Viikko-viikko-vanhemmat, nautitteko omasta ajasta?

Pystyy nauttimaan, mutta kyllä se aika on myös ikävää täynnä. Ekat päivät vaihdon jälkeen on aina sellaista tiettyä helpotusta (on raskasta hoitaa yksin arki kolmen 4-7-vuotiaan kanssa) mutta ei siinä mene kuin pari päivää ja alkaa se ikävä kaivertamaan.

Silloin kun lapsi on isällään, teen sen verran paljon töitä ettei oikein ehdi ikävöidä. Menen aamulla töihin ja tulen kotiin illalla niin että ehdin olla hereillä tunnin tai kaksi. Sitten kun lapsi on minulla, teen vain kolmen päivän työviikon.

Luksusta

Meillä onneksi ei ole koskaan tarvinnut kärsiä ikävästä. Emme ole olleet lapsen isän kanssa koskaan yhdessä, mutta olemme tulleet hyviksi ystäviksi. Käytännössä meillä on viikko-viikko-vanhemmat systeemi, mutta asumme vain 300 metriä toisistamme, joten vaikka lapsi olisikin isällään viikon, näemme sinä aikana silti monta kertaa. Ja sama pätee toisinpäin.

Täytyy myöntää että kyllä, nautin. Lapseni ovat ihania, mutta he eivät oikein nuku, eivät ole koskaan nukkuneet. Ennen eroa kärsin todella paljon univajeesta, mutta nyt ehdin nukkua univelat pois kun lapset ovat isällään. Aivan viikko-viikko-systeemiä meillä ei ole, lapset ovat minulla ehkä 60 prosenttia ajasta.

En. Ikävä on.