Miten olet käsitellyt kuolemanpelkoasi?

Vierailija kirjoitti:

Usko auttaa. Vaikka uskoni onkin pieni ja heikko...mutta Jeesus on silti vahva.

Plääh.

Tajusin kerran että tänne ei jää kukaan. Sinäkin tulet perässä viimeistään 60 vuoden sisällä minun lähdöstäni, ja se on maailmankaikkeuden mittakaavassa mitätön aika.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin kerran että tänne ei jää kukaan. Sinäkin tulet perässä viimeistään 60 vuoden sisällä minun lähdöstäni, ja se on maailmankaikkeuden mittakaavassa mitätön aika.

Olen ymmärtänyt tämän jo kauan sitten. Se ei ole vähentänyt kuolemanpelkoani.

Ymmärtämällä, että kuolema on lopulta kaikkien yhteinen kokemus. Joka ikinen meistä kuolee. Se on maailman tavallisin asia. Toinen mikä on auttanut, on ymmärrys siitä, että elämän energia kiertää ja sen pitääkin kiertää. Eläimet, kasvit ja ihmiset kuolevat ja tulevat osaksi yhteistä elämänkiertoa. Olemme aina yhdessä, osa samaa elämänkaikkeutta. Ei siinä ole mitään surullista. Niin se vaan toimii.

Mä en pelkää kuolemaa. Kun kuolee, kaikki on ohi, mihin voi itse vaikuttaa ja sitäkään ennen en usko kuolemanjälkeiseen elämään vaikuttamiseen. Täysin lapsellinen ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en pelkää kuolemaa. Kun kuolee, kaikki on ohi, mihin voi itse vaikuttaa ja sitäkään ennen en usko kuolemanjälkeiseen elämään vaikuttamiseen. Täysin lapsellinen ajatuskin.

En ole kiinnostunut pohtimaan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vaan miten voisin elää ilman kuolemanpelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulemalla Jeesus-uskoon.

Ainoa todellinen keino kuolemanpelkoa vastaan, on olla samalla puolella Kaikkivaltiaan kanssa.

Entä jos rationaalisuus ja pessimismi ei anna myöten ikuiseen elämään uskomisessa?

Itse edustin ennen uskoontuloani näitä molempia ominaisuuksia ja rationaalinen olen vieläkin, sillä Jumalan viisaus on paljon suurempi kuin ihmisten luulot omasta viisaudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en pelkää kuolemaa. Kun kuolee, kaikki on ohi, mihin voi itse vaikuttaa ja sitäkään ennen en usko kuolemanjälkeiseen elämään vaikuttamiseen. Täysin lapsellinen ajatuskin.

En ole kiinnostunut pohtimaan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vaan miten voisin elää ilman kuolemanpelkoa.

Okei.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtämällä, että kuolema on lopulta kaikkien yhteinen kokemus. Joka ikinen meistä kuolee. Se on maailman tavallisin asia. Toinen mikä on auttanut, on ymmärrys siitä, että elämän energia kiertää ja sen pitääkin kiertää. Eläimet, kasvit ja ihmiset kuolevat ja tulevat osaksi yhteistä elämänkiertoa. Olemme aina yhdessä, osa samaa elämänkaikkeutta. Ei siinä ole mitään surullista. Niin se vaan toimii.

Tuo on valhetta ja tiedät sen. Saamme kaikki kohdata Jumalan kasvoista kasvoihin kuolemamme jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtämällä, että kuolema on lopulta kaikkien yhteinen kokemus. Joka ikinen meistä kuolee. Se on maailman tavallisin asia. Toinen mikä on auttanut, on ymmärrys siitä, että elämän energia kiertää ja sen pitääkin kiertää. Eläimet, kasvit ja ihmiset kuolevat ja tulevat osaksi yhteistä elämänkiertoa. Olemme aina yhdessä, osa samaa elämänkaikkeutta. Ei siinä ole mitään surullista. Niin se vaan toimii.

Tuo on valhetta ja tiedät sen. Saamme kaikki kohdata Jumalan kasvoista kasvoihin kuolemamme jälkeen.

Entä sitten? Miksi tuota pitäisi nyt pohtia?

Oliko toi ap sun kommentti, että et murehdi menneitä? Pitäiskö sun mahdollisesti käsitellä kuitenkin joitain menneisyyteen liittyviä asioita? Se saattaisi auttaa kuolemanpelkoon.

Vierailija kirjoitti:

Oliko toi ap sun kommentti, että et murehdi menneitä? Pitäiskö sun mahdollisesti käsitellä kuitenkin joitain menneisyyteen liittyviä asioita? Se saattaisi auttaa kuolemanpelkoon.

Ei ollut. Minulla kyllä riittää kaikenlaista työstettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pelkoa? Ei kuolema pelota..

No ei kai siinä tapauksessa, mikäli kuolemanpelosta ei kärsi. Tarvitseeko silti tulla tänne irvailemaan, jollei ole mitään annettavaa keskusteluun?

Tarvii, jotta muutkin tajuaisivat ettei siinä ole mitään pelättävää.

Mene nyt vain pois.

Tää on kuule ihan yleinen keskustelupalsta et voi käskeä ketään menemään pois. Ei voi häiritä noin paljoa erilainen näkökulma.

Viimeinen henkäys on minulle helpotuksen huokaus. Vihdoinkin loppuu työnhaku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pelkoa? Ei kuolema pelota..

No ei kai siinä tapauksessa, mikäli kuolemanpelosta ei kärsi. Tarvitseeko silti tulla tänne irvailemaan, jollei ole mitään annettavaa keskusteluun?

Tarvii, jotta muutkin tajuaisivat ettei siinä ole mitään pelättävää.

Mene nyt vain pois.

Tää on kuule ihan yleinen keskustelupalsta et voi käskeä ketään menemään pois. Ei voi häiritä noin paljoa erilainen näkökulma.

Eli siis tulet soittamaan suutasi muistakin peloista kärsiville, ettei sinulla ole vastaavaa ongelmaa? Onpa rakentavaa!

Kävin katsomassa kuollutta veljeäni. Siinä oli vain tyhjä ruumis. Silmät ja suu vähän auki. Veli itse oli poissa. Jos sielu on olemassa niin missä se on ja ajatteleeko se? Ajatteleeko veljeni?

Vierailija kirjoitti:

Kävin katsomassa kuollutta veljeäni. Siinä oli vain tyhjä ruumis. Silmät ja suu vähän auki. Veli itse oli poissa. Jos sielu on olemassa niin missä se on ja ajatteleeko se? Ajatteleeko veljeni?

Miten tämä liittyy kuolemanpelkoon?

Kuoleman hetkellä ihminen kokee hetkellisen paniikin, jonka jälkeen hän hyväksyy kuolevansa ja mieli rauhoittuu. 

Saattohoidin puolisoni ja hänen kuolemansa jälkeen olen kokenut, että kuolemanpelkoni on kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Saattohoidin puolisoni ja hänen kuolemansa jälkeen olen kokenut, että kuolemanpelkoni on kadonnut.

Tämä on mielenkiintoista. Minäkin olen menettänyt läheisiä, mutta omaa kuolemanpelkoani se on voimistanut.