Onko teillä suunnitelmaa, jos miehenne jättää teidät yhtäkkiä? Oletko suunnitellut miten jatkat

jossupossu kirjoitti:

Eipä ollut suunnitelmaa kun näin kävi, mutta hemmetin hyvin on pärjätty. Ostin oman kodin ja rahaa on jopa enemmän käytössä kuin ennen. Oikeastaan olen miettinyt että miksi en vaan lähtenyt aiemmin, sen verran paljon paremmin on asiat nyt. 

Jatkoa ajatellen olen kyllä suunnitellut niin että asunto, jossa asun on minun nimissäni ja muutenkin pidän huolta siitä että mun elämäni jatkuu lähes ennallaan vaikka parisuhde päättyisi. En siis muuta mihinkään yhteiseen asuntoon, vaan asun omaa kotiani. Miesystävä asuu omassa asunnossaan, ja välillä vietämme aikaa hänen luonaan ja välillä minun. Jos on jotain erimielisyyttä niin kumpikin voi mököttää kotonaan :)

Taloudellisessa mielessä pidän huolen että mua ei käytetä hyväksi vaan yhteiset kulut jaetaan 50/50 ja kummallakin on mahdollisuus kartuttaa varallisuuttaan. 

Mielenkiintoista. Taidan jopa tietää kuka olet.

Hm. Mitähän tällä tarkoitetaan? Jos mies kuolisi, tulisin taloudellisesti hyvin toimeen. Ensimmäiseksi avaisin oman tilin ja siirtäisin palkanmaksuni sille, koska meillä on yhteistili eikä sitä voisi käyttää enää kunnes selvitykset olisi tehty.

Avioerossa varmaan myytäisiin kämppä ja omaisuus ja etsittäisiin omat asunnot. Menisin vuokralle pieneen yksiöön. Vaikeinta olisi lemmikkieläinten "jakaminen".

Molemmissa tapauksissa jatkaisin loppuelämäni sinkkuna. En menisi koskaan enää yhteen, enkä naimisiin.

Ei, mutta mulla on suunnitelma olut tässä jonkun aikaa sillä kun itse jätän mieheni. Rahaa on salaa säästetty sivuun jo kiva summa. 

Kyllä se vähintään lasten takia olisi pakko vaan jatkaa elämää. Olishan se henkisesti tosi raskasta mutta shit happens. Käytännön asiat varmaan menis niinkuin menis, minä voisin jättää hyvin lapset miehelle ja muuttaa pieneen asuntoon, mulla olis sitten vapautta enemmän muuttaa työn perässä.

Mulla ei ole suunntitelmaa sitä varten, että mies jättäisi minut, mutta on suunnitelma sitä varten, kun olen leski. Koska molemmat tapaukset jättävät minulle puolet yhteenlasketusta omaisuudestamme, on aika hyvin selvillä, missä on minulle sopivin asunto, yms. Erona näiden skenaarioiden välillä lähinnä se, että koska avioero todennäköisesti tulisi nuorempana, kannattaisi ehkä käyttää tilanne hyväkseen ja lähteä ulkomaille töihin.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista. Taidan jopa tietää kuka olet.

Kerro sitten ihmeellä vaikka nimen alkukirjaimet, niin nähdään tiedätkö vai luuletko vain tietäväsi :D  Olisihan se minustakin kiva tietää onko mulla ikioma stalkkeri. 

Olen järjestänyt niin, että vaikka erottaisiin niin pystyisin jäämään nykyiseen kotiimme halutessani lasten kanssa asumaan ja arki pyörisi ihan hyvin. Samoin muut suunnitelmat on hanskassa niin, että en keksi mitään mistä en selviäisi.

Jätin itse miehen, kun kävi mahdottomaksi. Ilman mitään suunnitelmaa ja säästöjä, pienellä palkalla muutin pois. Hyvin kävi, kannatti. Turha suunnitella liikaa etukäteen tai lykätä väistämätöntä.

Mä ihmettelen näitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että se ei ikinä osu omalle kohdalle ja että eihän minun puoliso. Tiedän erään lukion miesopettajan, joka harrasti hyppytunneilla entisen oppilaansa kanssa kaikenmoista peräti 2 vuotta, eikä vaimo saanut ikinä tietää. Särähti korvaan, kun joskus opiskelijabileissä arvotettiin koulumme opettajien yksityiselämiä ja sielläkin kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että "Petteri" ei ainakaan ole mikään pervo setämies ja sillähän on niin onnellinen perhe-elämäkin. En sanonut mitään. Tuon kerran nähneenä en varmasti koskaan kykene sataprosenttisesti luottamaan ja heittäytymään suhteessa täysin tunteiden armoille. Minun on toisinaan vaikeaa ymmärtää ihmisiä, jotka menevät naimisiin suurella varallisuuserolla ilman avioehtoa ja ovat se "häviävä osapuoli", vaaleanpunaiset lasit silmillä. Valitettavasti sitä ei ikinä voi tietää varmasti, vaikka ei suhteeseen nyt millään "tää päättyy kumminkin" -mentaliteetilla kannatakaan lähteä.

Itse en tehnyt mitään suunnitelmia, ja kadun sitä nyt katkerasti.

Olisi pitänyt varautua eroon koko avioliiton ajan, säästää rahaa ja muutenkin hoitaa asiat valmiiksi kuntoon, niin en olisi niin kurjassa jamassa kuin nyt olen. :(((

Minusta kyllä olisi tavallaan jännä nähdä, miten mieheni pystyisi minut yhtäkkiä jättämään. Hallinnoin perheemme ja yrityksemme rahavaroja yksin. Pystyisin järjestämään miehen täysin rahattomaksi ja vaikeuksiin niin halutessani. Eikä tämä varmaan ole koskaan edes juolahtunut miehen mieleen. Toiset vaan on niin sinisilmäisen luottavaisia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kyllä olisi tavallaan jännä nähdä, miten mieheni pystyisi minut yhtäkkiä jättämään. Hallinnoin perheemme ja yrityksemme rahavaroja yksin. Pystyisin järjestämään miehen täysin rahattomaksi ja vaikeuksiin niin halutessani. Eikä tämä varmaan ole koskaan edes juolahtunut miehen mieleen. Toiset vaan on niin sinisilmäisen luottavaisia.

Kylmää toi sun kommentti. Oletko ajatellut että se mies saattaa ihan oikeasti rakastaa sua, eikä pelkästään laskelmoida kuten sinä teet?

Asunnosta pitäisi sopia, että ostaako toinen toiselta puolikkaan vai laitetaanko myyntiin. Muuten ei tavarasta tarvitse tapella, minä pidän kaiken ostamani. Miehelle jää telkkari ja puolet sohvasta. Miehen muutto pois sujuisi tosin paljon helpommin mitä minun, minun pitäisi hommata muuttoauto ja muuttajat, miehellä sopii tavarat henkilöautoon.

Vierailija kirjoitti:

Hm. Mitähän tällä tarkoitetaan? Jos mies kuolisi, tulisin taloudellisesti hyvin toimeen. Ensimmäiseksi avaisin oman tilin ja siirtäisin palkanmaksuni sille, koska meillä on yhteistili eikä sitä voisi käyttää enää kunnes selvitykset olisi tehty.

Miksi teillä on tili JA-omistuksessa ja tietoisesti estätte tilin käytön, jos toinen kuolee? Muuttakaa tili herra TAI rouva, niin leskeksi jääneellä on oikeus käyttää tiliä puolison kuoleman jälkeen ja perunkirjoitukseen asti ei tarvitse odotella. Nimimerkillä Kokemusta on

No nyt kun olen kotiäiti niin pyrkien jatkamaan tätä ilman töihin menoa. Meillä ei ole kuitenkaan avioehtosopimusta joten luultavasti eläisin sijoittamalla. Meillä on yksi 15v lapsi joka varmaan asuisi vuoroviikoin isällään. Ottaisin varmaan meidän kaupunkiasunnon ja yhden vapaa-ajan asunnon omaan käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kyllä olisi tavallaan jännä nähdä, miten mieheni pystyisi minut yhtäkkiä jättämään. Hallinnoin perheemme ja yrityksemme rahavaroja yksin. Pystyisin järjestämään miehen täysin rahattomaksi ja vaikeuksiin niin halutessani. Eikä tämä varmaan ole koskaan edes juolahtunut miehen mieleen. Toiset vaan on niin sinisilmäisen luottavaisia.

Luoja, tiedän erään vastaavanlaisen ihmisen kuin sinä. On entinen ystävä, en pystynyt katsomaan sitä häikäilemätöntä ihmisten hyväksikäyttöä. Pimitti mieheltään kaikki omat raha-asiansa, väitti ettei ole rahaa vaikka oli juuri saanut useamman tonnin ja maksatti kaiken miehen rahoista. Kertoi minulle naureskellen.