Parisuhde jatkuvaa riitelyä? Muita?

Ei pitäisi. En todellakaan jaksaisi tuollaista. Mikä ihme saa ihmiset riitelemään jatkuvasti, jos kerran on yhdessä sen ihmisen kanssa, jota sanoo rakastavansa? Meillä ei edes olisi riidan aihetta noin usein. Mistä aiheesta teillä tulee riitaa?

Kannattaa kokeilla maan energian voimaa.  Se todella toimii. Piirrä toimivan parisuhteen symbolit johonkin kestävään, esim. peltikanteen. Pelon ja huonon onnen symbolit taas voit piirtää johonkin katoavaan, esim. perunaan. Kokeile ja ylläty :)

Koti on turvapaikka mihin otetaan toimivan turvatiimin jäseniä. Pahaa oloa aiheuttavat ulos.

Itselläni oli ihan samanlaista ja eroonhan se päätyi. Parisuhteen alusta asti oli nähtävissä sellaisia merkkejä, että olisi pitänyt tajuta lopettaa suhde jo alkutekijöissään, mutta jälkiviisas on helppo olla. Huomaamatta riitely muuttui jokapäiväiseksi traditioksi ja kotona huutaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Itse otin kierrokset huippuun ja exä provosoi ja hiillosti päälle. Mikäli ette osaa keskustella asioita keskenänne ja selvittää syytä nahistelulle, niin aika toivotonta rämpimistä se silloin on. Me emme osanneet keskustella keskenämme ja jossain vaiheessa tilanne oli jo niin tolkuton ettei yhdessä voinut jatkaa.

Nykyisen puolison kanssa riitelyä harvoin ja yhdessä ollaan oltu pidempään. Huutamista ei ole ollut ollenkaan. Aina ei henkilökemiat osu kohdalleen vaikka miten yrittäisi.

Ei taas, oletteko te tosissaan? Hyödyttääkö kirjoitella tänne? Jos vaikka jotain, ihan mitä vaan muuta, kuin kysyä neuvoa täältä. Tyhmää niin niin tyhmää ja tuntuu älyä vaativia vastauksia taas olevan. Buahhaa. Ei pahalla mutta hei haloo!

Terveessä parisuhteessa nainen yrittää tehdä miehen kullista kovan, ei elämästä. Vastavuoroisesti mies yrittää kostuttaa naisen pillun, ei silmiä.

Story of my previous life.

Ja erohan siinä sitten tuli.

Jostakin luin, että parisuhteessa pitäisi käyttäytyä siten, että se toinen osapuoli ihastuisi suhun joka päivä uudelleen. Tai ei ainakaan vihastuisi. Eli olisit paras versio itsestäsi etkä ottaisi sitä toista itsestäänselvyytenä. Kun se toinen voi aikuisten oikeasti saada jonakin päivänä tarpeekseen ja vaihtaa johonkin sellaiseen, joka saa sen ihastumaan itseensä.

Paha tilanne jos toinen osapuoli on hidas viilipytty joka heräilee hitaasti (jos edes heräilee) ja toinen taas pikavene, joka roihahtaa kuin salama. Meillä ainakin minä hermostun helposti ja riita on nopeasti ohi, ja mies alkaa riitelemään vasta kun tilanne on jo osaltani ohi.

Lisäksi meillä on vielä se, että mies on pitkävihainen marttyyri joka jauhaa vuosikausia jotakin ikivanhaa ja läpipuhuttua asiaa, jonka minä olen uskonut olleen yhdessä loppuunkäsitelty jo aikoja sitten. Mutta ei.

Extrana se, että mies haluaa miellyttää aina kaikkia ja siksi puhuu ja lupailee asioita, joita ei kuitenkaan oikeasti tarkoita. Eli riitaa kun käsitellään ja yhdessä jotakin näennäisesti sovitaan, ei mies sanojensa vastaisesti välttämättä tarkoitakaan sanomiaan asioita vaan on pään sisällä oikeasti sittenkin eri mieltä.

Tämä taas tulee esiin joskus hamassa tulevaisuudessa.

Huoh.

Jatkuvan riitelyn alla voi olla isompia tyytymättömyyden aiheita. Opetelkaa endin rauhoittumaan, vihaisena keskustelu ei vie eteenpäin. Yritä selvittää, mihin puolisosi on tyytymätön, entä sinä?

Ei pitäisi olla. Ette sovi toisillenne, jolloin ero on paras vaihtoehto.

Jätä se!

En mä  tajua miks kukaan jatkaa tuollaisessa suhteen irvikuvassa. Ite en kattelis tuollasta paria kuukautta pitempään.Jos ei  tule toimeen puolison kanssa ni  lusikat jakoon sitten.

Hanki kuulosuojaimet. Silloin mies ei saa provosoitua sinua niin helposti kun et kuule hänen puheitaan.

Toiseksi opettele hillitsemään itsesi. Kotinne rauhoittuu kummasti, kun sinä lakkaat kiihtymästä ja opettelet keskustelemaan asiallisesti ja rauhallisesti.

Oletko koskaan kuullut neuvoa "laske kymmeneen ennen kuin ..."  Laske vaikka sataan , vai vaikka laula jotain. Ihan sama mitä teet, kunhan siirrät omaa hiiltymistäsi vähä pitemmälle.

Miksi olet suuri p.....a, mieti.

No me ollaan riidelty jo 14 vuotta suurinpiirtein joka toinen päivä. Välillä ihan todella rajustikin. Emme ole kuitenkaan saaneet eroa aikaiseksi. Rakastan silti miestäni niin paljon että en varmaan pystyisikään erota. Kuluttavaahan se on mutta mutta.

Mikä teitä pitää yhdessä, miksi te olette ylipäätään Yhdessä? Lapset ei ole syy elää yhdessä, vaan he kärsivät jatkuvasta riitelystä ja ilmapiiristä kotona. Erotkaa, jos teidän elämä on jatkuvaa riitelyä koska ei sen normaalisti kuulu sellaista olla. Kukaan ei van näe vikaa itsessään, vain toisen viat huomataan. Kas kummaa, kun samojen ongelmien parissa ollaan seuraavasssakin suhteessa kun ihmiset ei tajua muuttaa itseään, kovasti vaan ollaan muuttamassa toista.

Mistä te riitelette? Aihe on kuitenkin aina se sama. Tai riita kulminoituu samaan asiaan. Ja se asia pitää saada ratkaistua.

Usein kaikki kulminoituu aina rahaan...

Lopettakaa tappelu ja pikkuasioista hermostuminen. Ei aina tarvi olla piikit pystyssä.

Jompi kumpi teistä yrittää pakottaa toista johonkin muottiin: tekemään, ajattelemaan tai tuntemaan tietyllä tavalla. Ja se toinen puolustaa omaa oikeuttaan ajatella, tehdä ja tuntea mitä haluaa.

Jos olette melko uusi pari, vasta pari-kolme vuotta yhdessä asuneet, tilanne on aika yleinen.

Kun rakastumisen huuma ja vaaleanpunaiset lasit on riisuttu, alkaa arki. Kumppanissa onkin puolia ja asioita joita alkuvaiheessa ei huomioitu. On ärsyttäviä tapoja ja kenties eriäviä elämänkatsomuksia.

Kaksi erillistä ihmistä menee yhteen, ja yrittää sulautua yhdeksi harmoniseksi kokonaisuudeksi. Se ei aina sujukaan niin vain! Varsinkaan jos temperamentit eroavat paljon toisistaan.

Tässä vaiheessa joko erotaan tai aletaan rakentaa sitä oikeaa parisuhdetta. Alkaa omien ja toisen särmien hiominen, yhteen sovittautuminen. Se minkä suuri osa unohtaa on se, että kompromisseja on tehtävä! On annettava periksi puolin ja toisin. Nykyajan tyyli on se, että jos mulla ei ole kiva, erotaan. Ei edes yritetä tehdä töitä parisuhteen eteen. 

Jos oikeasti toisesta välittää ja oikeasti tosissaan haluaa elämänsä toisen kanssa jakaa, on pakko luopua turhasta itsekkyydestä. Parisuhde on ottamista ja antamista. Se ei tarkoita sitä, että muututaan Matti-Leenaksi ja Leena-Matiksi, vaan kaksi yksilöä omine persoonineen sovittautuu yhdessä toimivaksi kokonaisuudeksi niin, että silti on edelleen kaksi erillistä henkilöä. Puhalletaan niin santusti yhteen hiileen ja halutaan pitää se kytemässä.

Tässä asiassa eroaa entisajan avioliitot ja nykyiset avioliitot. Nykyään pitää olla vain minä-minä ja mulle kivaa ja jos ei niin adios. Vaihdetaan paria kuin sukkia. Tietysti jos probleemat ovat sitä luokkaa että toisen henki ja terveys vaarantuu, on ero ainoa oikea vaihtoehto. Kenenkään ei pidä joutua toisen sorrettavaksi, ei henkisesti ruumiillisesti kuin muillakaan tavoin.