Te, jotka olette pitkässä parisuhteessa ja teillä on lapsia
Mutta ette ole kihloissa tai naimisissa, niin miksi ette ole kihlautuneet/avioituneet? Ihan mielenkiinnosta kyselen perusteluja, en arvostellen tai ihmetellen.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Mies ei suostu.
Miksi sä suostuit sitten lisääntymään?
Onko omaa elämää ikävä?
Jatkuu sitten eron ja neljänkympin jälkeen...?
Ei keksitty yhtäkään syytä mennä naimisiin. Avioliitto on ensisijaisesti taloudellinen sopimus, meillä ei ole tehty mitään elatusspimusta siksi, että rakastuimme. Molemmilla on hyvät tulot, itse hankittua ja perittyä omaisuutta.
Kun on katsonut riittävän monta riitaisaa eroa sivusta, niin alkaa vähitellen ymmärtää sitä itseään,joka oli 25v sitten ja sanoi ääneen, että "yhdessä voidaan asua, mutta koskaan en mene naimisiin".
Ja jos ero tulee, niin minulle jää auto, asunto ja kesämökki. Niin jää miehellekin.
Molemmat meistä olemme kokeneet naimisiinmenon entisten puolisoiden kanssa. Ei ole mitään tarvetta kokeilla toista kertaa. Meillä on yhteinen lapsi 15v. Entisistä liitoista ei ole kummallakaan lapsia. Näin on menty 16 vuotta mutta eihän sitä koskaan tiedä jos vielä mennään naimisiin.
Ei ole mitään tarvetta avioitua kummallakaan, ei henkistä eikä taloudellista. Kumpikin tulee toimeen omillaan, kykenee elättämään lapset ja osaa hoitaa asiansa, puoliso on pelkkä bonus muutenkin hyvään elämään.
18v kimpassa, 11v lapsiperheenä, yhteinen asuntolaina maksettu, vahvasti keski-ikäisiä.
Mies ei suostu.