Lapsi kelpaa kylään ja leikkiseuraksi, mutta vanhemman kanssako ei muka tarvitse kommunikoida?
Täytyy ihmetellä joidenkin käsitystä lasten välisistä tuttavuuksista ja sitä, että tiedetään lapsen vanhemmat ja yhteystiedot, mutta niitä ei haluta käyttää edes ongelmien ratkaisemiseen perheiden kesken ja muutenkin vääntelehditään vaivautuneena, jos näkee vanhempia. Ovatko jotkut vain niin introverttejä ja puhelinkammoisia vai ovatko mielestään liian hienoja ihmisiä keskustelemaan edes perustasolla naapurien kanssa etenkin jos lapset kavereita keskenään vai mikä siinä on niin vaikeaa ilmoittaa vaikka, että lapsi on tullut heille kylään ja olihan asia okei ja oliko tarkoitus syödä kotona vai heillä ja milloin piti lähteä kotiin? Onko ikinä käynyt mielessä, että välttämättä sillä lapsella ei ole väitteistään huolimatta edes lupaa olla teillä siihen aikaan? Teillä, jotka olette vanhemmille lähes tuntemattomia. Luetaan viestit, mutta ei vastailla niihin edes selkeässä kysymyksessä. Sitten kun on ongelmia, niin niistäkään ei keskustella suoraan vanhempien kanssa, vaan heti ensimmäisessä ahdistuksessa soitetaan lasuviranomaisille, että täällä tämä lapsi vaan syö meidän leipää. Lähettäisivät lapsen kotiin tai pakkoko ottaa vastaan lapsi, jolla ei ole edes ollut lupaa olla teillä? Uskotte joka sanan, mitä lapsi itkeä tirauttaa? Sitten kun kysytään, että miksi ei voi kysyä asioista suoraan, niin loukkaannutaan ja blokataan numerot. Mutta edelleen lapsi on teille mielestänne tervetullut, mutta vanhempien kanssa ette halua alentua keskustelemaan? Ihme sakkia.
Kommentit (17)
Viestisi rakenteen ja pituuden perusteella on selvää, että olet itse syypää näihin ongelmiin.
Vanhempi tietää, missä lapsi on ja vanhempi tietää, että lapsella ei ole lupaa sinne mennä ja sitten se vanhempi tyytyy laittamaan tekstareita sen sijaan, että olisi aikuinen ja hakisi lapsensa pois.
lasun paikka!
Miksi mun pitäis ilmoittaa vanhemmille jos joku muksu tulee meille kylään? Kai sinä itse tiedät mihin lapsesi lähti ja mitä olette kyläilystä sopineet?
Jos kulkee itsekseen, niin ei siinä enää ruokailutakaan sovita, sen ikäinen lapsi sopii itse vanhempiensa kanssa saako syödä kylässä vai milloin pitää olla kotona ruokapöydässä.
Koululainen laittaa meillä aina viestin: maija on meillä, menin tiinalle. Niihin sitten vastaan ok tai klo 17 kotiin tms.
Vierailija kirjoitti:
Viestisi rakenteen ja pituuden perusteella on selvää, että olet itse syypää näihin ongelmiin.
Ei minusta. Kirjoitti täysin asiaa.
Meillä lähtökohtaisesti lapset ei valehtele, joten miksi en uskoisi, jos joku sanoo, että on lupa tulla meille kylään?
Jos sinun ja lapsen välinen kommunikointi ei ota sujuakseen älä syytä siitä muita vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy ihmetellä joidenkin käsitystä lasten välisistä tuttavuuksista ja sitä, että tiedetään lapsen vanhemmat ja yhteystiedot, mutta niitä ei haluta käyttää edes ongelmien ratkaisemiseen perheiden kesken ja muutenkin vääntelehditään vaivautuneena, jos näkee vanhempia. Ovatko jotkut vain niin introverttejä ja puhelinkammoisia vai ovatko mielestään liian hienoja ihmisiä keskustelemaan edes perustasolla naapurien kanssa etenkin jos lapset kavereita keskenään vai mikä siinä on niin vaikeaa ilmoittaa vaikka, että lapsi on tullut heille kylään ja olihan asia okei ja oliko tarkoitus syödä kotona vai heillä ja milloin piti lähteä kotiin? Onko ikinä käynyt mielessä, että välttämättä sillä lapsella ei ole väitteistään huolimatta edes lupaa olla teillä siihen aikaan? Teillä, jotka olette vanhemmille lähes tuntemattomia. Luetaan viestit, mutta ei vastailla niihin edes selkeässä kysymyksessä. Sitten kun on ongelmia, niin niistäkään ei keskustella suoraan vanhempien kanssa, vaan heti ensimmäisessä ahdistuksessa soitetaan lasuviranomaisille, että täällä tämä lapsi vaan syö meidän leipää. Lähettäisivät lapsen kotiin tai pakkoko ottaa vastaan lapsi, jolla ei ole edes ollut lupaa olla teillä? Uskotte joka sanan, mitä lapsi itkeä tirauttaa? Sitten kun kysytään, että miksi ei voi kysyä asioista suoraan, niin loukkaannutaan ja blokataan numerot. Mutta edelleen lapsi on teille mielestänne tervetullut, mutta vanhempien kanssa ette halua alentua keskustelemaan? Ihme sakkia.
Olen sekä äärimmäisen introvertti, että puhelinkammoinen, niin että en todellakaan koe tarpeelliseksi pikkuasioista soitella ympäriinsä. Ja juuri sinunkaltaisesi ihmiset eivät ainakaan asiaa yhtään helpota. En haluaisi missään tapauksessa olla sinunlaisesi ihmisen kanssa missään tekemisissä. Kyllä, ihmesakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestisi rakenteen ja pituuden perusteella on selvää, että olet itse syypää näihin ongelmiin.
Ei minusta. Kirjoitti täysin asiaa.
Ahdistava, liian monisanainen, riidanhaluinen ja sekava. Ei ihme jos kommunikointi muiden vanhempien kanssa ei onnistu sillä tasolla, että estävät ap:n numeron.
Sitä mä en tajua, että kun 99% muista ihmisistä elämä ei ole näin hankalaa, niin miksi nämä jatkuviin ongelmiin ajautuvat eivät koskaan ymmärrä kattoa peiliin.
Itsekin olen kyllästynyt paikallisiin persenaamoihin, jotka ovat liian olevinaan edes tervehtiäkseen kaupassa.
Meillä lähtökohtaisesti lapset ei kyläile, ainakaan omin nokkinensa.
Oikeasti, jos lastesi kaverien vanhemmat blokkaavat puhelinnumeroasi on aika katsoa peiliin. Ei sitä normaalisti tapahdu.
Kyllä minä ensisijaisesti uskon, että lapsella on lupa olla meillä. Kysyn koska aika mennä kotiin ja tarkkailen kelloa varmuudeksi jos lapset sattuu unohtamaan ajankulun. Välillä kuskaan oman lapseni kanssa kaveria kotiin ja välillä minun lapsi on saanut kyydin kaverin vanhemmilta.
Vastaan viestiin jos kaverin vanhemmalla on asiaa. Aika harvoin mitään on. Kerran esimerkiksi lapsen kaverin äiti kysyi mitä mieltä olen voiko tytöt mennä kahdestaan uimaan, kun hänestä ei ole hyvä idea. Kerroin olevani samaa mieltä ja meidän tytöt eivät lähteneet lasten kesken uimaan vaikka yksi tyttö saikin mennä yksin uimaan. Lapset 8-9 vuotiaita.
Joskus kaverin vanhemmat minulta kysyneet saako lapseni lähteä heidän kanssaan huvipuistoon, super parkkiin ym rahaa vaativiin juttuihin. Muuten ei kysellä onko lupa olla kylässä.
Meillä saa kaikki syödä välipalaa, ruokaa ja jälkkäriä. En erikseen kysy vanhemmilta saako heidän lapset syödä. Ensisijainen ajatukseni on, että kaikki lapset ruokitaan jotka meille tulee suoraan koulusta tai ovat ruoka-aikana täällä. Omat lapseni saavat syödä kylässä jos se siellä sopii. Olen lapseni opettanut niin, että meillä kavereille tarjotaan ruokaa, mutta kaikissa kodeissa ei ole sana tapa ja on ihan ok lähettää lapsi kotiin syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi tietää, missä lapsi on ja vanhempi tietää, että lapsella ei ole lupaa sinne mennä ja sitten se vanhempi tyytyy laittamaan tekstareita sen sijaan, että olisi aikuinen ja hakisi lapsensa pois.
lasun paikka!
Pölhö sinä olet. Ihan hyvin voi vanhemmalle laittaa viestiä, että lähettää kotiin. Kyllä lapsi joutaa kävellä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen kyllästynyt paikallisiin persenaamoihin, jotka ovat liian olevinaan edes tervehtiäkseen kaupassa.
Minä en vaan tunnista ihmisiä kaupassa helposti. Ihmismäärässä julkisilla paikoilla minun tapani "selviytyä" on se, että suljen muut ympäriltäni ja keskityn ostoksiin. En katso ympärillä olevia ihmisiä jotta en ahdistu. Tervehdin kyllä iloisesti hymyillen jos minua tervehditään niin, että huomaan.
Sulkeutunut olemukseni johtuu pitkäaikaisesta koulukiusaamisesta. Muutoin olen saanut itseni melkolailla ehyeksi, mutta tämä poissaoleva olemukseni on jäänyt sekä alitajuntainen tapa ensimmäisenä miettiä mitä ihminen minusta hyötyy jos haluaa olla seurassani.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähtökohtaisesti lapset ei valehtele, joten miksi en uskoisi, jos joku sanoo, että on lupa tulla meille kylään?
Siksi, koska ne muiden lapset eivät ole teidän lapsia ja ette voi tietää onko heillä tapana valehdella tai onko muitakin ongelmia, jos ette ole ikinä vaivautuneet ottamaan selvää edes perusasioista. Pahimmassa tapauksessa vaikeutatte lapsen ja vanhemman kommunikaatio- ja muita ongelmia olemalla välinpitämättömiä siitä, onko lapsella todella lupa olla teillä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähtökohtaisesti lapset ei valehtele, joten miksi en uskoisi, jos joku sanoo, että on lupa tulla meille kylään?
Siksi, koska ne muiden lapset eivät ole teidän lapsia ja ette voi tietää onko heillä tapana valehdella tai onko muitakin ongelmia, jos ette ole ikinä vaivautuneet ottamaan selvää edes perusasioista. Pahimmassa tapauksessa vaikeutatte lapsen ja vanhemman kommunikaatio- ja muita ongelmia olemalla välinpitämättömiä siitä, onko lapsella todella lupa olla teillä. Ap
Meillä onneksi ne vähät valehtelijat ja varastelijat karsiutunut ihan sillä pois, että olen antanut luvan kylään tulemiselle minun vielä töissä ollessa vain jos on niitä hyvin käyttäytyviä kavereita tulossa kylään. Ihan tietoisesti toimin niin, että suosin kavereita joiden sanaan voi luottaa. Näiden vanhempien kanssa myös vähäinen viestintä tarpeen vaatiessa onnistuu eikä joka päivä tarvitse varmistella.
Lapsille pitää antaa tilaa luoda ne omat kaverisuhteet ja käydä omat sotansa ongelmien ratkaisemiseksi eikä vanhempien olla koko ajan ohjaamassa ja säätelemässä.