Minua on loukattu

Kerroin miespuoliselle tuttavalleni rehellisesti, että olen ollut viime päivinä masentunut, jopa itsetuhoinen. Hän kovin oli minua lohduttelevinaan ja pahoitteli sitä, ettei oikein osaa auttaa. Samalla hän kehotti minua keskustelemaan psykiatrin kanssa voinnistani ja ennemmin jopa liioittelemaan kuin vähättelemään oireita.

No, tämä keskustelu siis käytiin nelisen tuntia sitten. Nyt tuo tuttavani on postannut Facebookiin kuvan ruoka-annoksista, jotka hän on nauttinut hienossa helsinkiläisravintolassa (hän on homo ja taloudellisesti hyväosainen)! Onkohan tuo tarkoituksellista piikittelyä? Minulle tuli hyvin kurja olo. Voi olla, että tilannetaju vain petti, mutta vääjäämättä tulee mieleen tarkoituksellinen halventaminen. Kun toinen purkautuu sinulle pahasta olostaan, et VOI postata elämäniloisia saati pröystäileviä ja hienostelevia statuksia Facebookiin. Masennustani myös pahentaa se, että näen muiden pärjäävän minua paremmin sekä rahallisesti että mielenterveydellisesti.

Minä kärsin, mutta muu maailma menee menojaan ja paskat nakkaa minun voinnistani. Näin se menee. Koska te terveet opitte edes KUNNIOITTAMAAN niitä, jotka eivät voi psyykkisesti hyvin ja joilla ei ole rikkaita vanhempia, jotka antavat ravintolaruokiin ja matkoihin omaisuuksia kuukausittain ja jotka eivät ole luomassa työuria tai opiskelemassa...

Onko maailma vain normaaleja varten vai onko minullakin paikkani jossain? Älkää ainakaan tahallanne painako minua alas, tämä on KÄSKY.