Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehille ei käy
22.08.2018 |
että ei asuta yhdessä?
Olen 40v nainen ja minulla on ihana oma elämä ja pystyn nyt monia haaveita toteuttamaan, kun takana on kaikki suurimmat velvollisuudet.
Olisin valmis jakamaan kaiken kivan jonkun mukavan miehen kanssa, mutta ongelma on se, että miehet eivät hyväksy sitä, että minulla on tämä omakin elämä, vaan tahtovat minut asumaan luokseen.
Edellinen sanoi heti, että jos ei yhteenmuutto tule kysymykseen ei jatku suhde, vaikka lupasin talvikaudeksi hänen luo mennä asumaan.
Olen alkanut kyynistyä asian suhteen ja luettelenkin syitä mitkä minulle on tullut tässä matkanvarrella mieleen.
Onko syy siis oikeasti mikä näistä vai kuitenkin jokin muu?
Haluaako miehet niin kovasti vieläkin kontrolloida naista, että yhdessä on asuttava? Välimatka on oikeasti ollut aina se alle 30km ei voi olla niin vaikeaa asua eri osoitteissa??!! Suhde säilyy hyvänä, kun ei asuta saman katon alla!
Haluaako mies itselleen ja mahdollisille edellisen suhteen lapsille hoivaajan ja tämän vuoksi ei soisi "palvelijansa" juoksennella vapaana? Kirjoitin juuri alussa, että elämäni on juuri sen vuoksi onnellista, että kovimmat velvollisuudet ovat takanapäin. Miksi joku mies voi olettaa, että haluan velvollisuudet ja vastuut takaisin harteilleni? Eikö hän itse ole vastuussa itsestään ja lapsistaan kuitenkin? Olen aina valmis auttamaan ja tukemaan, mutta jos muutan tälläiseen kuvioon asumaan en ole enää auttaja ja tukija, vaan täyspäiväinen palvelija.
Haluaako mies omalle omaisuudelleen rahoittajan (talolaina,osakelaina)? Tämä tulee väistämättä mieleen, koska sattuvat aina valittamaan remppakulujen suuruudesta ym. Miksi pitää asua talossa johon ei ole varaa?
Talot ja osakkeet ovat olleet ehkäpä ostohetkellä juurikin se miehen haave ja unelma. Se on minulle täysin ok, mutta se ei ole pakosti minun unelmani.
Jokaisen onni on lähdettävä aina omasta itsestä ja se pitää rakentaa niin, ettei se nojaa kehenkään, vaan pysyy omillaan pystyssä.
Se ihminen, elämänkumppani siinä rinnalla on yksi herkullinen mauste elämän sopassa.
Miten monet ovatkaan eritavoin vain riippuvaisia toisistaan, eivätkä erota riippuvuutta ja rakkautta toisistaan.
Itse en näillä näkymin taida elämänkumppania itselleni löytää, mutta liene sitten kuulun siihen pian jo valta joukkoon eli ikisinkkuihin ;)
Kommentit (42)
Pysyt vaan sinkkuna ja etsit fwb:n itsellesi. Suhde on paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pysyt vaan sinkkuna ja etsit fwb:n itsellesi. Suhde on paljon muutakin.
Mitä se suhde lopulta on "paljon muutakin", että se vaatii yhdessä asumisen? Yhdessä vietetyt viikonloput, joissa molemmat saa suhteen parhaat palat, yhteiset matkat ja yhdessä puuhaaminen eivät ne vaadi yhteistä taloutta.
Yhteinen talous on monen suhteen suurin ongelma.
Kaukosuhde, ei tarvitse tuollaisia edes miettiä.
Minulla on perhe ja lasten koulu eri paikkakunnalla, miehellä virka melkein toisella puolen Suomea. Ajelemme nyt vuorottain tai kummalle paremmin sopii toistemme luokse ja sovitamme yhteisviikonloppuihin paljon yhteistä tekemistä ja tämä toimii vallan mainiosti.
Saa nähdä muutammeko sitten yhteen, kun lapset lähtevät eteenpäin opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysyt vaan sinkkuna ja etsit fwb:n itsellesi. Suhde on paljon muutakin.
Mitä se suhde lopulta on "paljon muutakin", että se vaatii yhdessä asumisen? Yhdessä vietetyt viikonloput, joissa molemmat saa suhteen parhaat palat, yhteiset matkat ja yhdessä puuhaaminen eivät ne vaadi yhteistä taloutta.
Yhteinen talous on monen suhteen suurin ongelma.
No jos itse olisin eksymässä suhteeseen niin kaipaisin ainakin ihan tavallisen arjen jakajaa. Lapset olisi sitten se toinen.
Varmaan haluavat jakaa arkensa ja elämänsä jonkun kivan naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies yksinkertaisesti pitää näppäränä sitä, että kotona on ilmaista pil_lua tarjolla 24/7.
En usko, että se on mitään kontrollointia. Itselle ainakin on tärkeää ihan se tunne, että ollaan yksikkö... jaetaan arki jne. Ja ihan se jokapäiväinen läheisyyskin on tärkeää, se että yö toisen kainalossa on se "normaalitila" ja erossa vietetyt yöt poikkeuksia. Enkä tarkoita, että ei saisi olla omaakin elämää, mutta sen yhteisen elämän osuuden haluavan olevan suuri.
Toisaalta on niitäkin, jotka kaipaa suurempaa itsenäisyyttä suhteessa ja haluaa, että elämät on erilliset. Toivottavasti sinä ja joku tuollainen mies kohtaatte toisenne.
N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Itse olisin ihan valmis osa-aikasuhteeseen. Haluaisin tavata viikonloppuina (paitsi jos on sellainen tunne että tarvitsee omaa aikaa, niinkin voi käydä introvertille) ja ehkä joskus viikollakin jos oikein haluttaa eikä asuta liian kaukana toisistamme. Joka ilta ja yö ei tarvitsisi olla yhdessä, luulen että se pitäisi suhteen tuoreena pitempaan ja voisi rauhassa tutustua toiseen. Voisin kyllä muuttaa yhteen ja jakaa sen arjen, mutta vasta kun suhde on todella vakiintunut. Yhden avioliiton ja eron kokeneena en halua pitää kiirettä. Luulisi ettei aikuisella miehelläkään olisi mitään sitä vastaan ettei nainen ole takertuva ja miehellekin jäisi aikaa omiin menoihin. ;-)
^ Osa-aikasuhde ei siis tarkoittaisi sitä etta tapaillaan muitakin, vain sitä ettei tarvitse ihan kaikkea aikaa viettää yhdessä. Ysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä miehiä on, jotka eivät halua muuttaa yhteen.. Minä olen suhteessa jossa molemmilla on omat kodit ja omaakin elämää. Molemmilla takana avioliitto ja sen aikana tuomat asiat joita ei enää halua kokea uudelleen. Nykyisen miehen kanssa olen ollut kuusi vuotta näin. Yhteen ei muuteta missään vaiheessa. Ihan heti alussa juteltiin asiat, että molemmilla on myös omaa aikaa tehdä asioita. Se oli molemmille ehkä tärkein juttu. Vietämme aikaa 3-5 päivää viikossa ja se aika ollaan ihan kahdestaan ilman, että tuijotetaan puhelinta. Nyt ei olla nähty neljään päivään eikä olla edes laitettu mitään viestiä tänä aikana, paitsi nyt kohta laitan, että tulee luokseni yöksi.
Suhde pysyy koko aika tuoreena, kun elämme näin. Molempien kaverit eivät ymmärrä tätä. Emme ole muiden silmissä normaali rakastava pari ja tämä ei ole oikea suhde muiden mielestä. Meille tämä on ihan tavallinen suhde ja rakastan häntä valtavasti ja hän minua. Ei se yhdessä asuminen tarkoita, että ei ole rakkautta. Samat säännöt meillä on, vaikka omissa kodeissa asutaankin. EI pettämistä jne jne. Nyt on taas ihana nähdä, jutella, syödä, katsoa elokuva yhdessä ja jotain muuta illemmalla. Molemmilla on loppuviikko vapaata ja ollaan loppuviikko sunnuntaihin ihan kahden.
Uskon että on miehiä jotka haluavat asua erillään. Ja ulkomailla on lisää sinkkuja. Pitkäaikaisessa suhteessa voi asua myös lähekkäin, jos ei samaan mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pysyt vaan sinkkuna ja etsit fwb:n itsellesi. Suhde on paljon muutakin.
bbw:tä suosittelen sulle, tai pawg.
Olen myös sitä mieltä että hyvää suhdetta EI pidä missään nimessä pilata yhteen muuttamisella! Varsinkin jos se aika on jo eletty ja pesät pesitty jo aiemmin. Minä en ainakaan eronneena naisena aio ottaa enää ketään äijää saman katon alle asumaan. Totta kai pitää jotain miehen tynkää aina olla tarpeisiin :D mutta ehei, ei enää koskaan mitään perus tylsää arkea missä äijä on koko ajan perseen juures vinkumassa jotain! Nyt nautin tästä vaiheesta elämässäni ja olen pitkin ja poikin niin kuin haluan omassa kodissani. Ja sinulle ap kirjoittaja, pidä vaan oma pääsi miesten kanssa, jos et halua yhteen muuttaa, älä tee sitä, tsemppiä elämään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös haaveena että syntyy parisuhde, jossa on 2 erillistä elämää mutta myös yhteinen. Mies on jo löytynyt, kolme vuotta on oltu näin yhdessä, eri osoitteissa asuen.
Mutta stressaavaa on, kun hän toivoo /odottaa paljon enemmän yhdessäoloa kuin mitä minä haluaisin. Opin entisessä 20 v etäisessä avioliitossa pitkään välimatkaan entisen mieheni kanssa. Enkä enää haluasi enkä kaipaa tiivistä symbioosia kenenkään kanssa. Pahaa tekee kuitenkin katsoa kun nykyinen mieheni kärsii eri tästä osoitteissa asumisesta. Ja aina minulla on se syyllisyys, kehtaanko vielä nukkua tämänkin yön omassa asunnossa vai pitääkö taas jo raahautua miehen luo. Viihdyn parhaiten omassa sängyssä...:(
En tiedä tuleeko tämä suhde onnistumaan edes pitkässä juoksussa. Olisi NIIN tärkeää, että molemmilla on sama tahtotila etäisyydestä /läheisyydestä.
Kyllä tuollainen erillään asuminen minulle sopisi, kunhan suhde olisi muuten oikea suhde.
M
Kaikille miehillä ei ole hirveästi ystäviä ja etenkin aikuisiällä monet parhaat ystävät asuvat ihan eri paikkakunnilla, joten heitäkään ei usein pysty tapaamaan, etenkin jos ovat jo perheellisiä. Silloin saatetaan halua olla paljon yhdessä oman kumppanin kanssa. Monelle myös nukkuminen yhdessä joka yö on tärkeää ja nimenomaan se arjen jakaminen, kaupassa käyminen, kokkaaminen. Voi olla inhottavaa sopia tapaamisia ja matkustaa aina toisen luokse. En usko, että kovin moni pari-kolmekymppinen mies enää odottaa naiselta siivousta ja ruoanlaittoa. Eli tuskin se on se syy, miksi oman tyttöystävän kanssa haluttaisiin asua saman katon alla. Toki joillain viisi-kuusikymppisillä voi tuota asennetta yhä olla.
Vierailija kirjoitti:
Pysyt vaan sinkkuna ja etsit fwb:n itsellesi. Suhde on paljon muutakin.
Suhteen ei tarvitse sisältää jatkuvaa yhdessä asumista. En ainakaan minä etsi rakastajaa. Ymmärrän hyvin ap:ta, ajattelen samalla tavalla. Miksi ihmeessä olisi pakko muuttaa yhteen, naimisissakin voi olla ja asua erillään. Minullakin vuosikaudet velvollisuuksia takana, ei halua enää niihin, mutta auttaisin ja tukisin.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itse olisin ihan valmis osa-aikasuhteeseen. Haluaisin tavata viikonloppuina (paitsi jos on sellainen tunne että tarvitsee omaa aikaa, niinkin voi käydä introvertille) ja ehkä joskus viikollakin jos oikein haluttaa eikä asuta liian kaukana toisistamme. Joka ilta ja yö ei tarvitsisi olla yhdessä, luulen että se pitäisi suhteen tuoreena pitempaan ja voisi rauhassa tutustua toiseen. Voisin kyllä muuttaa yhteen ja jakaa sen arjen, mutta vasta kun suhde on todella vakiintunut. Yhden avioliiton ja eron kokeneena en halua pitää kiirettä. Luulisi ettei aikuisella miehelläkään olisi mitään sitä vastaan ettei nainen ole takertuva ja miehellekin jäisi aikaa omiin menoihin. ;-)
Nimenomaan, juuri näin. Luulisi miesten haluavan itsenäisen naisen, ja haluavan olla itsekin terveellä tavalla vapaita.
Olen alkanut suunnitella deittailua tauon jälkeen, ja pelottaa kyllä jo ennalta, jos miesten asenne on tuo mitä ap kertoo...
Ehkä niiden mielestä vaan parisuhteeseen kuuluu se, että asutaan yhdessä tai muuten tuntuu siltä ettei kunnolla olla yhdessä? Vaikka joku voi tietysti toivoakin jotain kodin ylläpitäjää siivoomaan ja laittamaan ruokaa yms.
Mutta älä lannistu, usko että löydät sellaisen joka jakaa kanssasi ajatusmaailman. :)