Miten olet käsitellyt kuolemanpelkoasi?

Tulemalla Jeesus-uskoon.

Ainoa todellinen keino kuolemanpelkoa vastaan, on olla samalla puolella Kaikkivaltiaan kanssa.

Näin unen, jossa minua ammuttiin päähän ja koin, miltä tuntuu kun tajuaa, että elämä oli tässä. Vähän haikea olo, että nytkö jo. Joskus unia voi pyytää käsittelemään jotain asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Tulemalla Jeesus-uskoon.

Ainoa todellinen keino kuolemanpelkoa vastaan, on olla samalla puolella Kaikkivaltiaan kanssa.

Entä jos rationaalisuus ja pessimismi ei anna myöten ikuiseen elämään uskomisessa?

Mua ei kuolema ainakaan kovin akuutisti pelota. Pikemminkin elämän rajallisuus tuntuu ajatuksena helpottavalta. Sairastan mm. masennusta.

Voisi toki olla eri asia, jos jokin kuolemaan johtava sairaus tekisi kuolemasta konkreettisemman, sitten saattaisin pelätä. Ehkä usko ja rukous auttaisivat siinä.

Hah, en ole löytänyt mitään keinoja. Enkä etsinytkään. Jos joku asia pelottaa niin ei siihen mikään tepsi.

Vierailija kirjoitti:

Hah, en ole löytänyt mitään keinoja. Enkä etsinytkään. Jos joku asia pelottaa niin ei siihen mikään tepsi.

Voi tietysti olla noinkin. Tuo pelko vain aktivoitui erään traumaattisen kokemuksen myötä. Toivon, että sen voisi jotenkin saada pois päältä.

Elämällä just niinkuin haluan. Tietysti on tuskallista luopua elämästä ja minuudesta, mut mitä rohkeammin elää ja nauttii, sen pienemmäks käy kuolemanpelko. Kauheinta huomaan ikääntymisen olevan niillä jotka on katkeroituneet ja jääneet syyttelemään muita omasta onnettomuudestaan.

Mitä pelkoa? Ei kuolema pelota..

Olla kokonaan ajattelematta sitä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pelkoa? Ei kuolema pelota..

No ei kai siinä tapauksessa, mikäli kuolemanpelosta ei kärsi. Tarvitseeko silti tulla tänne irvailemaan, jollei ole mitään annettavaa keskusteluun?

Tuleehan se kuolema silti vaikka kuinka pelkäisi tai ei pelkäisi.

Vierailija kirjoitti:

Tuleehan se kuolema silti vaikka kuinka pelkäisi tai ei pelkäisi.

Niin? Miten tämän pitäisi auttaa minua?

Saattohoitamalla äitini ja sen jälkeen elämällä tässä hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleehan se kuolema silti vaikka kuinka pelkäisi tai ei pelkäisi.

Niin? Miten tämän pitäisi auttaa minua?

Itse sä pystyt pelkoihisi vaikuttamaan, ei me pystytä sitä sun puolesta tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Saattohoitamalla äitini ja sen jälkeen elämällä tässä hetkessä.

Suunnittelen siis kyllä tulevaisuutta ja haaveilen mutta pyrin kuitenkin olemaan läsnä hetkessä. Menneitä en märehdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pelkoa? Ei kuolema pelota..

No ei kai siinä tapauksessa, mikäli kuolemanpelosta ei kärsi. Tarvitseeko silti tulla tänne irvailemaan, jollei ole mitään annettavaa keskusteluun?

Tarvii, jotta muutkin tajuaisivat ettei siinä ole mitään pelättävää.

En minä omaa kuolemaani pelkää, vaan vanhempieni ja kaikkien muiden läheisten. Suht itsekkäästi välillä toivon, että kuolisin ennen muita.

Kuolemaa ei ole. Keho kuolee mutta sielu on ikuinen. Valitettavasti moni muistaa tämän totuuden vasta kuolemansa hetkellä.

Toisaalta pelkojenkin kokeminen sekä niiden käsittely on myös yksi oppitunneista joita sielunne haluaa ehkä kokea näillä tasoilla ollessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pelkoa? Ei kuolema pelota..

No ei kai siinä tapauksessa, mikäli kuolemanpelosta ei kärsi. Tarvitseeko silti tulla tänne irvailemaan, jollei ole mitään annettavaa keskusteluun?

Tarvii, jotta muutkin tajuaisivat ettei siinä ole mitään pelättävää.

Mene nyt vain pois.

Usko auttaa. Vaikka uskoni onkin pieni ja heikko...mutta Jeesus on silti vahva.