En pidä yhteyttä lapsen saaneeseen kaveriin, sillä
hänkään ei pitänyt yhteyttä minuun saatuani lapsen. Loukkasi 4 v sitten kun sain lapseni, ja silloin kaverini vietti sinkkuelämää ja suorastaan halveksi perheellisiä. Asui kimppakämpässä, kävi ulkona koko ajan jne. Olemme jo yli 35 v... Kun lapseni syntyi, ei pitänyt mitään yhteyttä, ei kysynyt vauvasta saati ehdottanut näkemistä. Näin tapahtui kolmen kaverin kanssa (sinkkuja ja lapsettomia). Kateudesta ei ollut kyse kun halusi viettää citysinkun elämää. Olin todella yksin lapsen kanssa välillä, sillä monet kaverini olivat saaneet lapset jo aiemmin ja viettivät taas erilaista elämää kuin minä vauvan kanssa.
No nyt kaverini saikin lapsen viime keväänä. En ole kysynyt vauvasta mitään, sillä olen itse taas töissä ja opiskelen, lapsi päiväkodissa ja elämä melko kiireistä. En ole muistanut muttei kiinnostakaan kun itse käyttäytyi samoin kun sain oman lapseni. Sain kuulla että onkin loukkaanutunut asiasta, kun en ole kysellyt vauvasta/nähnyt häntä. En ymmärrä ollenkaan. Ei itse pitänyt mitään yhteyttä minuun vaikka vuodet kuluivat ja nyt yhtäkkiä kun HÄN on saanut lapsen, minun täytyisi rientää häntä tapaamaan?
Näin tapahtui myös parin tutun kanssa mutten ole asiasta loukkaantunut sillä eivät ollee ystäviäni. Tämän kaverin kohdalla on toisin, ei tullut edes ristiäisiin. Mikä voisi olla syynä tähän? Ihmisen itsekkyys vai mikä?
Kommentit (6)
Ette kuulosta kovin hyviltä kavereilta.
Ihan oikein. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan, ja tosiystävyys mitataan joskus noinkin.
Montako vuotta vielä ajattelit elää tuon katkeruuden kanssa? Elämäntilanteet muuttuu.
Ymmärrän sinua ap. Ja se, joka sanoo sinua itsekkääksi on sitä itse. Eli ap:n pitäisi hyväksyä, että eri elämäntilanteessa olevia ystäviä ei kiinnosta, ja sitten kuin lampaana olla kyselemässä kun yksi tällainen saakin itse lapsen?
Joo, ei se ihan niin mene. Niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap. Ja se, joka sanoo sinua itsekkääksi on sitä itse. Eli ap:n pitäisi hyväksyä, että eri elämäntilanteessa olevia ystäviä ei kiinnosta, ja sitten kuin lampaana olla kyselemässä kun yksi tällainen saakin itse lapsen?
Joo, ei se ihan niin mene. Niin makaa kuin petaa.
Näin vähän ajattelen itsekin. En ole katkera sillä tavalla että asiaa miettisin päivittäin, ei ollut mikään sydänystävä kuitenkaan. Siksi ihmettelenkin miksi otti tai kehtasi ottaa yhteyttä nyt minuun kun ilmeisesti kaipaa seuraa. Sydänystävälle voisin anteeksi antaa jos asia juteltaisiin läpi mutten etäisemmälle kaverille.
Välillä tulee asia mieleen ja ihmettelen. Itsellä pari muutakin tuttua jotka olivat silloin 4 v sitten ikisinkkuja ja avoimesti halveksivat kaikkea mitä ydinperhe edustaa ja nyt yhtäkkiä ovat sellaisia mitä itse silloin arvostelivat. Ja huom. avoimesti minullekin vaikka olin raskaana.Kyse tosiaan lähemmäs 40 v ihmisistä...
Vaikutat katkeralta ihmiseltä.
Jos kyseessä olisi minun kaverini, olisin iloinen hänen puolestaan ja pitäisin yhteyttä häneen. Ajattelisin, että hän aikanaan sinkkuna ei tajunnut miten iso juttu lapsen saaminen on, ennen kuin nyt sitten kun kokee sen itse.