Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka joutuivat selviytymään yksin kaikista arjen pienistä asioista lapsena ja nuorena?
07.08.2018 |
Kun olin pienempi vanhemmat eivät pesseet minua kuin ehkä kerran kahdessa viikossa. En saanut normaalia mallia siitä, miten hygieniasta pidetään huolta. Vaatteitakaan ei ohjattu vaihtamaan ja käytin useita päiviä samoja vaatteita - myös alusvaatteita ja sukkia. Kun tulin isommaksi, kiusattiin koulussa likaisista vaatteista ja hajusta ja toki kantapään kautta opin peseytymään ja vaihtamaan vaatetta. Kun lähestyin murrosikää, ei kerrottu mistään mitään. Hiki alkoi haista, mutta deodoranttia ei hankittu. No ostin sitten itse sellaisen jossain vaiheessa taas kun olin ajautunut kiusattavaksi. 13-vuotiaana kuukautiset alkoivat ja käytin pitkään vaan vessapaperia tai varastin äidiltä siteitä. Kuukautiseni sivuutettiin jotenkin ikään kuin ne olisivat jokin ohimenevä ilmiö. Rintaliivejä ei tietenkään hankittu, kun ei kuulemma ollut rahaa. Ajauduin käyttämään äitini vanhoja rintaliivejä, vaikka ne olivat minulle laihana teininä aivan väärän kokoiset.
Ruoka-aikoja ei ollut eikä lämmintä ruokaa enää tehty pikkulapsiajan jälkeen. Itse sai tehdä, jos halusi. Söin illalliseksi usein jonkun sokeripommijugurtin ja paahtoleipää. Olin hyvin laiha lapsi. Järjestin myös 8-vuotiaasta eteenpäin omat synttärini, mutta eihän niistä mitään tullut ja lopulta köykäiset juhlat vaan hävettivät ja lopetin synttärien juhlinnan kokonaan.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, paitsi meillä oli lämmintä ruokaa. Sitä tuputettiin ja kaikki piti syödä tai äidille tuli paha mieli.
En ymmärrä, miksi normaaliin kasvamiseen kuuluvat asiat olivat vanhemmilleni niin vaikeita, että niistä piti täysin vaieta. Ja tuo synttärien järjestäminen itse pikkukoululaisena... :(
Olen ulkoisesti ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti. Mutta tuntuu, että jotenkin uuvuin lapsena. Energiaa ei jäänyt enää aikuisuuteen.
Sama tunne, jotain raskasta on ollut nuoruudessa. Mutta kyllä maailma on muuttunutkin, huonompaan suuntaan ja vaatimukset kasvaneet. Ei vaadittu edelliseltä sukupolvelta lähellekään tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hui kamala. Mikä vanhempiasi vaivaa?
Sama homma hygeinian suhteen. Hampaiden harjaus on ollut omalla vastuullani aivan pienestä pitäen, eikä sitä tietty sitten lapsena tulltu tehtyä, kun asiasta ei edes puhuttu. Nyt aikuisena hampaani ovat todella reikäiset.
Tämän lisäksi olin takkutukkainen ja kuljin likaisissa vaatteissa. Myöskään läksyjen tekemisistä tai koulunkäynnistä eivät vanhempani huolehtineet, vaan ne olivat täysin minun vastuullani. (Olin tosin tunnollinen oppilas pääasiassa). Myöhemmällä iällä aloin roikkua netissä yömyöhään, eivätkä vanhempani välittäneet siitäkään.
Muuten olimme kai ihan normaali perhe, molemmat vanhempani vain olivat todella kiireisiä töissä.
Vanhemmalla iällä olen kärsinyt mielenterveydelisistä ongelmista, enkä ole mm. kyennyt itsenäisytmään normaaliin tapaan. Luulen tämän johtuvan siitä, että olen lapsena kokoenut jatkuvaa epäonnistumista itseni huolehtimisessa, enkä siksi usko kykeneväni huolehtimaan itsestäni aikuisenakaan.
Siis miksi jotkut vanhemmat ovat tuollaisia? Oletteko tekemisissä enää heidän kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Sama juttu, paitsi meillä oli lämmintä ruokaa. Sitä tuputettiin ja kaikki piti syödä tai äidille tuli paha mieli.
En ymmärrä, miksi normaaliin kasvamiseen kuuluvat asiat olivat vanhemmilleni niin vaikeita, että niistä piti täysin vaieta. Ja tuo synttärien järjestäminen itse pikkukoululaisena... :(
Olen ulkoisesti ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti. Mutta tuntuu, että jotenkin uuvuin lapsena. Energiaa ei jäänyt enää aikuisuuteen.