Mies ei pysty sitoutumaan

Tapasin erään nuoren miehen noin vuosi sitten. Liekki leimahti heti ja tapailimme neljä kertaa viikossa. Kuukausi ensi näkemisestä olimme jo yhteisellä reissulla kahdestaan. Teimme todella paljon asioita yhdessä ja toisen kanssa vietetty aika oli ihanaa. Kuitenkin mies ilmoitti, että ei ole valmis vielä seurustelemaan. Se oli minulle ok, koska olen nuori ja seurustelu ei tuntunut mitenkään pakolliselta ajatukselta. Teimme siis säännöt että olemme toistemme, mutta kun lähdemme pois kaupungista jonnekin muualle juhlimaan, saa tästä suhteesta ottaa vähän vapautta ja mennä vapaammin. Kuitenkin molemmat osapuolet tiesivät että toinen on se ykkönen aina. Tällainen järjestely tottakai alkaa aiheuttaa vaikeuksia, mustasukkaisuutta ja pientä ahdistusta mitä pidemmälle suhteessa edettiin. Monia iltoja itkettiin yhdessä kun kumpikaan ei ollut valmis luopumaan toisesta mutta tavallaan tiesi että homma ei näin toimi. Minunhan se olisi pitänyt luopua, tiedän. Mutta kun pelissä oli ja on todella kovat tunteet... Suhdetta jatkettiin näin 8 kuukautta, josta kuukausi asuttiin yhdessä (pakollinen järjestely). Kun kesä alkoi, mies muutti kesätöiden parissa toiseen kaupunkiin. Päätimme panna homman jäihin, koska mies ei edelleenkään ollut tai ole valmis sitoutumaan täysin. Kesän aikana on ollut kaikkea mahdollista draamaa asian tiimoilta ja nyt en pidä häneen enää mitään yhteyttä. Kuitenkin, olen todella rikki ja väsynyt tästä kaikesta. Mies on varmasti menevintä sorttia mitä maailmasta löytyy ja hän on itsekin sanonut että on tuossa elämässään (paljon naisia,biletys jne) niin kiinni vielä ja haluaa elää vielä nuoruuttaan, ettei yksinkertaisesti pysty seurustelemaan. Hän siis käy koko ajan kamppailua sen kanssa, että voi olla minun kanssani ja kun kuitenkin toinen osa hänestä haluaa vielä mennä ja elää ja viettää joitakin iltoja muidenkin kanssa. Hän myös poti paljon huonoa omatuntoa siitä jos jollakin biletysreissullaan sattui toisen tytön kanssa olemaan.

Tilannehan on selvä. Kun järjellä ajattelee, niin kuka tahansa täysjärkinen irrottautuisi kyseisestä suhteesta. Mutta entä sitten kun sydän sanoo kaikkea muuta ja rakastan olla tämän miehen kanssa yli kaiken?? Ja meillä on todella ihanaa yhdessä. Hän myös on myöntänyt rakastavansa minua. Kaikki ongelmamme kiteytyivät puhtaasti yhteen asiaan ja se oli tämä molemmin puolinen vapaus sillon tällöin reissuilla. Hän oli myös minun menoista hyvin ahdistunut ja mustasukkainen. Oi miksi minä, kuka ei koskaan kiinnostu kenestäkään, kiinnostuu nimenomaan tällaisesta ihmisestä?! Tiedän että tarvitsen haastetta, mutta tämä taitaa olla toivoton tapaus..

Tällä hetkellä emme siis ole mitään tai pidä sen kummemmin yhteyttä, sillä sanoin hänelle että tarvitsen nyt aikaa pöydän putsaamiseksi (kesällä sattui ja tapahtui paljon). Mutta ensi kuussa näemme pakosti jo uusiksi kun mies tulee takaisin samaan kaupunkiin. Hän on sanonut tekevänsä kaikkensa että ei satuta minua enää ja pysyy kaukana minusta. Mutta kun hänetkin tunnen kun omat taskuni, niin voin kertoa että asiat ei meidän kohdalla mene koskaan niin kuin järjellä ajattelisi vaan joku soppa helposti saadaan vielä aikaiseksi. Toivoisin vaan että tässä seuraavassa kolmessa viikossa tunteet hieman häviäisivät enkä olisi niin heikkona siihen ihmiseen.. Mitä teen??! Joo, ja varmaan se itsekunnioitus puuttuu sitten täysin.. Tunteille ei voi mitään ja olen aivan sekaisin.