Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon aloitteellisuutta 9-vuotiaalta voi odottaa?
10.08.2018 |
Kohta 10-vuotias. Kaverillaan on tänään synttärit. Kutsun tultua sanoin, että mieti mitä haluat antaa lahjaksi. Viimeksi kaksi päivää sitten muistutin viimeksi, että pitäisi olla joku lahja nyt sitten ja olisin voinut ostaa jotain, kun muutenkin olin menossa kaupungille. Tänään on nyt se syntymäpäivä ja lahjaa ei vieläkään ole. Kysyin että meinaako mennä ja mitä aikoo viedä, koska ainoa vaihtoehto enää on ostaa jotain lähellä olevasta kaupasta. Lapsen idea oli "no jos mä meen sen kanssa jonnekin" tarkoittaen jotain Parkia, leffaa tms. aineetonta lahjaa. Nuo ovat hyviä lahjoja kyllä, mutta en oikein hyvin taivu noihin kun meillä ei ole autoa jolla kaveria kuljettaa ja edellinenkin tällainen lahja toiselle kaverille on vielä toteuttamatta. Harmittaa, että lapsi odottaa mun ratkaisevan tällaiset pulmat ilman oikein mitään panostusta. Kun muistelen itseäni samanikäisenä, niin pyysin kai äidiltä rahaa ja ostin jostain askartelukaupasta jotakin mistä arvelin kaverini pitävän. Toisaalta ajat on muuttuneet ja lapsille on vaikea keksiä mitään, kun ei kukaan halua krääsää. Olenko liian vaativa lapselle? Miten teillä hoidetaan nämä lahjanmiettimiset ja -hankkimiset?
Kommentit (12)
Meillä on jo paljon pienemmätkin ollu niin innoissaan lahjojen hankkimisesta, et ei oo tarvinnu paljoo patistella. Että kyllä minun mielestä tuon ikäsen pitäis jo hoitaa itse, vanhemmat voi olla apuna. Meillä lapsi aina lähtenyt kauppaan mukaan samalla kun itse käy ruokaostoksilla, sovittu vain summa, jolla voi ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yhdessä ostetaan, lapsi on 11. Toki kehotan miettimään ja joskus käykin ostamassa itse lahjoja. Mutta jos tuntuu vaikealta niin sitten mennään yhdessä. Nyt kyllä olet itse vähän niinkuin pedannut lapsen epäonnistumisen kun kerran näit että ei ole tenhyt asialle mitään. Ei oikein reilua vanhemmalta ensin odottaa että lapsi mokaa ja sitten vasta alkaa kysellä että mitäs nyt sitten meinaat.
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä olettaisi itse hoitavan vielä. Tosin me asutaan saman ikäisen kanssa maalla, joten itsenäisesti ei ole kaupassa vielä käynytkään koska etäisyydet ovat pitkiä. Joko mennään yhdessä ostamaan tai sitten kysyn mitä suurinpiirtein voisi ostaa ja haen itse kauppareissulla. [/quote
Sitähän mä ehdotin lapselle että käydään kauppakeskuksessa ja myös ite kun olin menossa kauppakeskukseen, niin sanoin että voin tuoda jotain, mutta lapsi vaan mumisi siihen enkä jaksanut patistaa. Olisi kai pitänyt enemmän kehottaa mukaan tai ostaa vaan itse jotain. Ap
Vierailija kirjoitti:
No yhdessä ostetaan, lapsi on 11. Toki kehotan miettimään ja joskus käykin ostamassa itse lahjoja. Mutta jos tuntuu vaikealta niin sitten mennään yhdessä. Nyt kyllä olet itse vähän niinkuin pedannut lapsen epäonnistumisen kun kerran näit että ei ole tenhyt asialle mitään. Ei oikein reilua vanhemmalta ensin odottaa että lapsi mokaa ja sitten vasta alkaa kysellä että mitäs nyt sitten meinaat.
Mitä se lapsi nyt on mokannut?
Vierailija kirjoitti:
No yhdessä ostetaan, lapsi on 11. Toki kehotan miettimään ja joskus käykin ostamassa itse lahjoja. Mutta jos tuntuu vaikealta niin sitten mennään yhdessä. Nyt kyllä olet itse vähän niinkuin pedannut lapsen epäonnistumisen kun kerran näit että ei ole tenhyt asialle mitään. Ei oikein reilua vanhemmalta ensin odottaa että lapsi mokaa ja sitten vasta alkaa kysellä että mitäs nyt sitten meinaat.
Tämä ei nyt kyllä ole ihan totta, koska puhuin lahjan suunnittelemisesta heti kutsun yhtyedessä sekä pari kertaa sen jälkeen, sekä tarjouduin auttamaan kahdella eri tavalla. Kyllä mä odotan kouluhommienkin suhteen, että joko apu kelpuutetaan tai sitten homma hoidetaan itse. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ostanut lahjaa kaverille. Äiti kyselee että no meinaatko mennä.
Sujauttakaa kuoreen 10e seteli jos muuta ette keksi viime tipassa. Meillä oma lapsi muistaa mieluisempien kaverien synttärit eli hössöttää lahjatoiveista, jos on vähän nihkeästi menossa, minä saan muistutella markettireissulla. Vielä ei ole tajua sopivasta lahjasta, että 2e kynä ja vihko ei riitä ihan lahjaksi kun yleensä hankitaan 10-15e lahjoja. Lahjarumba on kyllä rasittava ja jos lapsi tottunut kaupassa käymään, voi kyllä itsekin ottaa vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjan osto on ihan tarpeeksi vaativaa aikuisellekin. En kyllä omalle 9-v:lleni tekisi noin, että synttäripäivänä sanoisin, että mitäs et ostanut lahjaa. Sama kuin jos ruokakaappi olisi tyhjä, ja sanoisi vain lapselle, mitäs et käynyt kaupassa. Kyllä sinun kuuluisi vielä olla asiasta päävastuussa, lapsi voi toki osallistua ehdottamalla jotain yms.
Vierailija kirjoitti:
Lahjan osto on ihan tarpeeksi vaativaa aikuisellekin. En kyllä omalle 9-v:lleni tekisi noin, että synttäripäivänä sanoisin, että mitäs et ostanut lahjaa. Sama kuin jos ruokakaappi olisi tyhjä, ja sanoisi vain lapselle, mitäs et käynyt kaupassa. Kyllä sinun kuuluisi vielä olla asiasta päävastuussa, lapsi voi toki osallistua ehdottamalla jotain yms.
Joo, sehän se kun ei osallistunut ehdottamalla, vaikka kysyin kyllä toistumiseen eikä myöskään halunnut ostosreissulle lähteä katselemaan. Mutta totta on, että mun olis pitänyt sanoa viimeistään keskiviikkona, että nyt on aika päättää ostanko minä lahjan vai ostaako itse, kun synttäreille on sanonut haluavansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yhdessä ostetaan, lapsi on 11. Toki kehotan miettimään ja joskus käykin ostamassa itse lahjoja. Mutta jos tuntuu vaikealta niin sitten mennään yhdessä. Nyt kyllä olet itse vähän niinkuin pedannut lapsen epäonnistumisen kun kerran näit että ei ole tenhyt asialle mitään. Ei oikein reilua vanhemmalta ensin odottaa että lapsi mokaa ja sitten vasta alkaa kysellä että mitäs nyt sitten meinaat.
Tämä ei nyt kyllä ole ihan totta, koska puhuin lahjan suunnittelemisesta heti kutsun yhtyedessä sekä pari kertaa sen jälkeen, sekä tarjouduin auttamaan kahdella eri tavalla. Kyllä mä odotan kouluhommienkin suhteen, että joko apu kelpuutetaan tai sitten homma hoidetaan itse. Ap
Taidat nyt olla vähän kuistilla kasvatusasioiden ja vastuiden suhteen. Kouluhommat eli perusläksyt ovat lähtökohtaisesti lapsen omalla vastuulla ja vanhempi auttaa tarvittaessa. Näissäkin monesti 9v. tarvitsee vielä aikuisen muistuttelua, huolehtimista, tarkistamista. Ja kouluhommilla en tarkoita, että jos koulu tekee retken, 9v, lapsen on itse ostettava sinne makuupussit, eväät ja retkivarusteet yms. Tai että koulun myyjäisiin lapsen on itse keksittävä myyntiartikkelit ja paketoitava ne järkevästi ja kauniisti tms. Toivottavasti ymmärrät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan osto on ihan tarpeeksi vaativaa aikuisellekin. En kyllä omalle 9-v:lleni tekisi noin, että synttäripäivänä sanoisin, että mitäs et ostanut lahjaa. Sama kuin jos ruokakaappi olisi tyhjä, ja sanoisi vain lapselle, mitäs et käynyt kaupassa. Kyllä sinun kuuluisi vielä olla asiasta päävastuussa, lapsi voi toki osallistua ehdottamalla jotain yms.
Joo, sehän se kun ei osallistunut ehdottamalla, vaikka kysyin kyllä toistumiseen eikä myöskään halunnut ostosreissulle lähteä katselemaan. Mutta totta on, että mun olis pitänyt sanoa viimeistään keskiviikkona, että nyt on aika päättää ostanko minä lahjan vai ostaako itse, kun synttäreille on sanonut haluavansa.
Siihen ehdotteluunkin lapsi tarvitsee usein jonkinlaista aktivointia, eli kyselet vaikka, mikä nyt on lasten keskuudessa in. Siitä lähtee ideointi. Mutta aina ei vain keksi tai tulee kiire. Silloin seteli kuoreen ja karkkipussi kylkeen. Juuri niin, sinä laitat sen määräpäivän. Näin lapsi oppii vähitellen itsekin eikä tule epäonnistumisen kokemus heti liiasta vastuusta.
No en kyllä olettaisi itse hoitavan vielä. Tosin me asutaan saman ikäisen kanssa maalla, joten itsenäisesti ei ole kaupassa vielä käynytkään koska etäisyydet ovat pitkiä. Joko mennään yhdessä ostamaan tai sitten kysyn mitä suurinpiirtein voisi ostaa ja haen itse kauppareissulla.