Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vaikea masennus

Lankapalaa
25.08.2018 |

Voiko siitä parantua ikinä? Kokemuksia ja tuntemuksia? Aloin selailla sairauskertomuksia, ja jo 2014 on suositeltu psykoterapiaa, mutta en ole mennyt rahatilanteen ollessa jatkuvasti suoraansanottuna paska. Enkä tiedä uskonko edes lässytykseen. Ja lukuisat muut tekosyyt. Kokeillut myös citalot ja mirzat, ei kiitos. Tuntuu että muut saa ahdistuslääkkeet niiskauttamalla, ja itse en mitään apua. Olen ollut jonkun kerran sairaalan putkassa ja jopa juoppoputkassa, kun olen saanut jos minkälaisen romahduksen. Joskus on hyviä ja touhukkaita päiviä. Saatan maata vapaat sohvalla, sitten joku päivä saan piikin ja joka paikka on siivottava ja pyykit pestävä heti. Jumppaan niin paljon että oksennan. Sitten olen niin väsynyt, että teen vain pakolliset työt ja palaan sohvalle makaamaan. Mies ei varmaan jaksa enää kauaa katsella, enkä siitä häntä syyttäisi. Välillä olen kirjaimellisesti hakannut päätä seinään ja jopa iskenyt veitsen reiteeni, kun olin ensin hakannut tupperwaret palasiksi. Kotona hoidin senkin haavan, ettei kulissit kaadu. Nyt on taas hiipinyt niin väkivaltaisia/itsetuhoisia ajatuksia mieleen, että EHKÄ jaksan raahautua lääkärin vastaanotolle. Tämä tuntuu vaan loputtomalta suolta. Työkaverit vittuilee ja haukkuu tylsäksi kun en ryyppäjäisiin osallistu. Näin kirjoitettuna tämä näyttää itsellenikin vakavalle, muuten olen yrittänyt asian kieltää. Ja ennen kaikkea näyttää normaalilta töissä. Olen tunnollinen, eikä kukaan varmaan voi kuvitella näin kiltistä ja hiljaisesta naisesta tällaista. Jotakin tässä on tapahduttava, sen ymmärrän. Anteeksi rönsyilevä teksti.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla