, harrastan, vien lapsia harrastuksiin, tapaan ystäviäni, teen minimatkoja ystävieni kanssa, tekisin matkoja lasteni kanssa erikseen ja yhdessä. Kutsuisin ystäviä yökylään useammin.
- hankkisin miehen, jonka kanssa viettäisin aikaa enimmäkseen silloin, kun lapset eivät ole minulla.
- muutokset elämässä olisivat perhematkailun loppuminen, ikävä lapsia vuoroviikolla, käytössä olevan rahamäärän pieneneminen
Ai et ole suunnitellut miten jatkaisit? XD
Jatkan normaalisti elämääni. En ole mieheni armoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ollut suunnitelmaa kun näin kävi, mutta hemmetin hyvin on pärjätty. Ostin oman kodin ja rahaa on jopa enemmän käytössä kuin ennen. Oikeastaan olen miettinyt että miksi en vaan lähtenyt aiemmin, sen verran paljon paremmin on asiat nyt.
Jatkoa ajatellen olen kyllä suunnitellut niin että asunto, jossa asun on minun nimissäni ja muutenkin pidän huolta siitä että mun elämäni jatkuu lähes ennallaan vaikka parisuhde päättyisi. En siis muuta mihinkään yhteiseen asuntoon, vaan asun omaa kotiani. Miesystävä asuu omassa asunnossaan, ja välillä vietämme aikaa hänen luonaan ja välillä minun. Jos on jotain erimielisyyttä niin kumpikin voi mököttää kotonaan :)
Taloudellisessa mielessä pidän huolen että mua ei käytetä hyväksi vaan yhteiset kulut jaetaan 50/50 ja kummallakin on mahdollisuus kartuttaa varallisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole miestä nytkään. Hyvin pärjään.
Vierailija kirjoitti:
En ole suunnitellut miten jatkaisin. Tässä muutamia ajatuksia, mitä tulee mieleen.
- Vaatisin kirjallisen ehdon sille, että isä asuu tällä samalla paikkakunnalla kuin lapset siihen asti kun lapset täyttävät 19 vuotta. Isän myös pitää sitoutua lasten kouluun, harrastuksiin ja vapaa-ajanviettoon.
-Yrittäisin mahdollisuuksien mukaan pitää talon itselläni. Tekisin mieheni kanssa diilin, jotta voin asua tässä talossa siihen asti, kun lapset 19 vuotta, jollei minulla ole varaa lunastaa taloa itselleni. Tämä on kuitenkin lasten koti ja minun kotini, lapseni ovat kiintyneet ympäristöön ja en halua heitä erottaaa ystävistä, pihapiiristä, koulusta.
- vuoroviikkosysteemi tai niin että lapset minulla 60/40. Mielelläni pidän lapset vuoroviikkosysteemin lisäksi viikonloppuisin itselläni
- lasten kulut, lomat, harrastukset maksettaisiin puoliksi kuten tähänkin asti
- jatkaisin muilta osin elämääni normaalisti: käyn töissä, harrastan, vien lapsia harrastuksiin, tapaan ystäviäni, teen minimatkoja ystävieni kanssa, tekisin matkoja lasteni kanssa erikseen ja yhdessä. Kutsuisin ystäviä yökylään useammin.
- hankkisin miehen, jonka kanssa viettäisin aikaa enimmäkseen silloin, kun lapset eivät ole minulla.
- muutokset elämässä olisivat perhematkailun loppuminen, ikävä lapsia vuoroviikolla, käytössä olevan rahamäärän pieneneminen
Joo. Good luck with that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sitten mies tai nainen, niin aina pitäisi olla hätärahasto. Minimi pari tonnia. Jos paljon lapsia niin tupaa tuo.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sellaista tulisi miettiä?
Mielestäni jokaisen pitää miettiä tilannetta, jottei jää tyhjän varaan.
Ei koskaan tiedä, mitä toiselle tapahtuu.
Henkivakuutus kannattaa olla aina kummallakin ja suunnitelma siitä, miten toimia. Stressitilanteessa toimiminen ei välttämättä onnistu, kuten normaalitilanteessa.
En nyt tarkoita pelkästään jättämistä, vaan toisen loukkaantumista tai kuolemaa.
ohis
En suoranaisesti, mutta aiemmista avoeroista oppineena olen tehnyt järkiperäisiä ratkaisuja. Näistä yksi on avioehto. Lisäksi pidän huolen, että laskut maksetaan puoliksi, sillä se sopii meille molemmille. En myöskään ole miehestä tai asunnosta riippuvainen, joten pärjäisin kyllä, jos ero tulee tai toinen kuolee.
Vierailija kirjoitti:
En ole suunnitellut miten jatkaisin. Tässä muutamia ajatuksia, mitä tulee mieleen.
- Vaatisin kirjallisen ehdon sille, että isä asuu tällä samalla paikkakunnalla kuin lapset siihen asti kun lapset täyttävät 19 vuotta. Isän myös pitää sitoutua lasten kouluun, harrastuksiin ja vapaa-ajanviettoon.
-Yrittäisin mahdollisuuksien mukaan pitää talon itselläni. Tekisin mieheni kanssa diilin, jotta voin asua tässä talossa siihen asti, kun lapset 19 vuotta, jollei minulla ole varaa lunastaa taloa itselleni. Tämä on kuitenkin lasten koti ja minun kotini, lapseni ovat kiintyneet ympäristöön ja en halua heitä erottaaa ystävistä, pihapiiristä, koulusta.
- vuoroviikkosysteemi tai niin että lapset minulla 60/40. Mielelläni pidän lapset vuoroviikkosysteemin lisäksi viikonloppuisin itselläni
- lasten kulut, lomat, harrastukset maksettaisiin puoliksi kuten tähänkin asti
- jatkaisin muilta osin elämääni normaalisti: käyn töissä, harrastan, vien lapsia harrastuksiin, tapaan ystäviäni, teen minimatkoja ystävieni kanssa, tekisin matkoja lasteni kanssa erikseen ja yhdessä. Kutsuisin ystäviä yökylään useammin.
- hankkisin miehen, jonka kanssa viettäisin aikaa enimmäkseen silloin, kun lapset eivät ole minulla.
- muutokset elämässä olisivat perhematkailun loppuminen, ikävä lapsia vuoroviikolla, käytössä olevan rahamäärän pieneneminen
Suomessa sopimus joka velvoittaa etävanhempaa asumaan samalla paikkakunnalla lapsensa kanssa tämän täysi-ikäistyttyä tai edes ennen sitä ei ole laillinen koska se rikkoo perustuslakia.Sama pätee noihin muihin juttuihin, joihin miehen ei tarvitse suostua vaikka huutaisit naama sinisenä. Ainoa mihin hän on velvoitettu on lasten elatus.
Vedän pataan!! Oikee huolella💪 OPPII OLEE!!
Mies lunastaa minun puoliskoni talosta. Auto ja sen loppulaina siirretään minun nimiini. Lapset mulle, mies saa tavata niin paljon kuin haluaa, lapset on jo teinejä.
Muutan läheiseen kaupunkiin vuokralle tai ostan osakkeen.
Kyllä, ollaan keskusteltu asiasta.
Kumma suhde jos pitää tehdä jotain varasuunnitelmia mahdollisen eron sattuessa.