Lue keskustelun säännöt.
Todella raskas ja hankala tilanne, mistä apua?
kaljurotta
11.08.2018 |
Otsikossa on ehkä lievää liioittelua, mutta vaikeuksia koulun kanssa on. Olen juuri aloittanut opiskelun lukion naapurikunnassa ja kulkeminen kouluun onkin nyt hankalampaa kuin alunperin piti. Kouluun on joka aamu herättävä ennen kuutta, bussi tulee joskus seitsemän aikaan aamulla, tämä ei ole mikään ongelma. Iltapäivällä bussi tulee vasta 16:30 ja juna lähtee 14:30. Jos menen bussilla, joudun vielä siitä menemään noin 10km kävellen että pääsen kotiin asti. Junalla menee myös myöhään ja tunneilta pitäisi lähteä joka päivä aikaisemmin ja jäisin opiskelussa jälkeen. Koululta ovat käsittääkseni olleet yhteydessä kunnanjohtajaan ja niin kyllä olisi tarkoitus meilläkin olla henkilökohtaisesti, jos tätä ei voi muka mitenkään järjestää. Toinen ongelma on se, että olen alkanut saada paniikkikohtauksia ja kärsiä ahdistuksesta. Koulussa on hankala keskittyä opiskeluun, kun kohtaus vain yrittää päälle koko ajan. Ahdistun myös kotona helposti ihan kaikista pienistä äänistä ja suutun nykyään todella herkästi ja olen itkuherkempi. Samalla olen huomannut että minulta lähtee valtavia määriä hiuksia koko ajan ja sen lisäksi nypin niitä itse ahdistuneena pois. Saatan myös alkaa yhtäkkiä raapia itseäni tai repiä hiuksiani, kun alkaa ahdistaa kovasti. Saan myös rytmihäiriöitä, vatsa on sekaisin, olen väsynyt jopa kymmenen tunnin yöunien jälkeen ja olo on muutenkin todella huono. Sain juuri kuulla sairastavani kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka varmaan selittääkin osan oireista. Tunnen huonoa omaatuntoa myös tästä sairaudesta, koska mielestäni en silti ole millään tavalla "oikeutettu" olemaan väsynyt tai tuntemaan itseni sairaaksi, koska tämä ei varsinaisesti mikään vaarallinen sairaus ole. Toivottavasti saan lääkityksen ja apua.
Minulla on myös hahmotushäiriö, joka jo itsessään aiheuttaa suurta ahdistusta ja lisää hirveästi stressiä myös koulunkäynnin kanssa.
Myös tuo, että pitäisi mennä junalla ja kytätä niitä aikatauluja on minulle todella vaikeaa ja ajatuksenakin ahdistava.
Yksi vaihtoehto on yrittää vaihtaa koulua oman kunnan lukioon, mutta mitenköhän se onnistuu käytännössä? Onko kellään kokemuksia tai tietoa? Keneen pitäisi olla yhteydessä?
Kommentit (20)
Nojaa. Itse jouduin kulkemaan tuolla lailla kouluun jo yläkoulussa, eikä kyse ollut valinnasta oman kunnan lukion ja naapurinkunnan välillä, vaan omassa kunnasssa ei ollut koulua, eli tuo oli pakko sekä minulle että kaikille kunnan teineille. Kyllä siitä selviää. Odotteluajst voi kättää esim läksyihin tai harrastuksiin kauoungiss (kirjastossaa, doittotunneilla yms)
Sen sijaan jos 2päivää koulua on jo saanut sulle aikaan paniikkikohtauksia, on tilanne hankalampi. Voi olla, että sä et ole lukioainesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko käyt siellä naapurikunnan lukiossa, niin kuin tähän asti. Tai muutat sinne paikkakunnalle. Tai vaihdat kotikuntasi lukioon. Siinä sulle vaihtoehdot. Miksi ylipäätään hait sinne naapurikunnan lukioon?
Hain naapurikunnan lukioon, koska siellä on paremmat tukitoimet ja mahdollisuus erityisopetukseen sekä pienemmät ryhmäkoot. Minulle tulisi joka päivä yli 10h päiviä tätä menoa, enkä ole varma, jaksaisinko sitä joka päivä. En saa muuttaa, koska "äidille tulee ikävä", oikeasti luulen ettei vanhemmilla ole rahaa järjestää asumista muualla. Mielestäni paras ratkaisu olisi vaihtaa oman kunnan lukioon, mutta onko sellainen edes mahdollista?
Ap
Miksi et vain järjestäisi mukavia opiskeluolosuhteita matkoillesi ja joinakin päivinä jopa vosisit siirtyä suoraan vapaa-aikaan, kin olisit saapunut kotiin? Matka toimisi siis siirtymäriittinä opiskelusta vapaalle. Eväät mukana. Toki lukio on niin vaativa, että matka-aikasi ei riitä opiskeluun kuin joinakin päivinä.
Asuntolaa? Edullista asuntoa? Ota selvää tuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ehdotin tuota muuttamista äidilleni ja kysyin ihan suoraan, onko meillä sellaiseen varaa vai mistä johtuu. Äidille vain tulisi minua ikävä, ei muuta. Mielestäni se ei ole mikään peruste sille, etten voisi muuttaa, koska tässä on kyse minun opiskelustani. Yritin myös kysyä voisinko katsoa onko amiksessa peruutuspaikkoja, mutta lukioon on pakko mennä, amikseen en saa. Eilen tein läksyjä odotellessa koululla 2h ja kotona olin joskus 18 aikaan, vaikka pääsin kahdelta. Pitkiä päiviä siis. Omassa kunnassa ei sitten ole mitään tukitoimia tarjolla ja ryhmäkootkin ovat isompia, mutta vitosilla toki pääsee läpi.
Tiedän että tällaiset tilanteet ovat monille arkipäivää ja olen varmaan joku pilalle lellitty kermap*rse, mutta tämä tuntuu raskaalta.
Varsinkin kun on noita omia henkilökohtaisia murheita vielä terveyden kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaa että et saa kotoa tukea ja sinua syyllistetään vielä "äidin ikävällä". Sinulla on useita sairauksia ja jo pelkästään niiden kanssa olisi monella aikuisellakin vaikeaa. Onneksi olet jo hoidon piirissä. Mene uudestaan lääkäriin, jos olosi ei kohenee riittävän nopeasti lääkityksestä huolimatta.
Joko voit tehdä nykyisestä lukiosta miellyttävää ja teet esim. läksyt koululla, käyt kavereiden kanssa kahvilla ja tulet rauhassa myöhemmällä junalla/bussilla kotiin. Mukaan voi myös ottaa evästä ja vaikka jotain harrastetaan (lehtiä, kirja, kutimet tms.). Aikaisempi pois lähtö on huono ja stressaava idea. Toki jos olet kovin sairas on ensin oireet hoidettava, että jaksat.
Tai voit pyytää vaihtoa lähilukioon. Soitto rehtorille!
Olo tulee varmasti helpottumaan kun saat kilpirauhaslääkityksen. Ne jotka eivät itse ole kokeneet eivät tajua mikä helvetti vajaatoiminta on! Se vaikuttaa kehon kaikkiin soluihin ja toimintoihin, ja on äärimmäisen tärkeää että kilpirauhanen toimii oikein.
Paras ratkaisu kulkemisen kannalta on varmasti tuo oman kunnan lukioon vaihto. Parhaiten saat tietoa kun otat yhteyttä rehtoriin.
Ps. itselläni todettu vajaatoiminta melkein parikymmentä vuotta sitten, joten osaan samaistua oloosi! Paniikkikohtaukset, itkuisuus, masennus kaikki tuttua, sekä se että mikään uni ei riitä. Olo on kuin zombilla. Toivon sinulle parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ehdotin tuota muuttamista äidilleni ja kysyin ihan suoraan, onko meillä sellaiseen varaa vai mistä johtuu. Äidille vain tulisi minua ikävä, ei muuta. Mielestäni se ei ole mikään peruste sille, etten voisi muuttaa, koska tässä on kyse minun opiskelustani. Yritin myös kysyä voisinko katsoa onko amiksessa peruutuspaikkoja, mutta lukioon on pakko mennä, amikseen en saa. Eilen tein läksyjä odotellessa koululla 2h ja kotona olin joskus 18 aikaan, vaikka pääsin kahdelta. Pitkiä päiviä siis. Omassa kunnassa ei sitten ole mitään tukitoimia tarjolla ja ryhmäkootkin ovat isompia, mutta vitosilla toki pääsee läpi.
Tiedän että tällaiset tilanteet ovat monille arkipäivää ja olen varmaan joku pilalle lellitty kermap*rse, mutta tämä tuntuu raskaalta.
Varsinkin kun on noita omia henkilökohtaisia murheita vielä terveyden kanssa.
Ap
Älä syyllistä itseäsi. Vanhempasi asettavat sut kohtuuttomaan tilanteeseen. Eivät taida tajuta miten isoja ongelmia sulla on (oikeasti!). Usein vanhemmat kieltävät lastensa ongelmat.
Paniikkihäiriöön liittyvissä asioissa ota yhteyttä koulun terveydenhoitajaan.
Koulun vaihtoonn liittyvissä koulun rehtoriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkitse kansanopistolukiota. Niissä on pääsääntöisesti hyvät tukitoimet, koska opiskelijakunta on sellaista, että vaatii sen. Niissä on myös asuntolat, joissa asuminen on sekä sosiaalisesti valvottua että valtion taloudellisesti tukemana halvempaa kuin toisella paikkakunnalla omatoimisesti asuminen. On totta, että lapsen asuminen toisella paikkakunnalla ON kallista, eikä useimmilla vanhemmilla ole siihen varaa - mitta kansnopidtoasuntolassa se on helvempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ehdotin tuota muuttamista äidilleni ja kysyin ihan suoraan, onko meillä sellaiseen varaa vai mistä johtuu. Äidille vain tulisi minua ikävä, ei muuta. Mielestäni se ei ole mikään peruste sille, etten voisi muuttaa, koska tässä on kyse minun opiskelustani. Yritin myös kysyä voisinko katsoa onko amiksessa peruutuspaikkoja, mutta lukioon on pakko mennä, amikseen en saa. Eilen tein läksyjä odotellessa koululla 2h ja kotona olin joskus 18 aikaan, vaikka pääsin kahdelta. Pitkiä päiviä siis. Omassa kunnassa ei sitten ole mitään tukitoimia tarjolla ja ryhmäkootkin ovat isompia, mutta vitosilla toki pääsee läpi.
Tiedän että tällaiset tilanteet ovat monille arkipäivää ja olen varmaan joku pilalle lellitty kermap*rse, mutta tämä tuntuu raskaalta.
Varsinkin kun on noita omia henkilökohtaisia murheita vielä terveyden kanssa.
ApÄlä syyllistä itseäsi. Vanhempasi asettavat sut kohtuuttomaan tilanteeseen. Eivät taida tajuta miten isoja ongelmia sulla on (oikeasti!). Usein vanhemmat kieltävät lastensa ongelmat.
Valitettavasti vanhempien varallisuustilanne ei mitnkään automaattisesti parane lasten erityistarpeiden myötä. Usein käy päinvastoin, kun lasten tukemiseen menee aikaa ja se syö ansiotuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hain naapurikunnan lukioon, koska siellä on paremmat tukitoimet ja mahdollisuus erityisopetukseen sekä pienemmät ryhmäkoot. Minulle tulisi joka päivä yli 10h päiviä tätä menoa, enkä ole varma, jaksaisinko sitä joka päivä. En saa muuttaa, koska "äidille tulee ikävä", oikeasti luulen ettei vanhemmilla ole rahaa järjestää asumista muualla. Mielestäni paras ratkaisu olisi vaihtaa oman kunnan lukioon, mutta onko sellainen edes mahdollista?
Ap
Soitat oman kunnan lukion rehtorille. Suuunnilleen syyskuun puoliväliin saakka muutos on mahdollinen, sillä vasta silloin määräytyy valtion osuudet. Yleensä koulut ottavat mielellään kaikki halukkaat opiskelijat, siis mikäli ei ole kyseessä jokin huippulukio.
Paljon käsittelemättömiä asioita sulla mielessäsi, juttelemaan sun tarttis päästä jonnekin ainakin. Joukkoliikenne taas onkin aivan perseestä: odottamista, odottamista, kävelyä, kävelyä ja päälle kusipäistä jengiä joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. Itse jouduin kulkemaan tuolla lailla kouluun jo yläkoulussa, eikä kyse ollut valinnasta oman kunnan lukion ja naapurinkunnan välillä, vaan omassa kunnasssa ei ollut koulua, eli tuo oli pakko sekä minulle että kaikille kunnan teineille. Kyllä siitä selviää. Odotteluajst voi kättää esim läksyihin tai harrastuksiin kauoungiss (kirjastossaa, doittotunneilla yms)
Sen sijaan jos 2päivää koulua on jo saanut sulle aikaan paniikkikohtauksia, on tilanne hankalampi. Voi olla, että sä et ole lukioainesta?
Sä kuljitkin muiden kanssa ja eri elämänvaiheessa. Kun ollaan liki täysi-ikäisiä, alkaa helposti ahdistaa koska PITÄISI osata, tietää, jaksaa jne ja itsenäistyä koko ajan.
Kärsin samasta oireistosta saman ikäisenä ammattikoululaisena. Myöhemmin ymmärsin etteivät asiat olleet kunnossa alun alkaenkaan. Tulin parin kunnan takaa, pitkät päivät, kiusaamista, kotona kriisi kypsymässä ja asiat aina niin sun näin. Tutustuin väärään ihmiseen, joka oli vakuuttunut että olen hänen elämänsä tarkoitus. Juu ei.
Myös ikäkausi vaikutti: 17-vuotiaana aivojen kehitys on kriittisessä pisteessä. Minä kyllä sairastuin paniikkihäiriön kautta masennukseen jo vuotta nuorempana mutta tuon iän saavuttaneena olin myös kriisin ytimessä.
Aloittajalle: ota yhteyttä terveydenhuoltoon ja kerro mitä tunnet. Tarvitset opintojen uudelleen ohjausta. Yritä levätä äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Kaikki järjestyy kyllä, älä huoli.
Vierailija kirjoitti:
Itse ehdotin tuota muuttamista äidilleni ja kysyin ihan suoraan, onko meillä sellaiseen varaa vai mistä johtuu. Äidille vain tulisi minua ikävä, ei muuta. Mielestäni se ei ole mikään peruste sille, etten voisi muuttaa, koska tässä on kyse minun opiskelustani. Yritin myös kysyä voisinko katsoa onko amiksessa peruutuspaikkoja, mutta lukioon on pakko mennä, amikseen en saa. Eilen tein läksyjä odotellessa koululla 2h ja kotona olin joskus 18 aikaan, vaikka pääsin kahdelta. Pitkiä päiviä siis. Omassa kunnassa ei sitten ole mitään tukitoimia tarjolla ja ryhmäkootkin ovat isompia, mutta vitosilla toki pääsee läpi.
Tiedän että tällaiset tilanteet ovat monille arkipäivää ja olen varmaan joku pilalle lellitty kermap*rse, mutta tämä tuntuu raskaalta.
Varsinkin kun on noita omia henkilökohtaisia murheita vielä terveyden kanssa.
Ap
Minäkin olisin pitänyt välivuoden ja/tai vaihtanut koulua. Opoista ei ollut hyötyä ja äitini meni ajatuksestakin seinille.
Sun äitisi lienee samalla tavalla kiinni nilkassa. Hän on kuitenkin aikuinen, jonka täytyy kestää lapsen kasvaminen. Et voi asettaa hänen hyvinvointiaan omasi edelle tällaisessa tilanteessa. Jos asiat olisivat oikein, hän huolehtisi oireittesi hoitamisesta tai ylipäänsä ymmärtäisi niitä. Nyt hän tuntuu enemmänkin aiheuttavan niitä.
On huoltajan työ huolehtia alaikäisestä lapsestaan, ei toisin päin.
Vanhemmat myös tuntuvat vähättelevän sairauttani ja oloani, vaikka äidillä on sama vaiva. Äidin mielestä tämä ei ole sairaus ollenkaan ja minä en saisi valittaa oireistani, mutta hän kyllä saa. On sellainen olo, että kaikki on pielessä eikä mistään tule mitään.
Tunnen oloni sellaiseksi zombiksi tai joksikin aivokuolleeksi ja en saisi edes avautua pahasta olostani. :(
Ap
Vähän on uhriutumisen meininki tässä nyt. Ei se nyt noin raskasta voi olla, monilla muilla ihan sama tilanne ja hyvin pärjäävät. Olisiko aika ehkä sinunkin jo yrittää aikuistua?
Ole suoraan yhteydessä rehtoriin /rehtoreihin, minne lukioon haluaisit mennä. Soitto hänelle, saat selville asioita. Tsemppiä!