Entä jos vain lähtisin?
Haluan pois tästä kaupungista. Täällä ei ole minulle mitään, vain inhottavia muistoja, ilkeät ihmiset jotka juoruilevat syyttä, muisto pahoinpitelystä keskellä päivää, ongelmat jotka muistuttavat itsestään vaikka ne on selvitetty.
Tänäkin aamuna kun kävelin tuolla kadulla, tunsin suorastaan inhoa tätä kaupunkia kohtaan, jokaista taloa ja puuta ja tienpätkää inhoan niin että voisin oksentaa. Täällä ahdistaa ja tuntuu tuskaiselta. Palvelut eivät toimi...
Olen opiskelemassa mutta tiedän etten saa alani töitä tästä kunnasta ikinä, ehkä jotain pätkätöitä ja sijaisuuksia. Halusin opiskella oppisopimuksella mutta sekään ei tässä kapungissa onnistu, ei ole rahaa sellaiseen kuulema.
150km päässä meistä on kaupunki, jota olen salaa rakastanut jo vuosia, ja jo vuosia olen suunnitellut että lähden sinne. Ainoa este on mieheni, joka ei halua lähteä tästä paskaläjästä mihinkään, ei tuo mies tunne sitä vihaa mitä minä. Hänellä on täällä työpaikka, jossa tuskin jaksaa kuitenkaan olla kovin kauaa koska terveys reistailee.
Tuossa toisessa kaupungissa saisin oppisopimuspaikan, olisi töitä varmasti lopuksi ikää. Ystäviä minulla ei siellä ole, mutta ei ole kyllä täälläkään. Lapset ovat vielä sen verran pieniä ettei heillä ole mitään siteitä tänne.
Mietin, jos vain ottaisin lapset kainaloon ja lähtisin menemään. Kerran olemme jo miehen kanssa olleet erossa muutamia kuukausia hänen päihdeongelmansa vuoksi. Tilanne parani ja palasimme yhteen. Mutta näyttää että viinan käytön osalta asiat ovat kuten ennen eroa. Moni muu asia sen sijaan on parantunut. Ja rakastan miestäni. Mutta kukaan ei varmasti ihmettelisi vaikka ottaisin ja lähtisin.
Nyt minulla on opiskelutkin menossa penkin alle, ei ole motivaatiota, en jaksa. Haluan vain pois. Haluaisin aloittaa uuden elämän ja unohtaa tämän paikan lopullisesti. En vain tiedä... Mitä tekisin. Lähtisinkö?
Kommentit (13)
helppoa se ei ole ja voi olla että tilanne muuttuu pahemmaksikin hetkellisesti, mutta jos katsot tulevaisuuteen vaikka 3-5vuotta niin kaikki voi olla myös niiiiiiin paljon paremmin!
Jos viina vie mistä, niin anna unelmien viedä sinua.
Jos sinusta vastoinkäymiset ovat paikkakunnan syy ja saavat sinut vihaamaan sitä niin minusta haukut kyllä hieman väärää puuta. Hieman selkeämpää syy-seuraus-ajattelua voisi odottaa aikuiselta ihmiseltä. Tavitset ehkä apua aggressioittesi käsittelemiseen.
Vierailija:
Jos sinusta vastoinkäymiset ovat paikkakunnan syy ja saavat sinut vihaamaan sitä niin minusta haukut kyllä hieman väärää puuta. Hieman selkeämpää syy-seuraus-ajattelua voisi odottaa aikuiselta ihmiseltä. Tavitset ehkä apua aggressioittesi käsittelemiseen.
Vihalla tarkoitan sitä, kuinka tähän kaupunkiin on kerääntynyt kaikki alamaailman pummit ja sekopäät, kaupungin johtokin edustanee sitä. Täällä ei ole turvallista missään määrin, kotiini on murtauduttu, minut on pahoinpidelty, autoon on murtauduttu, pyöräni varastettu 7kertaa, viihteellä ollessa on aina joku käymässä päälle. Edellisessä kaupungissa jossa asuimme ei näitä ongelmia ollut. Mutta sinne en tahdo siksi ettei siellä ole alani opiskelua ollenkaan.
Vihaan tätä paikkaa, koska kaikki paskat muistot ovat täältä. Koska tässä kaupungissa mikään ei toimi.
Luulen että jos lähtisin tästä nyt, mies tulisi ennenpitkää perässä. Uskoisin niin. Mutta jos ei tulisi, ei sitten tulisi. Pelkään hieman sitä, miten pärjäisin yksinhuoltajana ilman tukiverkkoa. Kun olimme erossa, omat vanhempani olivat tukena ja auttoivat. Nyt sitten sitäkään mahdollisuutta ei olisi.
Mutta todellakin se halu lähteä... Se on niin voimakas.
Kannattaa luottaa itseensä ja siihen sisäiseen ääneen joka jokaisen sisällä on. Nyt vain otat ja soitat sinne oppisopimuspaikkaan ja sanot että otat paikan vastaan. Seuraavana hommaat asunnon ja lapsille hoitopaikan. Siitä se elämä alkaa rullaamaan omalla painollaan. Tee niinkuin sinun on tehtävä, tsemppiä elämässäsi. :)
Varmasti tulet pärjäämään hienosti, ja jos joskus tuntuu että sitä tukiverkosta kaipaat enemmän niin ainahan voi muuttaa takaisin!
Se on todella iso pamaus päin naamaa, että lähden ja perässä voi tulla jos haluaa...
Tiedän että alkaa syyllistämään minua, etten ajattele suhdettamme. Jotenkin vaan tuntuu että olen miehen ehdoilla elänytkin tähän asti. Jospa nyt tosiaan tekisin jotain itseni takia.
kertoisin että olen saanut oppisopimuspaikan, jonka aion ottaa vastaan. katsoisin mitä mies sanoo, ja jatkaisin keskustelua sen mukaan. eli jatkaisimme käytännön asioiden ja tulevaisuuden suunnittelemista yhdessä tai kertoisin että olen hommaamassa asuntoa.
ja voin sanoa, kyllä helpotti.... ei ole mitään hinkua palata entiseen.... mene... kyllä sinä pärjäät... neuvolasta voi pyytää apua jos tuntuu ettei pärjää....
Mutta jos menet ja alat käymään mielenterveystoimistossa tai perheneuvolassa käsittelemässä samalla vihaasi, masennusta?, eroa, muuttoa, alkoholismia jne.
Niin silloin uskon, että voi todella vapautua menneisyydestäsi!
Se, miten kuvaat paikkakuntaasi, ei vaikuta ihan todellisuudentajuisen ihmisen kirjoitukselta. Mielestäni tarvitset apua. Mitä jos menisit vaikka lääkäriin, saatat olla masentunut. Isot ratkaisusi olisivat varmemmalla pohjalla, jos tekisit ne vähän rauhallisemmassa mielentilassa.
AP on lähdössä jotakin pakoon. Se ei kuulosta hyvältä.
Täällä eletään vain kerran.