Miten vanhemman uskotun rooliin päätyminen on vaikuttanut mielenterveyteesi?

Itsenäistyin aikaisemmin ja on ollut itsetutkiskelua koko elämä.

Sanoisin, että on vaikuttanut positiivisesti, koska on antanut pohdiskelevan elämänasenteen. En odota kaikkea valmiina, vaan mietin miten voin itse vaikuttaa tilanteisiin. Ymmärrys siitä, että ihmiset ovat vain ihmisiä auttaa suhtautumaan ristiriitatilanteisiinkin niin, että tuolla toisella on vain heikko hetki. Jokainen on vastuussa itsestään sekä itseään heikompien puolustamisesta. Äitini näen puolustettavana ihmisenä.

Minä olen ahdistunut. En ole päässyt tuosta vastenmielisestä roolista pois, joten vältän vanhempani seuraa. Olen vihainen siitä, että lapsuuteni ja nuoruuteni päättyivät kesken. En olisi halunnut joutua kantamaan niin paljon toisten suruja niin nuorena.

Vanhemmilla on ollut riitaisia avioliitto ja jo pienestä olen saanut kuunnella äidin purkautumisia siitä. Se oli ja on edelleen ahdistavaa. Joskus nelikymppisenä sain sanottua, että en enää halua kuunnella ja jos valitus jatkuu, niin suljen puhelimen. Kun viimeksi äiti taas valitti, että elämä on mennyt pilalle huonon miehen takia, niin muistutin, että olisit voinut lähteä omillesi vuonna 1988, kun nuorenkin lapsista muutti pois kotoa. Siitä tuli taas tutut enminäenminä-litaniat.