Kihloihin menemisen idea ja merkitys nykyään mielestäsi?

Minusta se tarkoittaa sitä mitä ennenvanhaankin. Kun on sovittu, että mennään naimisiin, ollaan automaattisesti kihloissa. Siihen ei tarvita sormustakaan, pelkkä sopiminen naimisiinmenosta = kihlaus.

Vakavampaa, sitoutuneempaa seurustelua.

Sopimus siitä, että ollaan menossa naimisiin, vaikka hääpäivä jäisikin vielä avoimeksi.

Minusta ei ainakaan sitä, että ollaan kihloissa ilman aikeita mennä naimisiin. Näille pitäisi keksiä joku muu oma jutska, koska kihlaus se ei ole.

Eräs tuttavani on mennyt kihloihin lähes jokaisen seurustelukumppaninsa kanssa. Eli tuon perusteella ei ainakaan näköjään tarkoita yhtään mitään. Kai on vaan siistiä kulkea kaupungilla sormus nimettömässä.

Sopimus siitä, että jos joskus naimisiin mennään, niin juuri sen kihlatun kanssa. Eli astetta vakavampaa sitoutumista kuin seurustelu.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ainakaan sitä, että ollaan kihloissa ilman aikeita mennä naimisiin. Näille pitäisi keksiä joku muu oma jutska, koska kihlaus se ei ole.

Sana "seurustelu" voisi sopia tuohon tilanteeseen.

Jos on "kihloissa" ilman aikomustakaan mennä naimisiin, niin tulee hieman lapsellinen kalskahdus.

Kiva pitää sormuksia, muttei uskalleta käväistä maistraatissa täyttämässä muutamaa paperia. Ei se naimisiinmeno vaadi isoja ja kalliita häitä.

Eli halutaan eläytyä siihen että "ollaan tosissaan", muttei kuitenkaan uskalleta olla niin tosissaan, että laillisesti virallistaisi liittonsa. Siitä kun alkaa sitten ne juridiset oikeudet ja velvollisuudet aviopuolisoina. Lisäksi ero on helpompaa ilman avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ainakaan sitä, että ollaan kihloissa ilman aikeita mennä naimisiin. Näille pitäisi keksiä joku muu oma jutska, koska kihlaus se ei ole.

Sana "seurustelu" voisi sopia tuohon tilanteeseen.

Niin mutta kun he eivät halua vain seurustella. Siksi ovat tuppautuneet avioliiton solmimisen systeemeihin. Heille pitäisi olla joku oma juttunsa, koska kihloihin meno ilman avioliittoaikomustahan on täysin absurdi, koska kihloihin meno TARKOITTAA, että ollaan menossa naimisiin :D

Erikoista kyllä ettei muka yhdessä asuminen ole jo merkki sitoutumisesta toiseen. Pitää vielä olla ne "kihlat" ilman aikeitakaan naimisiinmenosta. Varmaan pitää vaan saada törkättyä se sormus toiselle merkiksi omistuksesta, kuitenkaan ilman halua lopullisesti sitoutua toiseen. Tai no eihän avioliittokaan nykyään mikään lopullinen sitoutuminen ole. Luulisi tollaisten "me ollaan kihloissa" olevan teinien harrastus. Kummastuttaa aikuiset jotka "kihlautuvat" vailla mitään hääaikeita.

Finlexissä lukee yhä, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Oletan siis oikeutetusti, että hääpäivä on sovittuna kun joku ilmoittaa kihlautuneensa. Mikäli näin ei ole niin kysehän on ihan vain seurustelusta ja pari on ehkä saattanut ostaa toisillensa kivat korut. 

Vierailija kirjoitti:

Erikoista kyllä ettei muka yhdessä asuminen ole jo merkki sitoutumisesta toiseen. Pitää vielä olla ne "kihlat" ilman aikeitakaan naimisiinmenosta. Varmaan pitää vaan saada törkättyä se sormus toiselle merkiksi omistuksesta, kuitenkaan ilman halua lopullisesti sitoutua toiseen. Tai no eihän avioliittokaan nykyään mikään lopullinen sitoutuminen ole. Luulisi tollaisten "me ollaan kihloissa" olevan teinien harrastus. Kummastuttaa aikuiset jotka "kihlautuvat" vailla mitään hääaikeita.

Varsinkin kun ne "oikeasti" kihloissa ja jopa naimisissa olevat ei aina niitä sormuksia käytä. Meillä ei ollut kihlasormuksia, kun pidettiin turhana hankintana. Tästä btw tuli päivittelyjä, että "ettehän te ole kihloissa kun ei sormuksiakaan ole!" 👍. Hääpäivä oli siis tuolloin jo lyöty lukkoon.

Mies taas työskentelee tuore-elintarvikkeiden kanssa, eli sormukset ja muut töissä kiellettyjä. Harvakseltaan pitää vapaa-aikanaankaan vihkisormusta, kun ei aina töiden jälkeen muista laittaa sormeensa.

Vierailija kirjoitti:

Finlexissä lukee yhä, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Oletan siis oikeutetusti, että hääpäivä on sovittuna kun joku ilmoittaa kihlautuneensa. Mikäli näin ei ole niin kysehän on ihan vain seurustelusta ja pari on ehkä saattanut ostaa toisillensa kivat korut. 

Luepa uudestaan se Finlex, ei siellä noin sanota.

Ei tarkoita mitään, ja siksi ei ollakaan kihloihin menty. Jos vielä joskus tulee kaipuu naimisiin, niin astellaan vain suoraan maistrattiin. Toistaiseksi nuo olemassa olevat lapset riittää sitoumukseksi viettää elämä toisen kanssa.

Typerää ja turhaa pelleilyä, jos on hääpäivä sovittu ja jos taas ei ole niin sellaista jonkinlaista omistamisenhalua tai vain vielä typerämpää pelleilyä.

Kositaan/sovitaan naimisiinmenosta = kihloissa. Kihlautumisesta noin kahden vuoden päästä olisi jo syytä mennä naimisiin.

Kerran kysyin juuri kihlautuneilta, että joko he on hääpäivää miettineet? Vastaus oli että eihän me nyt naimisiin olla menossa.

Me mentiin kosinnasta vuoden ja neljän kuukauden päästä naimisiin, aiemminkin olisi voinut, mutta piti vähän säästää rahaa tarjoomuksiin.

Jotenkin huvittavaa joillain tämä naimisiin menon välttely, jos kuitenkin on yhteiset lapset, autot ja asunnot. Helpompaahan se olisi naimisissa olla, ei tarvitsisi jokaista muksua käydä erikseen tunnustamassakaan. Mutta ei, kun se on niin sitovaa se naimisiinmeno.

Nykyään kihlauksella ei ole juridista asemaa joten jokainen saa pitää sen merkitystä niin kuin haluaa. Itse pidän kihlausta sopimuksena avioliitosta ja myös hääpäivä pitäisi olla valmiina siinä vaiheessa. Viimeistään vuoden päästä pitäisi olla häät.

Olen ollut elämäni aikana kaksi kertaa kihloissa kosittuani avovaimojani. Silloin on sovittu menevämme naimisiin ja aikakin on päätetty melko tarkkaan. Valitettavasti (tai onneksi) ensimmäisellä kerralla suhde päättyi ennen häitä. Toisella yrittämällä kävi paremmin.

Jotenkin huvittaa miten toiset jaksaa nähdä vaivaa toisten parisuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Kositaan/sovitaan naimisiinmenosta = kihloissa. Kihlautumisesta noin kahden vuoden päästä olisi jo syytä mennä naimisiin.

Kerran kysyin juuri kihlautuneilta, että joko he on hääpäivää miettineet? Vastaus oli että eihän me nyt naimisiin olla menossa.

Me mentiin kosinnasta vuoden ja neljän kuukauden päästä naimisiin, aiemminkin olisi voinut, mutta piti vähän säästää rahaa tarjoomuksiin.

Jotenkin huvittavaa joillain tämä naimisiin menon välttely, jos kuitenkin on yhteiset lapset, autot ja asunnot. Helpompaahan se olisi naimisissa olla, ei tarvitsisi jokaista muksua käydä erikseen tunnustamassakaan. Mutta ei, kun se on niin sitovaa se naimisiinmeno.

Tuntuu nykyään ihmisten mielestä naimisiinmeno olevan pahempi kalhle jalassa, kuin yhteiset muksut. "Hirveen lopullista tollainen naimisiinmeno" No yhteiset lapsetko sitten ei?